Vauvan kanssa on ihanaa

[vauva-aika]

Minusta vauva-aika oli myös aivan ihanaa, vaikka meillä, niinkuin monilla muillakin siihen kuukui kuukausittain huonoja öitä. Silti se oli ihanaa. Ja vaikka joinain aamuina tuntui, ettei pää nouse tyynystä, riitti että katsoi pinnasängyn suuntaan, niin johan oli päivä heti parempi.
Voi kun pian saisi taas vauvaa hoitaa kotona ( ...ja valvoa jos niikseen tulee..)

 

[pupusöpö]

No niin, listimisenkin uhalla aloitan keskustelun, että onko täällä ketään muita, jonka mielestä vauvan kanssa olisi ihanaa ilman mussutusta kun on sitä, tätä ja tuotakin vielä. Liikaa on näitä ketjuja, mitä teen kun vauvani heräilee (mitäpä luulet?), mitä kun vauva itkee (??), kitisee, ei nuku, ei syö jne.

Mulla on kaksi mukeloa, toinen eskarissa ja toinen 4 kk:tta. Olen kokenut vauva-ajan todella ihanana (molempien kanssa).. Vauva on nukkunut ilman nukutuksia tai muuta show:ta alusta asti, omassa vuoteessa ja 3 kk:n iästä nukkunut 20-8.00. Päivisin lisäksi vielä 3 h, sekä muutamia vartin torkkuja. On muutenkin hereillä ollessaan tosi iloinen vesseli, ei kitise, hymyilee, jokeltelee ja touhuilee. En usko että taapero-vaiheesta tulee sen kummempaa kuin esikoisen kanssa, eli kaikinpuolin, en keksi mitään negatiivista sanottavaa. Miehen kanssa ylläpidetään parisuhdetta yleensä klo. 20.00 jälkeen, harvoin käydään missään, mutta kotona vietetään muksujen nukkumisen jälkeen leffailtoja, joskus maistellaan viiniä ja gourmet-kokkausta (viikonloppuisin)

Muita, jolla elämä olisi oikeasti mukavaa, ilman muttia?

Vai onko puhe siitä mistä puute? Mitäs pointtia tällaisessa "muuten vain täällä kirjoittelen" -jutuissa on ellei sitten se, että ap saa outoa mielihyvää siitä, että saa muut kirjoittajat varpailleen tällaisilla tyhjänpäiväisillä kirjoitelmillaan. Vaikka mielestäni on todella hienoa jos elämä menee noin, tosin olen sitä mieltä että maailma ei olisi mitään menettänyt vaikka tuonkin olisi jäänyt kirjoittamatta.

Aloittajan heittoihin siitä, että kun palstalla kysytään, että mitäs kun vauvani itkee, ei syö, ei nuku jne. niin nehän on hyviä kysymyksiä - tohditaan kysyä neuvoja, että se elämä muuttuisi yhtä ihanteelliseksi kuin ap:n. Alkuperäisen kirjoitelmasta missä todetaan että näin hienosti menee meillä, ei kukaan lukija saa itselleen yhtään mitään - ei vinkkejä tai neuvoja - joten ihan turhaa jaarittelua.

Kiitos huolehtimisestasi, minun elämästäni ei puutu mitään. Minä en retostele helpolla elämälläni, totean vain, että tällaistakin voi olla ja kaipasin kokemuksia NIMENOMAAN muilta helppohoitoisten äideiltä. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia, mutta ymmärrettävästä syystä en voi tulla "antamaan vertaistukea" koliikkilasten äideille, unikoulusta, jatkuvasta kitinästä, sairastelukierteistä, mies on perseestä tai ruoka ei maistu -ketjuun. Kyselimpä vaan, olisiko täällä muita äitejä, joiden mielestä vauvan kanssa on sekä helppoa että mukavaa.
Ja kuten totesit, että minun jaaritteluista ei saa irti mitään, joten voimme yhdessä todeta, että "kellä onni on sen piilottakoon" ja "positiivisuus sucks". Eli jatketaan edelleen valitusta siitä, miten raskasta elämä on, miten mies ei osallistu kotitöihin. miten on hermo kireällä ja miten naapurin pennut eivät osaa käyttäytyä. Kyllähän sen nyt jo tästä viesti ketjusta näkyy, että helppojen vauvojen vanhemmille ei ole tilaa keskustelufoorumilla edes sitä yhtä ketjua, kun negatiiviset mammat jyrää mielipiteillään.

On ollut ihan hauska huomata, miten viiltäviä analyyseja tarkkasilmäiset äidit ovat minusta tehneet. Koska kerron että minulla on helppoa ja kuuluttelen samahenkisiä äitejä, olen empatiakyvytön, epätyytyväinen, en tiedä elämästä mitään ja valehtelenkin vielä, todella loogista. Olen edelleen pysynyt täällä omassa posiitiivisuusketjussa, enkä ole tullut muihin ketjuihin kertomaan elämästäni.

Kiitos kuitenkin teille muille optimistisille äideille, jotka elävät helppoa arkea vauvan/lasten kanssa ilman turhia kitinöitä, nautitaan me tästä, vauvasta, hyvistä yöunista, mukavasta arjesta ja omasta puolisosta ja jätetään tiukkapipoiset hapannaamat omaan arvoon!=)))

 

[kata..]

En jaksanut kahlata kaikkia vastauksia, osa varsin kiivaita kommenttejakin..
Vauva-aika tosiaan on ihanaa,olen saanut tästä viimeisestä vauvasta nauttia toden teolla,ilman väsymystä sillä mies on hoitanut poikaa kakki yöt.
Sairaalassa oli pojan kanssa mutta kotiin tultua mies ehdotti näin.

Osasyy se että 2 vuotias tyttö on sairastanut paljon ja hänen vauva-ajasta on univelkaa vielä kovasti.
Mies on sitä mieltä että mun työ kotiäitinä ei ole yhtään helpompaa kuin hänen työnsä yrittäjänä eli hän kantaa osansa olemalla yöt vauvan kanssa.Meillä 4 isompaa koululaista vielä joten kodin pyörittäminen vaati voimia!!=)

Väsyneillä äideillä olisi mahis nukkua joskus muutama yö edes ilman herätyksiä,jos mies olisi vaikka viikonlopun yöt vauvan kanssa.
Se vaatii äidiltä myös paljon sillä muutaman ekan yön minäkin kuulostelin että pärjääkö nuo keskenään...Kyllä vaan ja hienosti pärjäävät.

VOimia!!

 

[toinen pupusöpö]

Kiva että täältä saa joskus lukea myös hyviä vauva-aika kokemuksia =) Meillä ei ihan noin onnekasta, että vauva nukkuisi yöt läpeensä, vaan joudun useamman kerran yössä heräileen vieläkin (vauva 7 kk) ja välillä väsyttää aika rankasti. Siitä huolimatta koen, että elämä vauvan kanssa on ollut ihanaa ja helppoa - sympatiat koliikkivauvojen äideille sillä muutaman kuukauden ajan meilläkin oli päivittäistä huutoa, mutta onneksi aina aamulla, joten yöt nukuttiin suht hyvin.
Nauttikaa vauva-ajasta sillä valitettavan nopeasti tämä menee ohi. Itse ainakin nautin täysin rinnoin ihanasta pikkupallerosta, ja mielelläni jo ottaisin toistakin vastaan jos vaan onni suo=)

 

[4:n äiti]

meillä kaikki lapset ovat vauvana olleet levottomia, heräilleet useasti ja halunneet nukkua koko yön kainalossa. Silti, huonoista unista huolimatta, vauva-aika on ollut aina aivan ihanaa, on ollut suunnaton onni saada pitää vieressä sitä pientä tuhisevaa ja hyvältä tuoksuvaa kääröä, joka aivan liian nopeasti kasvaa isoksi eikä halua enää kainaloon tulla kuin korkeintaan pieneksi hetkeksi.

Ja jos parisuhde kärsii siitä, että käärö, joka on yhdessä hommattu, haluaa olla tiukasti vanhempiensa vierellä, niin on heikkoa menoa... Jos mies siitä valittaa, niin hommatkaa seuraavan lapsen isäksi joku aikuiseksi kasvanut. Jos ette itse pysty elämään pienemmällä "laatuaikaa miehen kanssa" -ajalla, niin olisitte miettineet sitä ennen lapsosen hommaamista. Kyllä minä ainakin mieheni kanssa olen pystynyt viettämään myös kahden keskistä aikaa (todisteena huikea lapsilauma), vaikka lapset ovatkin välillä vaatineet enemmän. Meille lapset tulevat ensin, aina. Ja kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, ja me mieheni kanssa (ehkä-toivottavasti) elämme vielä monet vanhuusvuodet kahdestamme, niin viettänemme "laatuaikamme" (mikä typerä sana) sitten.

Priorisointia - hyvät naiset, laatuaikaa vietätte juuri nyt, olettehan täällä ja hengissä.

Ja sallikaamme muille nautinto, jos heistä tuntuu, että ovat he onnistuneet elämässään, se onnistuminen ja onni kun valitettavasti voi olla meille kaikille niin lyhytaikaista, siksi sitä pientä hetkeä ei pidä muiden kyynisyydellään ja kateellisuudellaan tuhota...

 

[kolmas pupusöpö]

Minullakin on aivan ihanan helppo vauva, nukkuu hyvin eikä paljon itke. Yöllä syö monen monta kertaa, mutta vauva nukkuu vieressäni ja syö nopeasti ja nukahtaa taas. Kainalossa nukkuva vauva on niin suloinen, etten raaski laittaa pinnasänkyyn nukkumaan. Päivisin seurustellaan paljon, lauletaan ja luetaan, nauratetaan toisiamme. Nautin vauvasta joka päivä, ja uudesta pienestä nyytistä jo haaveilen.. Tämä vauva on kohta 5 kk vanha..

 

[Lumette]

Voi, nyt sen vasta huomaa miten ihanaa on vauvan kanssa! Mulla on siis kaksi tyttöä, uhmaiköinen ja kolmikuinen vauva ja kyllä täytyy sanoa, että kun olis jo ekalla kertaa älynnyt miten helppoa ja ihanaa on vauvan kanssa, ei olis varmaan paljo valitellut. Kyllä nimittäin uhmiksen kanssa on pikkuisen paljon rankempaa!! Mutta nythän täytyy jaksaa tietty molempien kanssa. (Meillä on kyllä sangen tyytyväinen vauva ja molemmat tytöt on hyväunisia, joten siinä mielessä on ollut aina "helppoa".)

 

[ei niin älyttömän söpö]

Tämän ketjun aloitus oli varmaan tehty ihan hyvässä mielessä, mutta pieni tappelunhalu oli aistittavissa ihan siitä ekasta lauseesta että "listimisen uhalla" vai miten se menikään

On oikeasti ihanaa, jos jollain on ollut noin helppoa vauvan / taaperon kanssa. Läheskään kaikilla ei ole niin autuaasti käynyt. Ap nimittää kiukkuisia äitejä tiukkapipoisiksi hapannaamoiksi eikä syyttä. Mutta aina sitä hapannaamaisuuttaan ei voi valita. Paljon sairastelevan / koliikkisen / muuten hankalan lapsen hoitaminen on jotain niin raskasta, ettei sitä voi tajuta jos ei ole itse kokenut. On helppo arvostellla muita hapannaamaisuudesta, mutta semmoinen äideillä varmaan keskiverto tuhannen tunnin univelka tuntuu kummasti. Mitä ihanimmasta naisesta tulee ihan saatana, ja sen kyllä huomaa tästäkin ketjusta. Jos haluaa omaa empatiakykyään kasvattaa niin voi laittaa testimielessä vaikka herätyskellon soimaan yöllä tunnin välein vaikka ensi pääsiäiseen asti ja jutellaan sitten lisää

 

[...]

Ap, olen onnellinen puolestasi että saat nauttia vauva-ajasta ja pääset helpolla.Itsellä on ollut sekä koliikkivauva että pari korvatulehduskierteistä että mahtavan hyvää nukkujaa sekä koko ajan heräilijää.Pahin on ollut lapsi, joka heräili 2-vuotiaaksi asti useita kertoja yössä. Että ei se vissiin ainakaan äidistä ja taidoista ole kiinni.

Toivoisin että olisit kypsempi kunnioittamaan erilisia äitejä ja kokemuksia etkä koko ajan mollaisi heitä joilla on vaikeampaa.Se ei sinun arvoasi nosta, etä vähättelet muita.

Vauva-aika on lapsuudesta pienen pieni osa jonka jälkeen voi ongelmia tulla vielä taapaeolla, koululaiselle, murkulle tai aikuisellekin.Emme tiedä koka saa syövän tai oppimisvaikeuksia tai masennuksen.Kaikki ei oel asenteesta kiinni. Toivottavasti kasvat vielä ja paljon.

 

[Ernosta]

Sulla taitaa olla vika luetun ymmärtämisessä? Minulla on etuoikeus kirjoittaa kuten jokaisella, mutta et tainnut oikein ymmärää, että tämä yksi ketju voisi olla ilman valitusta ja valitusketjut erikseen. Minäkään en tule "kitinä vie järjen" tai "en jaksa enää" ketjuihin kertomaan omasta elämästäni, joka ei ole raskasta minun mielestäni, miksi tämäkin ketju täyttyy valittajista..

Väännänpä nyt rautalangasta...
Jos olisit aloittanut tämän ketjun asiallisesti, en usko että kukaan olisi tullut "valittamaan"... Lueppa nyt oma aloitusviestisi ja sano sen jälkeen onko se sinusta asiallinen eikä ollenkaan muita halveksiva ja että ihan turhaan "valittajat" hyökkäsivät tänne kirjoittelemaan...

Ja kiitos, olet oikeassa, olen hyvä äiti.

Kenelläköhän se on luetunymmärtämisessä vikaa?
Sanoin: "Et ole yhtään sen parempi äiti, jos lapsesi nukkuu hyvin. Se ei todellakaan ole sinun ansiotasi."
Tuo oli toteamukseni. En missään ole sanonut, että olet tai et ole hyvä äiti.

 

[QuQuu]

Ei oo kovin rankkaa kyllä kellään joka ehtii ja jaksaa käyttää energiaansa täällä palstalla riitelyyn.

 

[wiibeke]

Mulla on helppo vauva, mutta mun on aika hankala nähdä tällasen ketjun pointtia - mitä näissä helpoissa nyt niin on vieraiden kanssa keskustelemista? Mää käyn lukemassa joitain mulle relevantteja ketjuja siinä toivossa, että saan hyviä kikkoja niiden pikkuongelmien ratkasuun, joita meillä kaikesta huolimatta on. Mitä mun lapsi osaa ja miten kehittyy, sen voi kaikki lukee kirjoista, koska typykkä on niin keskiverto kuin olla voi. Tietysti mummojen ja muiden läheisten kans tulee ihasteltua taaperon touhuja, mutta se on eri asia.. Mutta kaikkihan saa tietysti keskustella mistä haluaa, vaikkapa sitten näistä helpoista taaperoista ja vauva-ajan ihanuudesta. Ihanaahan se on, sitä en todellakaan käy kieltämään! Menenkin siis nauttimaan oman helpon vauvani seurasta nyt heti

 

[ei mitään vakavaa..]

Ihan kivaa, että välillä puhutaan niistä kivoista puolista. Lapsen saaminenhan on ihana ja iloinen asia! Molemmat äitiyslomani ovat olleet ihanaa aikaa. Ei se tarkoita, että ihan helppoa, mutta silti. Mä en ole saanut nukkua hirveän hyvin, mutta musta se on ihan normaalia ja kuuluu tähän aikaan. Kyllä sitä joskus taas saa nukkua. Toisella vauvalla oli koliikkikin, mutta ne ovat vatsavaivoja, ei sen vakavampaa. Aikansa kutakin!

Pitää osata suhteuttaa univelat, vatsavaivat ym. siihen, että jos vaikka vauvalla olisi vakava sairaus. SILLOIN olisi raskasta enkä varmasti pystyisi nauttimaan ja iloitsemaan niin paljon joka päivä. Joskin silloinkin varmasti ilon ja onnen hetkiä kokisi.

Mutta sitä vain, että ei vauvan tarvitse olla HELPPO, jotta siitä voisi nauttia täysin siemauksin ja rakastaa sitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa Mulla on välillä ollut tosi raskastakin ja huomaan, että vauvoissa on tosiaankin eroja, mutta aina on hyvä osata iloita elämästä. Lapset ovat kuitenkin suuri lahja ja kiitollinen saa olla, että on jo kaksi tervettä lasta saanut.

 

[oma moka]

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos ap:n aloitus EI olisi ollut "valittavia" kirjoittajia väheksyvä, olisivat aika varmasti myös vastaukset olleet eri luokkaa.

"Liikaa on näitä ketjuja, mitä teen kun vauvani heräilee (mitäpä luulet?), mitä kun vauva itkee (??), kitisee, ei nuku, ei syö jne. "

Typerä täytyy olla, jos kuvittelee ettei ylläoleva lainaus saa ihmisiä (vaikkapa niitä väyneitä) provosoitumaan.

 

[mutsikki]

Niin siis minäkin olen maailman onnellisin ja lapseni on ehdottomasti maailman paras ja ihanin lapsi. Vaikka se joskus ei nukukaan eikä syö oiken kunnolla aina.

Silti täällä kyselen kokemuksia vaikka just siitä kun lapsi ei syö. Ei se tee elämästäni hirveää eikä minusta valittajaa. Olenkin sitten kaksin verroin onnellinen kun joku yö se nukkuukin koko yön ja syö kaiken puuron

 

[Nuori mamma]

No meidän tytöllä oli koliikki, mutta siltikin pidin sitä vauva aikaa todella antoisana ja ihanaa se olikin. Nyt toista odotellessa hieman pelottaa tuo koliikki jos se taas menee siihen että monta kuukautta putkeen pääsee vasta aamu kuudelta nukkumaan, mutta ilolla odotan sitä kaikkea muuta mitä pieni vauva tuo tullessaan, on se niin pieni aika elämästä kun lapset on ihan pienia ja kaikkien tulisi siitä nauttia!

Muuten, kyllä sitä joskus taitaa ihan kaikki "kitistä" niin pienet lapset kuin aikuisetkin...