Vauvan onnettomuus.

  • Viestiketjun aloittaja "äippä"
  • Ensimmäinen viesti
"äippä"
Meillä tänään ryömivä 9kk ikäinen kaatoi päälleen jollain ilveellä ison tuolin. Ei edes nouse tukea vasten. varmaan kuitenkin jotenkin roikkunut siinä kun kaatumaan sai. Olin pyykkejä laittamassa nurkan takana. huusi heti ja rauhoittui nopeasti. Kädessä oli punoittava jälki olkavarressa, nyt enää ihan pieni jälki. Ei arista sitä, tai mitään muutakaan. Mutta kyllä pelästyin ja hirveältä tuntuu vieläkin, vaikka tuota ei olisi voinut millään estää. Eihän kaikkia huonekaluja voi maahankaan pultata. Isot kaapit sun muut on kyllä seinissä kiinni. Tuli vaan mieleeni, että jos olisi vaikka se olkavarsi murtunut, niin varmaan olisimme saaneet lastensuojelun peräämme, vaikka ihan vahinko oli.
 
"nimetön"
Vahinkoja sattuu, eikä niille voi mitään. Itselläkin kävi lastensuojelu mielessä, kun taannoin jouduin veljeksiä käyttämään otsan paikkauksessa muutaman viikon välein. Ei kuitenkaan sellaisia seurauksia, ehkä terveydenhuoltohenkilökunnalla on jo silmää huomioida mikä näyttää tahalliselta huolimattomuudelta. Murtuuhan niitä luita kaatuessa tai jopa joskus harvoin liikuntatunneilla.
 
No eiköhän tosiaan terveydenhoitohenkilökunta osaa arvioida että kuka puhuu totta ja kuka ei - eli että tässä tapauksessa on ihan oikeasti vahinko päässyt tapahtumaaan.

Mutta.. Mä en uskaltanu jättää tossa iässä konttaavaa lasta nurkan taakse,vaan olin aina samassa huoneessa ja sillonkin jos lapsi oli esim selän takana,kuulostelin ja vilkuilin olan yli mitä touhuaa. Ja ne kerrat kun tein jotain molemmat kädet vaativaa mitä ei ihan heti voi keskeyttää,niin lapsi syöttötuoliin ja joku extrakiinnostava tavara käteen..
 
"a p"
No eiköhän tosiaan terveydenhoitohenkilökunta osaa arvioida että kuka puhuu totta ja kuka ei - eli että tässä tapauksessa on ihan oikeasti vahinko päässyt tapahtumaaan.

Mutta.. Mä en uskaltanu jättää tossa iässä konttaavaa lasta nurkan taakse,vaan olin aina samassa huoneessa ja sillonkin jos lapsi oli esim selän takana,kuulostelin ja vilkuilin olan yli mitä touhuaa. Ja ne kerrat kun tein jotain molemmat kädet vaativaa mitä ei ihan heti voi keskeyttää,niin lapsi syöttötuoliin ja joku extrakiinnostava tavara käteen..
Itsekin kyllä vilkuilin ja vauva oli ryömimässä luokseni, mutta päätti sitten matkalla roikkua tuolissa. Ja tämä tapahtui sekunteja edellisen vilkaisuni jälkeen. Syöttötuoliin en uskalla yksin jättää hetkeksikään kun roikkuu siitä ja kurottelee maahan.
 

Yhteistyössä