Vauvan jättiluomi

[Nell1]

Vuoden vanhan lapsemme kasvoissa on erittäin suurikokoinen luomi, jonka tyypistä paikallisen sairaalamme lastenlääkärit eivät ole aivan varmoja. Syntymän jälkeen luomi oli tumman punaruskea, minkä vuoksi sitä ensin arveltiinkin mansikkaluomeksi, mutta väri on muuttunut vuoden kuluessa vaaleanruskeaksi. Pinta on epätasainen ja siinä kasvaa vaaleita karvoja, pidempiä kuin muualla kasvoissa oleva nukka. Pyydämme varmaan piakkoin lähetettä erikoislääkärin vataanotolle, mutta kysyisin, jos teillä on kokemusta vastaavista.

Kavereidemme lapsilla on yllättävän paljon mansikkaluomia, mutta ne ovat kyllä aivan punaisia ja katoavat ennen kouluikää. Tämä meidän luomi on taas värinsä puolesta sellainen, että silloin tällöin joku tuntematon saattaa kysyä, mikä lapseemme on sattunut.

Tuo meidän seudun lääkäreiden epätietoisuus ihmetyttää, onko tämä nyt tosiaan niin harvinaista? Kuulisin mielelläni, millaisia vastaavia luomia ja kokemuksia niiden kanssa elämisestä on ollut, sekä mihin suuntaan luomet ovat ikää myöten kehittyneet?

 

[Jättiluomilapsen äiti]

Jättiluomi on ihan oma luomityyppinsä ja näille luomille on myös olemassa poistavaa hoitoa. Pyydä lähetettä ihotautilääkärille tai plastiikkakirurgille. Mistä päin Suomea olette? Jättiluomilasten perheitä voit myös tavata keskustelupalstalla
http://health.groups.yahoo.com/group/jattiluomilapset/?v=1&t=search&ch=web&pub=groups&sec=group&slk=1

Vuoden vanhan lapsemme kasvoissa on erittäin suurikokoinen luomi, jonka tyypistä paikallisen sairaalamme lastenlääkärit eivät ole aivan varmoja. Syntymän jälkeen luomi oli tumman punaruskea, minkä vuoksi sitä ensin arveltiinkin mansikkaluomeksi, mutta väri on muuttunut vuoden kuluessa vaaleanruskeaksi. Pinta on epätasainen ja siinä kasvaa vaaleita karvoja, pidempiä kuin muualla kasvoissa oleva nukka. Pyydämme varmaan piakkoin lähetettä erikoislääkärin vataanotolle, mutta kysyisin, jos teillä on kokemusta vastaavista.

Kavereidemme lapsilla on yllättävän paljon mansikkaluomia, mutta ne ovat kyllä aivan punaisia ja katoavat ennen kouluikää. Tämä meidän luomi on taas värinsä puolesta sellainen, että silloin tällöin joku tuntematon saattaa kysyä, mikä lapseemme on sattunut.

Tuo meidän seudun lääkäreiden epätietoisuus ihmetyttää, onko tämä nyt tosiaan niin harvinaista? Kuulisin mielelläni, millaisia vastaavia luomia ja kokemuksia niiden kanssa elämisestä on ollut, sekä mihin suuntaan luomet ovat ikää myöten kehittyneet?