Vauvan hidas liikkeelle lähtö...

[mamma huolissaan?]

Olen ihmetellyt meidän vauvaa joka on reilu kuusi kuukautta...vauva on virkeä, juttelee kovasti ja nauraa paljon. Vauva liikkuu selällään maaten eteenpäin, käyttää taitavasti käsiään ja opettelee istumista. On kova heiluttamaan käsiään ja jalkojaa ja "kiemurtelemaan" maassa selällään. Kuitenkaan ei osaa kääntyä mahalleen, kyljelleen kääntyy kyllä. Ei nouse suorille käsille, eikä pyöri napansa ympäri mahallaan, selällään kyllä. Joskus harvoin kovalla houkuttelulla saattaa yrittää pyörimista myös mahallaan. Kaikki muut tuntemani (toistakymmentä) samanikäistä vauvaa kääntyy, suoristaa kädet, ja pyörii napansa ympäri, aika moni jo ryömii ja harjoittelee konttausasentoakin. Mutta ei meidän vauva. Onko teillä kokemuksia "hitaista" vauvoista? Koska ptää huolestua?

 

[Bijou73]

Eiköhän kaikki opi kaiken ajallaan, ehkä vain vähän eri järjestyksessä ja tahdissa.
Älä missään nimessä vertaa vauvaasi naapurin vauvaan vaan kysele vaikka äidiltäsi ja anopilta kuinka te olette itse lähteeet liikkeelle.

Meidän tyttö 6kk kääntyy, pyörii, ryömii ja nousee suorille käsille, mutta ei ole löytänyt selällään ollessaan varpaitaan eikä ole pienintäkään aikomusta nousta istumaan. Oppii tuo varmaan joskus vielä istumaankin ja varpaatkin löytyy viimeistään silloin kun lyö ne ekan kerran kynnykseen ;-)

 

[Aurora Vee]

Kuulostaa minusta aivan täysin normaalilta vauvalta! Hän on ilmeisen aktiivinen, mutta ei koe vielä tarvetta päästä liikkeelle. Nauti siitä ajasta kun hän pysyy vielä paikallaan. Usein myöhäiset liikkeellelähtijät ovat heti varmempia eivätkä kolhi itseään niin paljon. Neuvolasta voit kysyä, mikä on "takaraja" esim. ryömimiselle, ennen kuin tarvitsee huolestua.

Meidän esikoinen oli hitaasti syttyvä tapaus. Osasi kyllä pyöriä napansa ympäri puolivuotiaana, mutta ryömiminen tuli vasta 7 kk:n iässä, konttaus lähemmäs vuosikkaana ja istuminen yli 9 kk:n iässä. Kävelemäänkin oppi "vasta" lähes 1v 3kk:n iässä harkittuaan ja harjoiteltuaan pitkään. Luulen ryömimistaidon kehittymiseen vaikuttaneen yksinkertaisesti muuttomme: lattiapinta muuttui sopivammaksi(liukkaasta parketista muovimattoon). Nyt on hyvin vauhdikas ja liikunnallinen 3-vuotias.

Pikkuveli taas ryömi 5-kuisena, konttasi puolivuotiaana ja juoksi vähän päälle vuoden ikäisenä. Nyt 1½-vuotias vauhtiveikko jolla on jatkuvasti silmäkulma auki tai keho mustelmilla! Sisaruksetkin voivat siis olla hyvin erilaisia.

 

[Juulia77]

Ryömimisellehän ei ole mitään "takarajaa", kun kaikki vauvat eivät ryömi ikinä. Sinuna ap luottaisin neuvolan arvioihin - neuvolassa terkkarit näkevät satoja vauvoja ja heillä on varmasti tuntumaa, mikä on "normaalia" ja onko tarvetta esim fysioterapiakäyntiin.

Älä tosiaan vertaa omaa vauvaasi muihin. Meidän vauva (8 kk) oppi nyt juuri menemään istumaan ja lähti ryömimään 7,5 kk iässä. Lähipiirissä on esim. yksi ihan samana päivänä syntynyt vauva joka nyt jo harjoittelee kävelemistä, kun meillä vasta ryömitään. Bussissa taas just juttelin yhden äidin kanssa, jonka vauva oli kontannut 5-kuisena muttei silti lähtenyt kävelemään kuin vasta lähellä 1 vuotta. Tosi suurta vaihtelua tuntuu olevan...

 

[ei huolta]

Niin, tosiaan kaikki vauvat ei koskaan ryömi. Poikamme oli pienenä laiskanpuoleinen ja viihtyi paljon sylissä.
Mutta sitten kun päätti lähteä niin edettiin nopeasti. Eli lähti konttaamaan noin 8 kk iässä, käveli tukien 10kk ja käveli ilman tukea vähän vajaa vuoden ikäisenä.

 

[yesbut..]

Kuulostaa minusta aivan täysin normaalilta vauvalta! Hän on ilmeisen aktiivinen, mutta ei koe vielä tarvetta päästä liikkeelle. Nauti siitä ajasta kun hän pysyy vielä paikallaan. Usein myöhäiset liikkeellelähtijät ovat heti varmempia eivätkä kolhi itseään niin paljon. .

Tämä on aivan totta. Kukin ajallaan, meidän vauva oppi 8kk ryömimään, nousi samantien istumaan ja lähti kontaamaan, ihan pian hän nousi jo nousi seisomaan ja oppi kävelemään itseään huonekaluihin tukien. Nyt kiipeilee jo minne haluaa ja ikää on 11kk ja risat. Tuossa vaiheessa voi tuntua tylsältä, varsinkin jos kavereiden vauvat hiihtävät ohi, mutta sinun pikkuisesi etenee omaa tahtiaan. Ehkä hän miettii jotakin suurempaa =)

 

[7788]

Ei tosiaan kannata hankkia pahaa mieltä muihin vertaamalla. Jos sinä ja miehesi olette kumpikin olleet hitaita liikkeelle lähtijöitä, niin samaa on varmasti vauvannekin. On myös mahdollista, että hän on niin tyytyväinen elämäänsä, ettei kaipaa vielä eteenpäin. Hän saattaa olla myös arka pelkäämään kolhuja tai hänelllä saattaa tasapaino tai lihasvoima olla vähän vielä kehittymättömämpi kuin muilla "kollegoilla". Se ei tarkoita suinkaan sitä, että lapsestasi tulisi automaattisesti isompana kömpelö.

Omat lapseni ovat lähteneet tosi aikaisin liikkeelle ja minä muistan kadehtineeni kavereiden lapsia, jotka istuivat kiltisti paikoillaan, kun minä taas juoksin hiki päässä "aivottomana" juoksevien lasteni perässä, jotka eivät osanneet yhtään varoa askeliaan!!!

 

[vastailen]

Ei huolta, kaikki omalla ajallaan. Meillä tyttö kyllä kääntyi mahalleen jo varhain ja kieri paikasta toiseen, mutta ryömimistä ei edes harkinnut ennen 8 kk ikää. Ja konttauskin oli hallussa kunnolla vasta 11kk iässä. Mutta meillä neiti sitten päätti jättää tuen kanssa kävelyt väliin, 1v 1kk iässä nousi ylös, otti ekat askeleet. Pari viikkoa meni ja lopetti konttaamisen kokonaan. Nyt kävelee vallan, jopa ottaa juoksupyrähdyksiä.... Ja äiti haikailee niitä aikoja kun tyytyväisenä kölletteli lattialla!
Nauti, vauvasi kuitenkin tuntuu olevan ihan aktiivinen ja tyytyväinen tapaus. =)

 

[Maarit74]

Minäkin "tunnustan" olevani välillä huolissani tyttömme motorisesta kehityksestä, ikää nyt 7,5 kk. Tyttö osaa pyöriä kellon viisarien lailla sekä vatsallaan että selällään, kierii kyllä, mutta ei kieri päästäkseen jonnekin haluamaansa pisteeseen, oppi kääntymään vatsalleen ja takaisin selälleen päivää ennenkuin 5 kk. tuli täyteen ja siinä se! Nyt on karjunut jo 2,5 kk. vatsallaan, itkee ja turhautuu, kun halu päästä eteenpäin kädestä karkaavien lelujen perään on kova, mutta ei vaan pääse. Ja fraasi, jonka mieheni kanssa olemme kuulleet jo synnýtyssairaalan lääkärin suusta, on, että herranen aika, miten jäntevä ja napakka lapsi. Tätä jankataan neuvolassa, ihotautilääkärin luona, vauvauinnissa, sukulaisissa ja samaan hengenvetoon kysytään, että menee jo varmasti kovaa eteenpäin? Ollaan pidetty paljon lattialla aivan pienestä asti eikä ole jumiutunut istumiseen, sillä ei osaa nousta itse istumaan eikä istu ilman tukea kuin pari sekuntia. Minä olen itse aikoinani vauvamme iässä kontannut ja kävellyt pinnasänkyn puita pitkin, mieheni oppi kävelemään tosi aikaisin eli käveli neuvolan th.n ihmetykseksi ilman tukea sujuvasti jo 8 kk. iässä. Mulle riittää, kun tietäisi, että lapsi on vaan ok. Toisaalta väsyttää kuunnella sitä kitinää ja itkua päivästä ja viikosta toiseen, kyllähän maailma avartuisi, kun vaavi pääsisi sitä itse tutkimaan. Lapsi saa raivarin heti, kun yritän tavallaan tukea ja auttaa hänen liikkumistaan. Kyllä sitä odottaa näiden kuukausien jälkeen, että jotain muutosta tapahtuisi.

 

[marke123]

Meillä nyt vuoden ikäinen tyttö, joka oppi kääntymään 5 kk iässä, peruuttamaan ryömimälläl 7.5 kk iässä ja konttaamaan 9.5 kk iässä. Nyt vasta muutaman kerran noussut tukea vasten ja näyttää siltä että ei vielä hetkeen kyllä kävele saati seiso ilman tukea, mutta kaikki aikanaan. Hyvin samanlaisia olivat tuntemukseni, kuin sinulle Maarit74. Tyttömme turhautui ja kitisi kaiket illat kun ei liikkeelle päässyt. konttaamisen myötä sitten helpotti. Itsekin olen lähtenyt kävelemään 1 v 1kk iässä ja mies vuoden iässä, että ihan tähän "aikatauluun" tuskin tyttömme kävelee, mutta en ole huolissani, kun kehitystä kuitenkin tapahtuu. Hän onkin ollut aina enempi käsillään touhuaja.

Ja muuten Maarit74, mekin kuultiin tuosta jäntevyydestä kovastikin! Tyttö oli aika aikaisin mahallaan niin että käsivarret olivat suorana, jalat vaan ei sitten seuranneet samaa vauhtia... =)

 

[Kahden äiti]

Esikoisemme (nyt 4-v) kääntyi selältä vatsalle vasta 8kk iässä, siinä tuli oltua jo huolissaan kun neuvolassa aloitettiin kysely kääntymisestä jo 4-5 kk iässä ja alettiin puhua fysioterapiasta. Istumaan taisi mennä ilman apua joskus 9 kk iässä ja nousi tukea vasten seisomaan 10-11 kk iässä. Oikeaoppisen konttaamisen oppi 1-v syntymäpäivänään. Nyt osaa jo vaikka mitä!

Toisen kanssa en aio olla huolissani kunhan se ennen tuota 8kk kääntyy, yritystä on jo välillä ollut (4,5 kk). Varpaat on löydetty ja maailma kiinnostaa kovasti, pystyyn pitää päästä ja pyrkii istumaan sitterissä, sylissä jne.

 

[tuplat + esikko]

Esikoinen oppi kaikki tarvittavat taidot ajoissa, mutta ryömimään lähti vasta noin 10 kk ja reipas viikko siitä, niin konttasi, mutta kaikkein mieluiten istuallaan eteni. Kävelemään lähti 1 v 4kk ja sitten tuota vauhtia on riitänytkin.

Nyt on tuplat reippaan 6 kk. Ovat reilun kuukauden pyörineet paikasta toiseen ja kolhineet itteään, ryömimiset ovat todella vähäisiä, mutta joka paikkaan joutuvat . Äitinä sitä olis toivonut kaksikolta hieman hitaampaa etenemistä kun aivan oikeasti on illalla ihan naatti.

 

[hidasta on,]

Meillä poika kohta 11kk ja pyörien edetään, ei siis konttaa eikä ryömi. Vauhtia silti riittää. Ei vielä nouse itse istumaan eikä nouse seisomaan, joten kävelyyn lähtö taitaa tulla aika myöhään.

 

[Sannis]

Olen ihmetellyt meidän vauvaa joka on reilu kuusi kuukautta...vauva on virkeä, juttelee kovasti ja nauraa paljon. Vauva liikkuu selällään maaten eteenpäin, käyttää taitavasti käsiään ja opettelee istumista. On kova heiluttamaan käsiään ja jalkojaa ja "kiemurtelemaan" maassa selällään. Kuitenkaan ei osaa kääntyä mahalleen, kyljelleen kääntyy kyllä. Ei nouse suorille käsille, eikä pyöri napansa ympäri mahallaan, selällään kyllä. Joskus harvoin kovalla houkuttelulla saattaa yrittää pyörimista myös mahallaan. Kaikki muut tuntemani (toistakymmentä) samanikäistä vauvaa kääntyy, suoristaa kädet, ja pyörii napansa ympäri, aika moni jo ryömii ja harjoittelee konttausasentoakin. Mutta ei meidän vauva. Onko teillä kokemuksia "hitaista" vauvoista? Koska ptää huolestua?

Jutut opitaan eri tahtiin. Neuvolassa kyllä huomaavat jos vauva ei ole terve mutta kehitys kulkee vauvoilla eri tahtiin eikä siitä pidä huolestua. Muistelepa vaikka omaa kouluaikaasi. Opitko kaiken samaan tahtiin muiden kanssa? Vanha viisaushan on että jompi kumpi tulee ensin: puhe tai liike ja se toinen sitten vasta myöhemmin. Oma sukulaistyttöni on huimasti ikäisiään edellä liikkumisessa mutta puhe tuli myöhään. Tuossa ekan vuoden aikana varsinkin kun neuvolassa käydään jatkuvasti, niin vauva on hyvissä käsissä ja jatkuvassa tarkkailussa. Ole huoleti.

 

[Äiti 2012]

Meillä tyttö oppi istumaan tuetta seitsenkuisena, nyt hieman yli 8 kk iässä ei osaa ryömiä, nousee kyllä käsivarsiensa varaan "punnerrusasentoon", mutta ei minkäänlaista ryömimisyritystä. Ei osaa nousta istumaan, eikä edes yritä. Ns. puheen kehitys on, mitä on. Vanhemmuus tuntuu olevan yllättävän kova pala, vaikka tätä ei nyt ääneen saa sanoa olematta huono äiti, mutta olisin toivonut lapseni olevan hieman etevämpi.

 

[Normaali vauva]

Meillä tyttö oppi istumaan tuetta seitsenkuisena, nyt hieman yli 8 kk iässä ei osaa ryömiä, nousee kyllä käsivarsiensa varaan "punnerrusasentoon", mutta ei minkäänlaista ryömimisyritystä. Ei osaa nousta istumaan, eikä edes yritä. Ns. puheen kehitys on, mitä on. Vanhemmuus tuntuu olevan yllättävän kova pala, vaikka tätä ei nyt ääneen saa sanoa olematta huono äiti, mutta olisin toivonut lapseni olevan hieman etevämpi.

Sinun vauvelisi on täysin kehityksensä mukaisessa vaiheessa. Älä vertaile lastasi muihin, sillä jokainen lapsi kehittyy hieman eri tahdissa vuorotellen henkisen ja fyysisen kehityksen kanssa. Toisin sanoen, kun puhe- yms. aslueet ovat kiivaassa avaiheessa, fyysiset taidot ovat hitaassa vaiheessa ja päinvastoin.

Ihan varmasti tulet vielä huokailemaan, että kun se ehtii joka paikkaan ja aina pitisi olla silmät selässäkin perässä, eikä siihen mene montakaan kuukautta! Kahdeksankuisen VAUVAN ei edes kuulu vielä puhua, vasta jokellella. Kun kuulo on normaali, hän oppii puheen.

Kuten sanot, vanhemmuus on kova pala, sillä siinä joutuu sopeutumaan uusiin asioihin ja oppimaan joka ikinen päivä. Juttele neuvolassa mieltä painavista asioista, se helpottaa.