Vauvan nukuttaminen kestää aivan liian kauan, mikä avuksi?

Hei,

meillä on 11kk ikäinen vauva, jonka nukuttaminen iltaisin on mennyt aivan mahdottomaksi. Noin kolme viikkoa sitten jätin yösyötöt pois, josta tyttö ei juurikaan hermostunut ja alkoi nukkumaan öitä paremmin. Olin myös nukuttanut siihen saakka hänet rinnalla ja sitten nostanut omaan sänkyynsä. Päätin myös lopettaa tämän tavan sen jälkeen, kun yösyötöistä oltiin päästy eroon.
Yhtenä iltana laitoin hänet sänkyyn ja silitin ja rauhoitin häntä, kun alkoi huutamaan. Aika nopeasti alkoikin nukkumaan parin illan jälkeen. Kuitenkin tästä seurasi se, että lapsi alkoi heräämään öisin usein ja vaati silittelyä nukahtaakseen uudelleen. Päätin jättää silittelyn kokonaan pois ja istuin vauvan sängyn vieressä. No, nyt vauva pyörii sängyssä ympäriinsä 1-2 tuntia, vaikka on selkeästi väsynyt. Jos yritän nyt silittää, niin ei ollenkaan rauhotu, vaan alkaa pyöriä ympäriinsä. Mielestäni hän ei osaa mitenkään rauhottua, jotta voisi nukahtaa. Olen kokeillut laittaa hänet myöhemmin sänkyyn, mutta siitä seuraa vain, että lapsi nukahtaa entistä myöhempään. Lapsi ei ole missään vaiheessa syönyt tuttia ja nukkuu päivisin ulkona vaunuissa.
Kaipaisin kovasti apua, jotta saisin lapsen nukkumaan ajoissa.

 

Tähänkin ketjuun:

Miksi istut sängyn vieressä. Eihän se nukahda mihinkään jos sä siinä hengailet kokoajan? Laita aikasemmin nukkumaan ja anna pyöriä. Kyllä se alkaa nukahtaa nopeemmin kunhan sen aika on!

Vielä tarkennus, mä mieluummin silittäisin pari kertaa, rauhottelisin ja sitten menisin takaisin sängyyni ja katsoisin, että kuinka kovaksi huuto yltyy. Meidän keskimmäinen ainakin unissaan huuteli ja itkeskeli ja parilla rauhottavalla sanalla leppyi ja jatkoi pienen huudon jälkeen unia. Nykyään nukkuu sikeästi 12 tunnin yöunet (ikää nyt 2½ Mutta vuoden iässä vielä heräsi kerran yössä huutamaan. Jotain kehitysvaiheita menossa. Uusia asioita jne..?

Tuosta pyörimisestä vielä. Tuo keskimmäinen saattoi pyöriä jopa 3 tuntia sängyssä ennen nukahtamista. Aloimme vaan laittaa aikaisemmin nukkumaan ja sai sitten pyöriä sängyssään. Siellä oli lakanat revitty irti jne.. Tekee nykyäänkin ihan samaa vaikka olisi kuinka väsynyt.

 

Kuulostaisi siltä minun korvaan, että lapsi protestoi uutta systeemiä. Jos lapsi nukahtaa paremmin silittelyyn kannattaa sitä vielä jatkaa ja ottaa vaikkapa pehmolelu mukaan ja silitellä sitäkin, näin lapsi ehkä alkaisi lopulta itse silittämään pehmoaan, jolloin ei välttämättä tarvitsisi enään mitään muuta nukahtaakseen.

Iltarutiineihin voi lisätä rauhallisen pesuhetken, ei tarvitse olla aina kylpy, vaan vaikkapa hammaspesu, rasvaus ja nassun pesu, yöpuku päälle, hiusten harjaus ja sänkyyn. Sitten vaikkapa se pehmo viekkuun ja unilaulu tai satu.

Kuulostaa ehkä aika pitkältä listalta, mutta tuossa oli esimerkkejä. Nuo valmistelee lasta uni tilanteeseen ja tuo lisää turvallisuuden tunnetta, onhan uni edelleen ero äidistä tai vanhemmista yleensä =)
Ja tosiaan, ei liian pitkiä aikoja siinä vieressä tarvitse olla.

Meillä kun poika oli tuon ikäinen valitsi itse jätti ison Tikrun kaverikseen.. sitä oli niin mukava halia sängyssä.

Toivottavasti saat lisääkin vinkkejä ja teille sopivat niksit löytyy =)

 

Miten jos kokeilisit poistua kokonaan huoneesta. Jättäisin nukahtamaan yksin. Jos ei itke, niin käyt vaan ovelta välillä kattomassa, että kaikki on kunnossa.
Kyllähän tuo rauhattomuus voi hetken kestää, tapahtuhan tuossa kerralla iso muutos, ei syliin nukahtamista ja yösyötötkin pois. Mutta todellisuushan on ettei tuon ikäinen kumpaakaan enää tarvikse. Onko teillä käytössä mitään unilelua taikka riepua jota voisi halailla?

Ootko vielä maitoa antanut? Jos vaikka antaisin lämpimän maitopullon mukaan?

 

mä en opettas enää maitopullolle nukahtamaan jos on jo unimaidosta vieroitettu.

 

Vaikuttaa siltä että vauvasi kuitenkin reagoi tuohon imettämisen lopettamiseen ja nukutustyylin vaihtoon. Ehkä hän ei ole vielä valmis näihin muutoksiin vaan kaipaa läheisyyttäsi tunteakseen itsensä turvalliseksi. Ehdottaisin että tekisit sen mikä tuntuu helpoimmalta ja mihin lapsi helpoiten tyytyy, eli olisiko hyvä jatkaa vanhoja systeemejä kuitenkin? Itkettämistä en suosittele sillä se traumatisoi lasta ja voi aiheuttaa myöhemmin esim aggressiivista käyttäytymistä.

 

Meillä ihan sama tilanne, tai siis aiemmin vauvan saattoi jättää yksin pinnikseen nukahtamaan, pari minuuttia pyörittyään nukahti sinne itsekseen. Nyt taas jos katoan pois pinniksen viereltä, on tikkana pystyssä ja alkaa huhuilla mammaa. Eli meillä myös 11 kk vanha vauva, oliskohan joku kehitysvaihe? Meillä ei ole mitään muutoksia iltarutiineissa ollut, koska vieroitin tissille nukahtamisesta Pantleyn opeilla jo 4kk iässä, mutta vaikka meilla vauva osaa myös nukahtaa itsekseen, hän heräilee jatkuvasti öisin joka tapauksessa, ja nyt tämän 11kk tienoilla tulleena uutuuna on nukahtaminen uudelleen vain tissin avulla,, siis ei tissille, mutta vasta jonkin aikaa imettyään. Pitääpä kokeilla tuota Paapelon vinkkiä unilelun silittämisestä, toistaiseksi olen onnistunut ujuttamaan sänkyyn imetysrättinä käytetyn unirievun, mutta se ehkä muistuttaa liikaa tissistä, vaikka sen pitäminen kädessä nukkuessa onkin selvästi vauvasta mukavaa.

 

Vaikuttaa siltä että vauvasi kuitenkin reagoi tuohon imettämisen lopettamiseen ja nukutustyylin vaihtoon. Ehkä hän ei ole vielä valmis näihin muutoksiin vaan kaipaa läheisyyttäsi tunteakseen itsensä turvalliseksi. Ehdottaisin että tekisit sen mikä tuntuu helpoimmalta ja mihin lapsi helpoiten tyytyy, eli olisiko hyvä jatkaa vanhoja systeemejä kuitenkin? Itkettämistä en suosittele sillä se traumatisoi lasta ja voi aiheuttaa myöhemmin esim aggressiivista käyttäytymistä.

Itkettämistä en suosittele sillä se traumatisoi lasta ja voi aiheuttaa myöhemmin esim aggressiivista käyttäytymistä.

Mihin tämä lause perustuu?

 

Tuo lause perustuu kaikennäköiseen mitä olen aiheesta lukenut, m.m. Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaan Aggressiivinen lapsi. Ote sieltä:

"Kokonaan harhaanjohtavia ovat sensijaan ohjeet, joissa kehoitetaan antaa vauvan joskus huutaa, erityisesti, jos hänet on juuri syötetty ja vaihdettu kuiviin, ettei totutettaisi häntä liialliseen huomioon. Lapsi ei itke omaksi ilokseen, vaan aina jostain syystä. Yksinäisyys ja toisen ihmisen ikäväkin saattavat olla hyvin pakottavia tunteita. Kaikki itkeminen johon hoitaja ei reagoi, lisää vauvan epävarmuutta, vähentää perusluottamuksen ja hyvän itsetunnon kehittymisen mahdollisuuksia, ja, mikä yässä yhteydessä oleellista, aikaansaa aggressiivista käyttäytymistä, jolla on taipumus voimistua, mitä useammin lapsi joutuu odottamaan hoitoa."

Luulen että monella vauvalla yöheräilyt johtuvat läheisyyden kaipuusta ja turvattomuuden tunteesta jos nukkuvat kaukana vanhemmistaan. Jos lapsi itkee ja rauhoittuu vain kun hänet ottaa syliin tai imettää minusta tämä on aika selvä merkki siitä mitä lapsi tarvitsee, ja silloin "opettaminen" yksin nukkumaan tuntuu mielestäni aika brutaalilta.

No tämä on vain mun mielipide huomhuom. Ärsyttää melkein itseäkin olla näin tuomitseva ja kriittinen sori. Mutta toivoisin vaan ettei yhdenkään lapsen tarvitsisi itkeä turvattomuuttaan ja läheisyydenkaipuutaan ja saada sitten "vastaukseksi" vanhemmiltaan että "oot vaan hiljaa ei sua mikään vaivaa"...

 

Tuo lause perustuu kaikennäköiseen mitä olen aiheesta lukenut, m.m. Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaan Aggressiivinen lapsi. Ote sieltä:

"Kokonaan harhaanjohtavia ovat sensijaan ohjeet, joissa kehoitetaan antaa vauvan joskus huutaa, erityisesti, jos hänet on juuri syötetty ja vaihdettu kuiviin, ettei totutettaisi häntä liialliseen huomioon. Lapsi ei itke omaksi ilokseen, vaan aina jostain syystä. Yksinäisyys ja toisen ihmisen ikäväkin saattavat olla hyvin pakottavia tunteita. Kaikki itkeminen johon hoitaja ei reagoi, lisää vauvan epävarmuutta, vähentää perusluottamuksen ja hyvän itsetunnon kehittymisen mahdollisuuksia, ja, mikä yässä yhteydessä oleellista, aikaansaa aggressiivista käyttäytymistä, jolla on taipumus voimistua, mitä useammin lapsi joutuu odottamaan hoitoa."

Luulen että monella vauvalla yöheräilyt johtuvat läheisyyden kaipuusta ja turvattomuuden tunteesta jos nukkuvat kaukana vanhemmistaan. Jos lapsi itkee ja rauhoittuu vain kun hänet ottaa syliin tai imettää minusta tämä on aika selvä merkki siitä mitä lapsi tarvitsee, ja silloin "opettaminen" yksin nukkumaan tuntuu mielestäni aika brutaalilta.

No tämä on vain mun mielipide huomhuom. Ärsyttää melkein itseäkin olla näin tuomitseva ja kriittinen sori. Mutta toivoisin vaan ettei yhdenkään lapsen tarvitsisi itkeä turvattomuuttaan ja läheisyydenkaipuutaan ja saada sitten "vastaukseksi" vanhemmiltaan että "oot vaan hiljaa ei sua mikään vaivaa"...

Kiitos :flower:

 

Olen pohtinut noita samoja asioista joista Kriss kirjoitti. Minäkään en antaisi lapsen itkeä kauaa huomioimatta häntä ollenkaan. Minulla on vasta 4 kk ikäinen vauva, joten kokemusta ei paljoa ole, mutta jos aletaan pohtia vauvan käyttäytymistä tarkemmin ja alkukantaisemmin, itkulla on aina jokin merkitys. Minä vertaisin vauvoja eläimiin siinä mielessä, että eivätkö vauvatkin vielä tässä vaiheessa toimi vaistojensa ja joidenkin oppimiensa asioiden perusteella. Jos vauva itkee sängyssä lohduttomasti, hänellä on varmasti jokin hätänä.

Olen tässä yrittänyt toteuttaa vaihtelevalla menestyksellä hellää tassu-unikoulua. Kitinä tai unilaulun tyyppinen pieni itku ovat asioita erikseen, mutta itse en aio antaa vauvaani nukahtamaan kovaan itkuunsa. Hierojani kertoi kuinka he olivat toteuttaneet unikoulua omalle vauvalleen. Vauva oli itkenyt sängyssä niin kauan, että oli lopulta oksentanut. Hieroja sanoi, että oli se raastavaa kuunnella, mutta eihän vauvalla mikään hätä ollut. Mielestäni, jos vauvan itku menee näinkin pitkälle, hänellä on jokin hätä, kuten pelko tai läheisyydenkaipuu.

En ole minkään tietynlaisen kasvatustyylin edustaja enkä ole lukenut oppaita. En myöskään ole "fanaattinen" äiti ja lapsenkasvattaja vaan syötän vauvaani pullosta ym. Näin vain itse olen tämän itkemisasian ajatellut.