[QUOTE="Vieras";28997423]Kyllä ihan hyvin voi olla eroahdistusta. Toiset vaan on sen suhteen paljon herkempiä kuin toiset. Meidän esikoinen oli vauvana juurikin tuollanen, ettei viihtynyt juuri ollenkaan lattialla. Joitakin aikoja viihtyi jos koko ajan olin seurana, mutta pääasiassa halusi olla sylissä. Ja samoin on vauvasta asti ollut hyvin äitin tyttö, vaikka isäkin on aktiivisesti hoitanut.
6kuisena alkoi isompi eroahdistus, joka näkyi myös nukkumaanmenoissa. Viereen piti nukuttaa, muuten oli yhtä hysteeristä huutoa. Meillä tätä suurinta ahdistuskautta oli muistaakseni noin 6-9kuisena. Silti 1,5 -vuotiaaksi asti oli kuin takiainen mussa päivisin kiinni. Täyttää pian 3vuotta, mutta edelleen on hyvin paljon äitin tyttö. Nykyään jo isikin on päiväsaikaan välillä jopa mieluisampi kuin äiti, ja pitkään on jo touhunnut omiakin leikkejä. Mutta iltanukkumisten suhteen jälleen kerran väännetään siitä, että yhtälailla isikin kelpaa laittaan nukkumaan...
Toivottavasti tämä meidän takiaistarina ei masenna

Mutta ainakin vertaistukea on täältä tarjolla. Tiedän, että on raskasta, kun vauva ei viihdy yhtään lattialla. Itse koen nykyisin paljon helpommaksi esim laittaa ruokaa, vaikka on kaksi lasta (kuopus tykkää touhuta lattialla), kuin silloin kun oli pelkästään esikoisvauva. Toivottavasti teillä olisi vain lyhyt vaihe tuo! Noin 8 kuukauden paikkeillahan on vauvoilla tyypillinen eroahdistuskausi.[/QUOTE]
Tämä ollut kans ihan vauvasta äitinkulta, mutta hetki sitten kelpasi vielä isosisarrukset leikittämään enään ei. Tätä jatkunu varmaan kuukauden ja alkaa käymään raskaaksi, mutta jospa tämä joskus helpottuisi
