Vauvan rintaruokinnasta - en jaksa enää!

[Väsynyt pumppaaja]

Tilanne on se, että vauva on nyt lähes 3 kk. Jo sairaalassa imetys muodostui ongelmaksi, koska vauva ei saa imuotetta mitenkään, sillä nännini ovat ihanat naurettavan matalat, ehkä 2 mm. Olen kokeillut kaiken mahdollisen, rintakumit, nänninvenyttämiset jne. Imetyksestä ei siis tule mitään, kolme kuukautta olen asian kanssa taistellut. Vauvakin on tisseistäni ihan traumatisoitunut, alkaa huutaa heti kun ymmärtää, että nyt kokeillaan imetystä... Imetys ei siis onnistu.

Olen kuitenkin koko tämän ajan pumpannut maitoa. Kaksi ensimmäistä kuukautta pumppasin kolmen tunnin välein yöt mukaan luettuna, eli kahdeksan kertaa päivässä. Siihen ei vaan yksinkertaisesti riitä aika ja mielenterveys, pumppaamiseen meni n. 5-6 h/vrk, joten kuukausi sitten vähensin pumppaamiskerrat neljään päivässä. Nyt tuntuu, että sekin alkaa käydä hankalaksi, kun vauva vaatii paljon huomiota ja syliä.

Nyt harkitsen siis, että pumppaisin vain kahdesti päivässä, eli vauva saisi varmaan 2 dl rintamaitoa päivässä. Onko tuosta määrästä vauvalle mitään hyötyä enää? Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? Kuinka kauan rintamaito on vauvalle ERITYISEN tärkeää? Pystyn kuvittelemaan pumppaavani 2 krt/vrk ainakin vauvan 6 kk ikään, mutta onko tuosta määrästä enää hyötyä? Laittaisitteko kokonaan korvikkeelle?

 

["neljän äiti"]

Joka pisarasta on hyötyä. Saahan vauva siit sun vasta-aineita esim flunssaa vastaan. JOs vain jaksa niin kannattaa jatkaa. Jos et jaksa niin lopeta. HArmi sinänsä että matalat rinnanpäät ei todellakaan ole este imetykselle, nimimerkilä kokemusta on. Sitä runtaahan otetaan sinne suuhun isosti, ei vain nänniä. Harmi jos et ole saanut kunnollista ohjausta. Npoin "isoa" vauvaa voi olla vaikeampi opettaa. Mutta jos saat lisää lapsia niin kannattaa pytää asiantuntevaa imetysneuvojaa katsomaan miten saisitte homman alkuun. Tsemppiä!

 

[Väsynyt pumppaaja]

Minua kyllä kävi sairaalassa lähemmäs kymmenen imetysasiantuntijaa auttamassa, eikä kukaan onnistunut saamaan vauvaani imemään. Olivat itsekin ihmeissään...

Mutta saako vasta-aineita tarpeeksi noin pienestä määrästä? Vai riittääkö vasta-ainaiden saantiin ihan pari tippaakin?

 

[ok]

Pumppaa vaan se kerta tai kaks päivässä, vauva saa kyllä rintamaidon hyötyjä siitä! Tosin varaudu siihen, että maidon määrä vähenee myös, joten kerralla pumppaamalla et välttämättä saa yhtä paljoa irti. Hatunnosto sille, että olet jaksanut noinkin kauan tuota pumppausta, olet upea äiti!
Meillä oli alussa sama ongelma nännien kanssa, mutta onneksi meillä onnistui rintakumeilla, joita käytettiin sitten jatkuvasti lähes 2 kk.

 

[Väsynyt pumppaaja]

Kiitos tsempistä. Halusinkin juuri kysyä, että mitenkähän käy maitomäärien? Jos nyt teen niin, että pumppaan kahdesti päivässä ja maitomäärä vähenee, niin saako sitä enää nostettua suuremmaksi, jos lisään pumppauskertoja? Haluaisin vauvan saavan rintamaitoa ainakin 6 kk ikään, jos siitä on vauvalle hyötyä.

Missä vaiheessa vauvasi oppi imemään tissiä? Minä vieläkin toivon, että meillä opittaisiin, mutta ei hyvältä näytä, ja vauva saa kamalat raivarit joka yrityksen yhteydessä. Muuten tyytyväinen vauva, mutta tissin nähdessään huutaa naama punaisena...

 

[Vierras]

Kiitos tsempistä. Halusinkin juuri kysyä, että mitenkähän käy maitomäärien? Jos nyt teen niin, että pumppaan kahdesti päivässä ja maitomäärä vähenee, niin saako sitä enää nostettua suuremmaksi, jos lisään pumppauskertoja? Haluaisin vauvan saavan rintamaitoa ainakin 6 kk ikään, jos siitä on vauvalle hyötyä.

Missä vaiheessa vauvasi oppi imemään tissiä? Minä vieläkin toivon, että meillä opittaisiin, mutta ei hyvältä näytä, ja vauva saa kamalat raivarit joka yrityksen yhteydessä. Muuten tyytyväinen vauva, mutta tissin nähdessään huutaa naama punaisena...

Pitäsköhän sun koittaa sitä tissiä vauvan nukkuessa, esim otat päiväunilta rinnalle vähän ennenkuin epäilet sen heräävän. Tai sitten yösyötöllä koitat jos unisena kelpaisi.

 

["vieras."]

Rauhoitu.
olet imettänyt riittävästi. Olet kaikkesi tehnyt.
nyt voit rauhassa siirtyä korvikkeisiin ja alkaa uudella tavalla nauttimaan vauva arjesta.

 

[ok]

Missä vaiheessa vauvasi oppi imemään tissiä? Minä vieläkin toivon, että meillä opittaisiin, mutta ei hyvältä näytä, ja vauva saa kamalat raivarit joka yrityksen yhteydessä. Muuten tyytyväinen vauva, mutta tissin nähdessään huutaa naama punaisena...

Siis meillä imi kyllä heti kun sai sen rintakumin suuhunsa. Pelkkään nänniin ei napannut millään kiinni. Tuttipulloa ei tarvittu meillä.

Toki tuota unessa imettämistä voisi koittaa, mutta voi olla että lapsi on jo oppinut sen pullosta juonnin niin tiukkaan, ettei enää rintaa huoli. Mutta älä ainakaan itseäsi syyttele, sä olet tehnyt paljon enemmän kuin mihin useimmista olisi!

 

[not]

Oletko kokeillut imetysapulaitetta? Siinä vauva saisi koko ajan vähän maitoa kuin tissistä ja voisi viihtyä paremmin rinnan äärellä mikäl ivielä haluat yrittää.

 

["Kohtalotoveri"]

Hei kohtalotoveri!!! Lähetän oikein paljon myötuntoa ja tsemppaavia ajatuksia sinulle!

Itselläni kävi esikoisen kanssa niin, että imuotetta ei vain löytynyt. Kätilöopistolla kävin useammankin imetysohjaajan puheilla, mutta kukaan ei saanut asiaa ratkeamaan. Ongelmana oli matalat rinnanpäät, suuret rinnat ylipäätään ja "leuaton lapsi". Nännien iho meni jo sairaalassa aivan rikki ja karrelle, itkin tuskasta kun yritin yrittämällä imettää! Todella jäi traumat tuosta ajasta, varsinkin kun ympärillä pyöri jos jonkinlaista "imetysasiantuntijaa" ristiriitaisine neuvoineen. Käsite "vauvamyönteinen sairaala" on saanut kyllä todella negatiivisen kaiun mielessäni. Samoin kuin usein toistunut hyväntahtoinen kommentti: "Vauvalle ei ole mitään haittaa siitä, jos hän nielee veristä maitoa." Lohdutti todella siinä tilanteessa!

Rintakumit eivät auttaneet mitään, päinvastoin rintojen rikkinäinen iho vain rullaantui entistä kivuliaammin rintakumin sisään. Oikeasti, tuska oli helvetillinen, synnytys oli lastenleikkiä siihen kipuun verrattuna (sain mm. toisen asteen repeämiä eikä synnytys nyt muutenkaan mitenkään helppo ollut). Tätä asiaa monen, jolla ei ole ollut imetyksessä ongelmia on oman kokemukseni mukaan kerta kaikkiaan mahdotonta tajuta! Imetys voi olla todella tuskallista eikä siihen välttämättä löydy apua!

Minäkin aloitin pumppaamisen jo sairaalassa, tosin ensin ongelmana oli, ettei Kättäriltä löytynyt tarpeeksi isoja "suppiloita" rinnoilleni. Lopulta kuitenkin pääsin hommassa alkuun ja sain nuo samat ohjeet kuin ap:kin eli 8Xvuorokaudessa pumppaus. Koska rintani kestivät hyvin pumppausta ja karaistuivat siihen suht nopeasti oli imetysongelmien syynä varmaankin näin jälkikäteen ajateltuna ainoastaan vauvan huono imuote. Tosin yksi imetysneuvoja ilmeisesti epäili kyseessä olevan "henkinen lukko" kun kyseli niin yksityiskohtaisesti rintojeni roolista seksielämässäni (nyt jälkikäteen naurattaa ja suututtaa että edes vaivaudun vastaamaan moisiin typeryyksiin, mutta synnytyshuuruissa sitä oli aika haavoittuvainen).

Pumppasin lähes puoli vuotta kotona rintamaitoa lapselleni, imetys ei siis koskaan onnistunut vaikka sitä kotona viikkokausia avun kanssa harjoittelin. Täysin äidinmaidolla lapseni ei tainnut olla kuin ihan alussa, koska maitomäärä ei vain riittänyt pumppauksesta huolimatta. Harmittavasti olen tuhonnut tuonaikaisen pumppauskirjanpitoni, mutta sellainen muistikuva on, että siinä 3 kk:n mailla aloin vähentää pumppauskertoja vähitellen. Ja sitten aika pitkään loppuvaiheessa pumppasin neljä kertaa vuorokaudessa, jolloin vauva sai ehkä puolet rintamaitona ja puolet korvikkeena.

Ja se päivä kun lopulta pakkasin vuokrapumpun laatikkoon ja hyvästelin sen oli yksi elämäni parhaimmista päivistä! Tuosta on nyt pian neljä vuotta, ja näin jälkikäteen mietittynä voin vain todeta, että olipa muuten hullun hommaa! Tällä en siis mitenkään halua mollata sinua ap tai kyseenalaistaa ratkaisujasi! Tarkoitan ainoastaan, että omalla kohdallani imetys/äidinmaidon ylimaallisuus sai aivan turhan suuret mittasuhteet. Joo, joo, tiedetään että se on parasta ravintoa vauvalle, mutta kun esim. ottaa huomioon, että valtaosa suomalaisnaisista, joiden imetys onnistuu ongelmitta SILTI täysimettää vain 3 kuukautta, niin tuo oma puolen vuoden pumppaus tuntuu täysin absurdilta.

Vinkkinä sinulle sanoisin siis vain, että ole armollinen itsellesi ja mieti omaa jaksamistasi. Vähennä ihmeessä pumppauskertoja jos siltä tuntuu, olet jo nyt nähnyt valtavan vaivan asian eteen. Minun mielestäni tarpeeksi suuren vaivan, mutta itse sinun on toki tilanne arvioitava ja päätös tehtävä.

Minulle syntyy lähiviikkoina toinen lapsi, ja olen jo vakaasti päättänyt, että toista kertaa en samaan ruljanssiin antaudu. Synnytyssairaalassa en antaudu kahdenkymmenen "asiantuntijan" kopeloinnille ja kaikelta varalta olen jo ostanut tutin ja tuttipullonkin valmiiksi, samoin korviketta. En ole siis mitenkään uhmakkaalla mielellä, totta kai aion tälläkin kerralla yrittää imettämistä ja toivon hartaasti todella että se onnistuisi. Kuitenkin nyt kun tämä "leuaton" lapsi on jo leikki-ikäinen ja katson, millaista einesmoskaa hänelle välillä esim päiväkodissa (ja myönnetään, joskus kotonakin!) tarjotaan ja kuinka paljon kaverisynttäreiden ja muiden tilaisuuksien myötä lapsen elämässä on turhaa herkuttelua, niin väkisinkin tulee mieleen, että mahtaako se elämän ensimmäisten kuukausien äidinmaito nyt kuitenkaan olla ihan niin merkittävässä roolissa ravitsemuksen kannalta kuin virallinen kaanon antaa ymmärtää?

 

["jooh"]

Kiitos tsempistä. Halusinkin juuri kysyä, että mitenkähän käy maitomäärien? Jos nyt teen niin, että pumppaan kahdesti päivässä ja maitomäärä vähenee, niin saako sitä enää nostettua suuremmaksi, jos lisään pumppauskertoja? Haluaisin vauvan saavan rintamaitoa ainakin 6 kk ikään, jos siitä on vauvalle hyötyä.

Huonosti käy maitomäärien. Mulla oli sama tilanne ja vähitellen pumppaus kerrat harveni niin että pumppasin 2 x päivällä ja kerran yöllä. Maidon tulo tippui nopeasti niin että sain pumpattua kerralla vain 5 - 10 ml. Eli ihan mitättömän vähän. Lopetin sitten koko touhun.

 

["mie"]

Sinulle jolla kohta tulossa toinen lapsi, kannustan että yllätys yllätys toinen voi syödäkin ihan eri lailla. Itselleni kävi niin, ja kuopuksen imetys oli lasten leikkiä synnytyssalista saakka. esikoisen kanssa joutui todella tappelemaan ja opetteleen 2kk ennenkuin oppi..

 

["Vierailija"]

Rintakumit käyttöön, taatusti saa vauva imuotteen, kun vain oppii!

Nännit kyllä siitä venyvät myös imetyksen myötä..
Itsekin käytin alussa kumeja.

 

["Kahden äiti"]

Meillä meni 6kk täysimetyksellä ilman ongelmia ja yht. 11 kk sai rintamaitoa kiinteiden ohella. Kuitenkin hän on sairastanut vähintään kymmenen kertaa enemmän kuin esikoinen, joka sai syntymästään saakka myös vastiketta ja imetys loppui jo kuuden kuukauden iässä. Äidinmaidon tuomaa vastustuskykyä epäilen.. Jos tunnet, että imetyksestä ja pumppauksesta on enemmänkin haittaa, niin lopeta hyvä ihminen! Aivan liikaa syyllistetään äitejä, joille imetys tuottaa ongelmia.

 

[kokoa]

Äidinmaidosta on hyötyä vaikka sitä menisi vain osa. Arvelisin että joku 20 ml + on sellainen määrä mikä vaikuttaa vauvaan. Toki vasta-aineita tulee silloin vähemmän mutta tulee kuitenkin. Eikä ne vasta-aineet ym. niin ratkaisevia enää ole. Ekat viikot on tärkeimpiä ja siitä se tärkeys vähitellen vähenee.

Pumppaaminen helpottui kun kannoin pumpun makkariin ja pumppasin aina sängyllä, vauva vieressä. Oli jännä kun vauva alkoi selvästi tajuta mistä ja miten ruoka tulee kun katseli pumppausta.
3 kk jälkeen myös heruminen alkaa vaikeutua selvästi. Nyt 5 kk kohdalla heruu vain jos rinnat ovat aika täydet jo. Sekin voi alkaa vaikeuttaa hommaa. Ylipäätään koko lypsäminen ja syöttäminen tekee aika isoja muutoksia tuossa 3-4 kk kohdalla. Samassa vaiheessa maidontulo alkaa usein itsellään hiipua, eli pumppauksen harventaminen vähentää aika rajusti maitomäärää. En ole testannut mutta entä ajatuksena jos vähentäisit pumppauskertoja 2-3 päivässä ja pitäisit vaikka yhden tiheän pumppaamisen päivän viikossa? Vauvahan pitää tuossa sen tiheän imun kauden varmistaakseen maidontuloa. Toisekseen, pääset helpommalla jos et stressaa tietyistä ajoista tai väleistä vaan pumppaat silloin kun tuntuu että nyt ehtii.

Jos olisin sinä, jatkaisin maidonantoa niin kauan kuin sitä tulee mutta en ottaisi paineita siitä että pitää pumppailla x kertaa päivässä. Ja tosiaan joku päivä pumppailisin tiheämmin jolloin maitomäärä pysyy paremmin yllä.

 

[Väsynyt pumppaaja]

[QUOTE="vieras.";29460596]Rauhoitu.
olet imettänyt riittävästi. Olet kaikkesi tehnyt.
nyt voit rauhassa siirtyä korvikkeisiin ja alkaa uudella tavalla nauttimaan vauva arjesta.[/QUOTE]

Täytyy kyllä myöntää, että pumppaaminen on aika suuri stressinaihe. Tavallaan vähän pelottaa, että joskus kadun sitä, kuinka paljon vauva-ajasta meni pumppaamiseen.