Vauvan putoaminen

Meidän vauva melkein 6kk pyörähti sohvalta alas vaikka itse olin vieressä. Itki kovasti hetken mutta rauhoittui pian syliin.... Kuinka helposti näistä tulee ikuinen vaiva lapselle? Neuvolasta käskivät vain seurailla... Itse poden kovia omantunnon tuskia, itken ja hoen miksi näin piti käydä... Muutenkin olen tosi herkkä jos pientä sattuu jollain tapaa ja itken välillä jopa vain myötätunnosta..

 

Lähes 100-prosenttisesti sun vauvalle ei käynyt mitenkään. Vauvan kallonluut on onneksi hyvin joustavat ja pieni kopsahdus ei aiheuta mtm pysyvää. Eihän pään kolautus tietysti hyvää tee, eli tarkkaile vauvaasi, muuta et voi tehdä ja tuollaisen asian takia ei lasta sairaalaan edes oteta.

Monelle on sattunut vauvan kanssa samanlainen vahinko ja säikähdyksellä ovat selvinneet.

 

ei noissa yleensä mitään satu ja tosi tosi harvoin, että jokin elinikäinen vamma tulis, aivotäräys saattaa joskus tulla. mutta tuski sitäkään vauvallas on. näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että kyllä se vauva jostain tippuu.

 

puolivuotias kupsahtelee vähän päästä lattiaan, kun on oppinut seisomaan, eikä aina hallitse laskeutumista. On kolmesti pudonnut sängystäkin, kun on niin nopea liikkeissään. Mitään ei ole tullut, toki harmittaa, kun ei itse ehdi ottaa kiinni tai vahinko sattuu.

Vauvojen päät kestää yllättävän paljon pientä kupsahtelua.

 

Kiitoksia vastauksista. Neiti kyllä vaikuttaa ihan normaalilta ja taas elämäänsä tyytyväiseltä. Äiti vaan taitaa olla vähän hysteerinen kaikessa tällaisessa - varsinkin kun on esikoinen kyseessä.

 

Kiitoksia vastauksista. Neiti vaikuttaa ihan normaalilta ja taas elämäänsä tyytyväiseltä. Äiti vaan taitaa olla vähän hysteerinen tällaisissa tilanteissa - ja varsinkin kun esikko kyseessä.

 

Ai jaha, viestikin tuli sitten perille vaikka näytti ettei olis tullu! Kiitoksia tästäkin huippu netille.

 

Voi voi. Kyllä tyttö vielä monet kerrat tulee sohvalta/sängyltä alas ja lyö päänsä. Samoin, kun alkaa kävelemään niin kyllä sitä kupsahdetaan kerran jos toisenkin. Itkuhan siitä yleensä aina tulee, mutta kaikki on yleensä ihan hyvin.

Mä kauhulla odotan mihin me tuon meidän esikoisen kanssa vielä joudutaan, kun koko ajan kuuluu jostain kolahdus ja itku perään. Sohvalta tulee useita kertoja päivässä alas vaikka kuinka silmä kovana vahdit mitä touhuaa. Ja kun on juuri oppinut kävelemään niin pitäisi päästä nopeammin, mutta ei oikein juoksua vielä hallitse niin sitten mennään taas. Miehelle puhuin, että varmasti ollaan pojan kanssa tarkkailussa aivotärähdyksen takia monet kerrat, kunhan poika vielä vähän kasvaa. On se sellainen rämäpää

 

[QUOTE="vieras";28961886]Meidän vauva melkein 6kk pyörähti sohvalta alas vaikka itse olin vieressä. Itki kovasti hetken mutta rauhoittui pian syliin.... Kuinka helposti näistä tulee ikuinen vaiva lapselle? Neuvolasta käskivät vain seurailla... Itse poden kovia omantunnon tuskia, itken ja hoen miksi näin piti käydä... Muutenkin olen tosi herkkä jos pientä sattuu jollain tapaa ja itken välillä jopa vain myötätunnosta..[/QUOTE]


Jos itse epäilet, että lapseen on sattunut, niin ei kannata neuvolaan soittaa. Soitat ja menet suoraan lääkärille.

 

Niin ja kyllä minäkin säikähdin todella paljon, kun poika juuri 6kk ikäisenä ensimmäisen kerran tippui sängyltä alas. Olin jo palokuntaa, ambulanssia ja ties mitä soittamassa paikalle

Olin nostanut lapsen yöllä meidän väliin ja yleensä aina aamuisin herättä repimällä hiuksista tai mojauttamalla tuttipullolla päähän, mutta tänä aamuna olikin päättänyt lähteä seikkailemaan. Pyörähti sitten jalkapäästä alas ja en ikinä ole sängystä niin nopeasti ylös pompannut kuin sinä aamuna.

 

Helpottavaa kuulla että tällaiset tilanteet ei olekaan niin harvassa mitä kuvittelisi! Ehkä niistä vain ei äidit kasvotusten puhu lainkaan, kun koskaan en ole sattunut kuulemaan vastaavaa tapausta kenellekään käyneen.

-ap

 

Älä soimaa itseäsi:hug:.
Tuskin sohvalta kovin korkea pudotus oli ja neuvolan ohjeita kannattaa noudattaa.
Tytölläsi tuskin on mitään hätää, mutta seuranta kannattaa silti.

Minulla on kolme lasta ja heistä jokainen on kierähtänyt vauva-aikana alas jostakin, vaikka esikoisen kierähtämisen jälkeen vannoin ettei niin pääse käymään. Esikoisen käytin lääkärissäkin, kierähti kahvilassa sohvalta lattialle. Lääkäri sanoi, että vauvan pää kyllä kestää koviakin iskuja ja vertasi sitä pingispalloon.

Olin silloin aivan järkyttynyt ja soimasin itseäni, ja ajattelin että toiste ei vauva pääsisi putoamaan. Ei pudonnut samalla lailla enää hän, mutta kumpikin pikkusiskoista on kierähtänyt lattialle. Niin nopeasti se käy, vaikka vieressä itse olinkin.

 

Kyllä sitä tapahtuu, vaikka kuinka tarkkana olisi, nimim. kolmen lapsen äiti. Tosiaan kun lapsi on jaloillaan myöhemmin ja kolahtaa seistessä lattiaan...
Siksi juuri pikkulapsen pään luut ovat myötäävät.

 

Älä turhaan soimaa itseäsi. En usko, että lapsellasi on mitään hätää. Toki varmasti pelästyi kovasti, mutta se menee lohdutuksella ohi.

Itse olen pudottanut esikoiseni sylistäni lattialle ja sitä kyllä itkin monta päivää. Ei käynyt pojalle mitään, mutta millainen äiti nyt oman lapsensa sylistä pudottaa.

 

Ihanaa että täältä ei tullu lisää paskaa niskaan, vaan jaatte myös omia kokemuksianne asiasta!



[QUOTE="Orange";28962233]Älä turhaan soimaa itseäsi. En usko, että lapsellasi on mitään hätää. Toki varmasti pelästyi kovasti, mutta se menee lohdutuksella ohi.

Itse olen pudottanut esikoiseni sylistäni lattialle ja sitä kyllä itkin monta päivää. Ei käynyt pojalle mitään, mutta millainen äiti nyt oman lapsensa sylistä pudottaa. [/QUOTE]

Voi Orange, mulle on joskus meinannut käydä ihan samoin. Onneksi siltä ollaan vielä ainakin vältytty, mutta ihan yhtä hyvin tuokin voi käydä kenelle tahansa! Kiemurtelevaa lasta on välillä hankalakin saada hallittua sylissä eteenkin jos vain toinen käsi on käytettävissä.

 

Ihan normaalisti elätte nyt tämän päivän ja seurailette. Jos lapsi muuttuu oudon uneliaaksi, tai alkaa oksentaa tai ei ole oma itsensä niin sitten menette käymään päivystyksessä. Muuten voit olla rauhallisin mielin.

 

Odotahan kun oppii itse liikkumaan, alkaa osumia sadella..

Lapset on kestäviä.

 

Myös meillä vauva putosi sängystä. Lähti yöllä ryömimään, ja pääsi putoamaan sängyn päädystä alas. Oli silloin 8-9kk? Kuului kauhea kops, ja hillitön itku perään. Hyvin selvisi tuosta.

Mutta ap:lle, että ei ehkä kannata lapsen aikana itkustella ja surkutella. Itse ainakin olen sitä mieltä, että vanhemman tehtävä on olla vahva tukija vauvalle ja lapselle. Surkuttelut vaan pahentaa lapsen oloa.

 

Myös meillä vauva putosi sängystä. Lähti yöllä ryömimään, ja pääsi putoamaan sängyn päädystä alas. Oli silloin 8-9kk? Kuului kauhea kops, ja hillitön itku perään. Hyvin selvisi tuosta.

Mutta ap:lle, että ei ehkä kannata lapsen aikana itkustella ja surkutella. Itse ainakin olen sitä mieltä, että vanhemman tehtävä on olla vahva tukija vauvalle ja lapselle. Surkuttelut vaan pahentaa lapsen oloa.

Yleensä annan pahan olon purkaantuakin vain kun vauva nukkumassa, mutta tässä tilanteessa säikähdin niin paljon että ihan väen vängällä se itku vaan tuli. :/

-ap

 

[QUOTE="vieras";28962816]Yleensä annan pahan olon purkaantuakin vain kun vauva nukkumassa, mutta tässä tilanteessa säikähdin niin paljon että ihan väen vängällä se itku vaan tuli. :/

-ap[/QUOTE]

Ymmärrän, eikä siinä tietenkään mitään. Karmeita tilanteitahan nää vanhemmille on joka tapauksessa.