vauvan nauru hukassa

Ensiäidin tyhmä kysymys: minkä ikäisenä vauvat yleisimmillään rupeavat nauramaan ääneen? Meidän 7-kuinen JOSKUS erehtyy muutaman hekotuksen päästämään, mutta sitten menee kiljumisen puolelle, eli hän selkeästi "korvaa" naurua kiljunnalla. Vauvan nauru on vain niin mahdottoman ihanaa kuultavaa, että ei malttaisi millään odotella...

t. kärsimätön elli

 

No,kokeile vaikka kutitella vauvaa jalanpohjista tai muusta kutiavasta paikasta...tai hassuttelet muuten vauvan kanssa,meilla neiti nauraa hekottaa kun temppuilee sen kanssa. Tai leikit leikkeja,harakasta joka antoi ruokaa ja yksi jai ilman ja sitten kutitat lopuksi,meilla neiti alkaa nauramaan ennenkuin ehtii mitaan tehda.

 

jaa-a, en tosiaan tiedä mikä olisi normi-ikä aloittaa ääneen nauraminen. oisko tämäkin valtavan yksilöllistä? katoin vauvakirjoista, että tossa 2,5 kk iässä meillä on ruvennu kaikki hekottaan ääneen. ja tä nuorimmainen saa nykyään (7kk) semmosia nauruhysteriakohtauksia ku on väsyny. ei ala siis kiukutteleen vaan alkaa hekottaan kaikelle mitä sille sanoo. pitääköhän vauvanki vaan hoksata se nauru? meillä kutitellaan vauvaa kovasti ja kiikutetaan plaston kiikussa, voi sitä naurun remakkaa.

 

Juu, kyllä likkaa on kutiteltu ja hänen kanssaan leikitty - ei ole siis raukkareppanan tarvinnut pelkästään yksikseen lattialla oleilla =) Mutta ehkä se on niin kuin triplamama sanoi, että vauvan tarttee hoksata se nauraminen. Kuten sanoin, nykyisin hauskanpito saattaa alkaa lupaavasti muutamalla hekotuksella, mutta muuttuu sitten kiljumiseksi,jota tyttö tuntuu harrastavan ilokseen muutenkin. En vain ymmärrä, miksi meidän tytöltä ottaa näin kauan tajuta nauraminen...

 

asiasta vielä...luin muuten kerrattain, että nauraminen kehittää suussa ja kurkussa niitä toimintoja, joita tarvitaan konsonattien ääntämiseen...mutta en osaa kyllä sanoa, onko asialla mitään tieteellistä yhteyttä puheenkehitykseen. ainakin meillä kaikki 3 nauraneet kippurassa ihan pienestä asti, varsinkin keskimmäinen, joka muuten korvakierteensä takia sitten oppi puhumaan aikanaan (ja puhuu nykyään koko ajan, 10vee siis).

 

Meidän neiti nauroi ensimmäisen kerran ääneen muistaakseni n. 5 kk iässä ja vain muutaman hekotuksen. Saa kutiella vaikka kuinka, mutta käy juuri, kuin teillä elli-78 eli pienen naurin jälkeen alkaa kirkuminen tai sitten neitokainen on vain suus apposen ammollaan ja nauraa äänettömästi. Samoin, jos leikkii "piilosta" tai keinuttaa kiikussa.
On kyllä oikein iloinen neitokainen, mutta ei todellakaan naureskele hirveästi. Uskon kyllä, että se kunnolla nauraminen tulee sitten aikanaan. Menee ehkä jotenkin tuo hauskuus aina "yli" ja sitten ei saa suustaan enää ääntäkään.

 

Meillä tytön 4,5kk saa nauramaan se kun sylissä (kasvot itseen päin) heilauttaa puolelta toiselle kuin lapsi olisi putoamassa käsistä. Kokoajan siis tiukka ote, mutta "rajuhko" heilahdus sivulle ja toiselle saa likan ihan veltoksi ja räkättämään

 

http://www.youtube.com/watch?v=5P6UU6m3cqk

 

Meillä kans kohta 8 kuukauden ikäinen tyttö nauraa aika harvoin. Tosin reilun vuoden vanhempi isoveli saa aikaan neidissä välillä melkoiset hekotukset vaikka vain hyppäämällä. Äiti ja isi saa tehdä kyllä kaikkensa, että tytteli "vaivautuu" nauramaan

 

Poika ei ole koskaan nauranut sillä tavalla hekottamalla..meillä on levyä hymy ja sellaista kirkumisen sekoitusta... jokainen tavallaan...poika on kohta 11kk:tta

 

Onpa hyvä, että muitakin kohtalotovereita löytyy! Ehkä en sitten vallan kiikuta likkaa vielä kaikenmaaliman aivokuvauksiin mahdollisten aivohäiriöiden tai - mikä kamalampaa - aivojen kokonaan puuttumisen vuoksi Jatkamma tahollamme äänetöntä suu auki naurua sekä ah niin ihanaa kiljumista!

elli

 

Meillä 3,5 kk poika pitää semmoista höhötyksen ja yskähtelyn sekoitusta yrittäessään nauraa