Toggle sidebar

Vauvan iloisuudesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja niisku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

niisku

Vieras
Kertokaahan onko teidän vauvat pääsääntöisesti iloisia ja onnellisia?Tuntuu että meidän 3,5kk:inen tarvitsee kauheasti hauskuuttamista ja erinäisiä vippaskonsteja hymyilyihin.Herää useimmiten kärttyisenä ja väsyneenä on luonnollisesti itkuinen.Syötyään ja nukuttuaan ja kuivissa vaipoissa on hetken tyytyväinen, mutta itsekseen ei viihdy minuttiakaan, itseasiassa ei edes 20 sekuntia. Jos käyn vessassa niin jo itketään. Haluaisi koko ajan kanniskelua, sylissä ei viihdy jos ollaan paikallaan. Ei ole mahakivun tyyppistä vaativuutta, sitäkin kun kaverilla on aika ajoin. Läsnäolokaan ei pojalle riitä, vaan seurustella pitäisi aktiivisesti koko ajan jotta pysyisi tyytyväisenä.Tälläinen on nuppulainen ollut 1 kk:sesta lähtien.Mitä olen tehnyt väärin, vaiko onko ihan persoonakysymys? Kaipaisi vertaistukea tai vain tietoa millaisi ovat muiden vauvat?
 
Hoksaako poika vielä leikkiä leluilla? Meillä paras lelu oli noihin aikoihin leikkimobile; siinä tyttö selällään räpisteli ja potki roikkuvia leluja. Viihtyi ihan puolituntiakin siinä härvelissä. Kyllä tyttö piti houkutella hymyilemään, ei ollut erityisen iloisen oloinen ilman hauskuutusta. Isompana sitten kun oppii enemmän leikkimään itsekseen ja älyää jotain leluista, niin hymy ja kiljunta irtoaa joka välissä ja ilman mitään ""näkyvää"" syytä. Varmaan, jos pojusi löytäisi jotain mielenkiintoisia leluja, niin huomio kiinnittyisi niihin eikä siihen, että äitin pitää olla vieressä koko ihan ajan.
 
En tiedä onko kiinni vanhempien omatunnosta, mutta tuntuu että meidän likkaa (2½kk) pitää viihdyttää ""koko ajan"". Tyttö harvemmin itkee, mutta lattialta tai sitteristä rupeaa jo parin minuutin päästä kuulumaan äänekkäitä huokauksia, leluista huolimatta.

Viimeisen viikon aikana olen ollut havaitsevinani jonkinlaista eroahdistuksen tapaista(?) kitinää ja itkua jos menen toiseen huoneeseen hetkeksikään. Myös katkonaiset päiväunet ja sekava ruokailurytmi tekevät tytön kärttyisäksi. Tyttö rauhoittui hieman ja tuli iloisemmaksi kun ruvettiin antamaan lisää ruokaa muutama viikko sitten. Nyt keittiössä on sitteri aina käyttövalmiina jos äidin pitää kokata tai tiskata. =)

Mites, Niisku, poika nukkuu ja syö? Oletko kokeillut kantoliinaa tai -reppua, niin poika kulkisi helpommin mukana päivittäisissä touhuissa? Viihtyykö siinä?
 
Kotoo löytyy kaiken maailman härvelit, jumppamattokin on kuin sirkus konsanaan:)Viihtyy näissä suht hyvin niin kauan kun äiti tai isä on näkyvissä. Nukkuu huonosti taasen, oli jonkun aikaa säännöllisemmät rytmit, jolloin kieltämättä kyllä, poikakin oli parempi tuulinen. Mutta nyt on ruvennut väsymään klo 18, nukahtaa, nukkuu 21 ja yö onkin sitten mitä on...ei viitsisi toista kuitenkaan väkisinkään pitää hereillä siinä iltasella.No, yrittelemme palauttaa vanhat rytmit kehiin:)Kiitos kaikille tuesta!
 
olen tosi huono sanomaan tai neuvomaan jotain, kun oma 9kk poika on iloisuuden perikuva. oikein varon kehumasta, kun tiedän, että meillä on suuri onni näin ""hyvän"" vaavelin kanssa. naureskelee ja on tyytyväinen, nyt kun on oppinut konttaamaan, menee uteliaana paikasta toiseen, että meinaa itse väsyä. tulee kyllä itsekin iloiseksi kun seuraa pojan hihkumista ja jokeltelua kohteesta toiseen...
mutta lienee paljon vaan persoonasta kysymys, kuinka iloinen vaaveli on. saahan se joskus huutaakin, eikä kaikki vaan ole niin nauravaisia...
muutaman kuukauden ikäisenä kyyseinen eroahdistus on normaalia.
tsemppiä!
 
Meidän vaavista irtos ekat naurut 3 kuisena ja seuraavan kerran kunnolla vasta 4 kk vanhana. Hymyjäkin tuli aikas harvakselti, mut ei vauva mitenkään erityisen kärttyisäkään kyllä ollut. Se ei vaan pienenä viihtynyt yksin pitkään. Kotityöt tein kun vauva nukkui ja hereilläoloajan vietin melkein 100%:sti vauvan kanssa. Oli melko raskasta, kun mies oli paljon töissä. Kanniskelin vauvaa paljon rintarepussa ja sellaisessa ""jumppakeskuksessa"" hän saattoi viihtyä hetken, mut näkösällä piti olla meilläkin koko ajan. Iän myötä se sitten helpotti ja vauva alkoi puuhailla enemmän yksinkin.
 
Olen lähes varma, että lapsesi käytös johtuu temperamentista. Lue Liisa Keltikangas-Järvisen kirja ""Temperamentti"". Aivan varmasti löydät siitä lapsesi ja se auttaa sinua paremmin ymmärtämään miksi lapsesi on sellainen kuin on ja ennenkaikkea hyväksymään lapsesi sellaisenaan.

Puhun kokemuksesta.
 
Katsos kun vauvat nyt vaan on sellasia, että niitä täytyy viihdyttää ja ne itkee aika usein.
Toota varmaan, että sinun pienokaisesi on tempperamenttistä tyyppiä ja sillä on mentävä.

Ihmiset ovat jotenkin menneet niin kovin avuttomiksi tänä päivänä ja kaikki koetaan niin hel*etin raskaana, jopa oman vauvan kanssa oleminen.
Suomessa on aivan tajuton äitiyspäivärahasysteemi, joka oikeuttaa äidin olemaan lapsensa kanssa 10kk, äiti on ikäänkuin ""töissä"" ja saa siitä ""palkkaa"".
Äiti SAA olla lapsensa kanssa.
Mutta sekään ei riitä!
Lapsen pitäisi olla naurava ja helppo lapsi, heti syntymästään lähtien.

Aika mielipuolisia vaateita?

Eräs tuttavani oli 2kk vauvan kanssa jo NIIIIIIN rasittunut, että hekeutui oikein terapiaan ja hän saa nyt sitten kunnalta myös hoitajan 1 x viikko kotiinsa.
Että morjesta vaan!
Täytyy sanoa, että aika vi*un nihkeesti heruu myötätuntoa tälle verorahojen väärinkäyttäjälle.

Kyllä se on niin kauheeta, kun ihmisille on niin KAUHEEN vaikeeta vaan kaikki nykyään.
Oikein itku pääsee.



 
Onko sinulla kokemusta vaikeasta odotusajasta?
Onko sinulla kokemusta vaativasta vauvasta?
Onko sinulla kokemusta monen kuukauden ajalta unettomista öistä?
Onko sinulla kokemusta parisuhdeongelmista, kun vauva oli pieni?
jne

Jos yhteenkään vastasit ei, niin ymmärrän hyvin tuon kirjoitustyylisi. Haiskahtaa, että et ole omakohtaisesti kokenut juurikaan KAUHEITA vaikeuksia. Jollakin voi vastaus noihin kaikkiin kysymyksiin olla kyllä, siinä sitten kyllä jossain vaiheessa pälli ratkeaa ja voi tarvita vaikka terapiaa. Kyllä se tuttavasi varmaan jossain vaiheessa on veroja maksanut.
 
Mutta miksi suostutte tuohon ainaiseen kantamiseen? Meillä oli vaativa vauva mutta minähän en häntä kantanut. Mulla oli peitto lattialla joka huoneessa ja siirsin hänet minun mukana. Nykyään hän leikkii ihan itse ja äiti saa tehdä hommia. Kun käyn parvekkeella hän yleensä vilkuttaa perään. Tolla tavalla roikkuu vielä vanhempanakin lahkeissa.
 
miksihän sitä omaa lasta yleensä kannetaan, mietipä sitä. Mutta on se hyvä, että sinun lapsesi on oppinut itsenäiseksi jo pienestä pitäen ja tietää, että kylmässä maailmassa on pärjättävä, eikä edes äiti ota syliin.
 
No just.Laten psykiatrisella osastolla olen töissä ja voin sanoa, että hienoa jos joku äiti itse osaa hakeutua terapiaan.Monet äidit nimittäin TODELLAKIN ovat sen tarpeessa.Ja jos joku nyt sanoo ihmettelevänsä vauvansa itkuisuutta tai kokee siitä väsymystä, ei se tarkoita sitä että ei olisi onnellinen vauvastaan tai siitä että saa olla kotona hoitamassa vauvaa.Itse toivoisin pystyväni olemaan kotona koko hoitovapaankin, mutta silti voin sanoa että välillä väsyttää ja käämit meinaa palaa.Itse niin vihaan tuota asennetta että negatiivisia tuntemuksia ei saisi edes tälläisellä palstalla sanoa. kukaan tuskin odottaa OIKEASTI lapsensa olevan koko ajan iloinen ja onnellinen ja ns helppo...Äläkä sä nyt mitään itkua päästä kun itelläs on kaikki niin hyvin.
 
Liina ootpa kiva ihminen!

Ensinnäkin, sikäli kun ymmärrän suomea, ap ei kirjoituksessaan kohdistanut lapseensa mitään vaatimuksia, vaan totesi tilanteensa ja kyseli kokemuksia ja vertaistukea.

Tuttavasi ei ehkä olisi tarvinnut turvautua terapiaan, jos lähipiiri (sinäkin, Liina, jos et tajunnut) tarjoaisi apuaan ja empatiaa syyllistämisen sijasta. Mutta kun läheisistä kukaan ei välitä auttaa niin onneksi meillä on tämä verovaroin kustannettu tukijärjestelmä.
 
En viitti lähtee enää sen kummemmin kommentoimaan, suurin osa on kuitenkin hokannu viestin asiasisällön, kiitos teille, kuten nyt esim sennalle:)Poitsu muuten nukahti eilen klo 18 ja posotti siitä tähän aamuun vaan heräten syömään välillä!On äipällä ollu siis taas ihan uudet voimat äitinä olemiseen:)Kesänjatkoja kaikille!
 
Mun poika on nyt 5 kk, ja sopii aika hyvin osaan kuvauksestasi. Tosin on kova naureskelemaan ja hihkumaan kun seurustellaan, mutta yksin ei viihdy ollenkaan. Itku tulee meilläkin kun äiskä menee vessaan. Ja kaikenlaista virikkeellistä tekemistä on pojalle kyllä tarjolla, eli siitä ei oo kiinni. Musiikin kuuntelu on ainoa juttu johon rauhoittuu itsekseenkin, voi olla jopa parikymmentä minuuttia tyytyväinen (paitsi jos kääntyy masulle, sitten huudetaan jo äitiä kääntämään takaisin selälleen kun väsytään).
Pitääpä lukea tuo kirja, oonkin ajatellut että aika temperamenttinen pakkaus tämä taitaa olla. Ja hätäinen saamaan tahtonsa läpi.
 
Kälä kälä...

Kokemusta on ihan kaikenlaisesta, omista kaksos-keskosvauvoista jne.
Enkä tarkoittanut Ap:tä kirjoittaessani siitä, miten nykyään on niiiiiin raskasta, tarkoitin ihan vaan yleisesti.
Mutta se koira älähtää, johon ...

Ja mitä tohon tulee, että ""olisit sinäkin Liina tarjonnut apuasi"", mitä joku näsäviisas hoitsu tossa kirjotteli, niin
apua on kyllä tarjottu ja kuunneltu ja vatvottu asioita yhdessä tuntikausia.
Ja miten ylipäätään voit kirjoittaa noin?
Vi*ustako sinä tiedät yhtään mitään ko. tapauksesta.
Tietääkseni sairaanhoito-oppilaitoksessakaan ei sentään opiskella selvännäkemistä; vaikka arvatenkin siitä olisi paljon hyötyä, varsinkin psykiatrisella puolella.

Ko. terapiaan hakeutuneen henkilön, josta kerroin, ""ongelmat"" ovat ihan perus tavallisia asioita, joita jokainen äiti miettii, mutta jotkut kun vaan pitävät itseään niin kerta kaikkiaan erikoisina ja ihmeellisinä ja omia ajatuksiaan niiiiin ainutlaatuisina, että niitä täytyy päästä hölöttämään minne tahansa, vaikka terapeutillekin.
Ihan sama, kunhan vaan kaikki kuuntelevat ja hämmästelevät.

Sitäpaitsi tämä ko.terapiaan hakeutunut ihminen ei ole koskaan tarjoutunut auttamaan yhtäkään nuorta äitiä tuttavapiiristämme, ei minua, eikä muitakaan, vaikka olisi ollut mitä ongelmia.

Ja nyt JYMY-ylläri teille: Olen ammatiltani ESH ja myös töissä lasten psykalla.






 
""Tolla tavalla roikkuu vielä vanhempanakin lahkeissa. ""

No siinä oikein kukkanen. Tiedätkö, että lapsi joka EI saa läheisyyttä ja syliä vauvana roikkuu vielä vanhempanakin lahkeissa....jospa tutustuisit ihan pikkuriikkisen kehityspsykologiaan et päästelisi tuollaisia naurettavuuksia.

Tästä liian varhaisesta itsenäistämisestä johtuu nykynuorten ja lasten pahoinvointi. Lapsen ei kuulu olla itsenäinen....näin lapsi menettää vanhempien huolenpidon...lapsi joka ei saa syliä pienenä kaipaa sitä lopun elämäänsä ja ties millaisiin syleihin menee murrosikäisenä kun tajuaa,e ttä sitä saa muualta jos ei kotoa.

Mutta joillekin muut asiat ovat tärkeämpiä kuin lapselle ajan antaminen.
 
Tarkoittanet minua näsäviisaalla hoitsulla?En kehottanut sinua tarjoamaan apuasi, taisi olla joku toinen.Tainnut viestit nyt liinalla mennä sekaste. Jos itsellä on raskasta, sitä tuskin jaksaa tarjota apuaan muillekaan. Ymmärrystä kaverille hiukan...?Tunnut olevan kauhean vihainen, relaa vähän;)
 
Olen lukenut muutaman lastenpsykiatrin kirjoittaman jutun siitä, että vauvat harvemmin viihtyvät yksin ainakaan pitkiä aikoja. He kaipaavat touhua ja ihmisiä ympärilleen (olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin tänne). Oma poikani on ollut malliesimerkki tällaisesta lapsesta. Kun hän saa olla yhdessä muiden kanssa ja ympärillä tapahtuu, hän on iloinen ja tyytyväinen. Lapsi tahtoo olla joukon jäsen.
Kannattaa siis viettää mahdollisimman paljon aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa tai käydä perhekerhossa
-tai kahvilassa tapaamassa muita lapsia ja vanhempia. Olen huomannut, että se on kaikkein helpointa sekä lapselle että minulle.
 
Meidän poju oli pääsääntöisesti ""perustyytymätön"" ensimmäiset 2,5 kuukautta. Sitten poika oppi nauraa hekottamaan ääneen ja alkoi ottaa enemmän vuorovaikutteista kontaktia katseeseen ja leikkeihin. Nykyään nelikuukautisena viihtyy ihan hyvin jo itsekseen ja on varsinainen ilopilleri (kun siis on hyvällä tuulella...). Ap:lle; kyllä se siitä suttaantuu kun ikää tulee lisää, voi olla että olo on vauvalla esim. masuvaivoista johtuen vähän kurja, ja kun kehityksen myötä vaivat helpottaa, niin hyväntuulisuuskin lisääntyy. Tsemppiä.
 
Se on se mihin ihmiset ovat tottuneet. Liina on todennäköisesti heikosti koulutettu ja raskaassa fyysisessä työssä ollut ihminen jolla on käytössään vähän rahaa, hän kokee helpoksi vaativan vauvan/vauvojen (kaksostensa, koliikkivauvan tms) hoitamisen koska on tottunut raskaaseen elämään ja pärjäämään vähällä.

Taas joku toinen joka on hyvin palkatussa työssä, korkeasti koulutettu, paljon rahaa käytössään, on tottunut arvostamaan elämän helppoutta ja sujuvuutta ja myös pystynyt rakentamaan elämästään sellaista, kokee helpommin uuvuttavana vaativat vauvat.

Ainahan se ei ole noin kuin yllä kuvasin, mutta kyllä tuo aika hyvin suuntaa antaa, uskoisin.

Sitä taas ihmettelen suuresti jos kuka tahansa ihminen joka ei saa levätä (koliikkivauvan kanssa esimerkiksi) kokee vauvan hoitamisen helpoksi. Unen puute aiheuttaa kaikenlaisia vaivoja, muunmuassa masennusta. Ja masennushan on ihmisen normaalia reagointia elämäntilanteisiin ja johon hormoneilla on myös oma vaikutuksensa.
Liinan kommentointi kaikenkaikkiaan on kovin epäkypsää ja lyhytnäköistä. Jos Liina on ilman unta riittävän pitkän jakson vuorokaudessa jatkuvasti eikä pysty ottamaan univajettaan takaisin, Liina ei enää fyysisesti jaksa eikä siihen jää mitään jossittelun varaa, vaikka Liina haluaisi olla kuinka super niin fysiikka vain ei silloin enää kestä ja se siitä.
 
LIINA: Juu onnittelut vaan jaksamisesta ESIM niiden keskos-kaksostesi kanssa. Meitä äitejäkin on ihan yhtä erilaisia mitä on vauvojakin. Toiset jaksaa paremmin arkea ja valvomista kuin toiset, toisilla vaan pinna palaa helpommin. Toiselle arjesta saattaa jopa tulla ylivoimaista, kuten esim. tutullesi, mutta mikä sinä olet tuomitsemaan toisten väsymistä?


Ja mun mielestä alkaa menemään yli jos PALSTALLA pitää suuttua niin että kirosanat lentelee ;) huvittava tapaus, sanoisinko jopa TOSIKKO.

Anteeksi, minäkin syyllistyin nyt tähän ""riitelyyn""...


 
Eihän sille mitään voi...tuollaiset liinat kun oikein provosoivat ""riitelyyn"". Onhan sitä mielipiteensä sanottava.Niin, kaikki varmaan tietävät että tuo jaksaminen ja erilaiset tuntemukset vaihtelevat päivien mukaan:)tänään jos olisin aloittanut ketjun, kehuisin iloista ja päristelevää vauvaani, joka tosin valvoi koko yön...Tuossahan tuo nytkin juttelee omassa sirkuksessaan!Kiitos jälleen kaikille vertaistuesta ja vinkeistä:)
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa