Y
Ystävänä
Vieras
Olen kovasti huolissani ystävästäni.
Lapsi on jo puolivuotias - ja äidin ajatukset ovat aivan myllerryksissä.
Apuani olen tarjonnut - mutta toki asia ei ole maallikon autettavissa.
Jo aiemminkin (2 kk - 4 kk sitten) tilanne on on mun korviin kuulostanut sellaiselta - ettei tuosta ilman sairaalareissua selviä.
Kuulostaa yhä. Ystävälläni on lääkitys - kai aika vahva - pari eri lääkettä -
on kontaktia mielenterveyspuoleen - ainakin psykiatriin , ja myöskin apuja kotiavun muodossa.
Tosin nyt kun näimme viimeksi - kuulostaa että lääke on 'koventanut' ja turruttanut - ajatukset ovat aika surullisia.
Äiti tuumailee että ongelman ydin on se ettei hän halua koko lasta. Hän kertoo , miten hänen elämänsä on nyt mennyt 'ihan pilalle'. Häntä ei kiinnosta mikään lapseen liittyvä - ei lapsen vaatetus ei mikään. JA ettei tämän vuoksi hänen mielestään mikään lääke, keskustelu tai muu auta.
Äiti tuumailee miten hän olisi halunnut vaan viettää aikaa ja tehdä kaikkea mukavaa (aika tuoreen, pari vuotta) miehensä kanssa.
Ja muutakin vastaavaa ...
Ajatuksissa ei tule huolta lapsen pärjäämisestä, ei sellaisia ajatuksia joissa vanhempi olis valmis tekemään lapsen eteen mitään.
Toki perushoito sujuu - ruokailu yms - ja koko tän vierailun ja noiden juttujen ajan lapsi oli äitinsä sylissä.
Toki tuossa puhuu sairaus ja lääkitys - ei varmaankaan se aito ihminen joka kaiken alla on.
Kyse on aikuisesta ihmisestä, lapsi on alunperin toivottu - äiti on vielä alalla, jossa ollaan lasten kanssa tekemisissä. Tilanne olisi pitänyt olla onnellinen - molemmat vanhemmat ovat olleet kotosalla koko alkujakson. Toinen vanhempi on hoitanut yösyötöt ja valvomiset kauan.
Nyt tämän ystäväni jää kaksin lapsen kanssa (päävastuulliseksi hoitamaan) - toki on tukea tähänkin tulossa , perhetyöntekijää sun muuta. Mutta ainakin minua pelottaa että jotain voi sattua...
Mitä tässä tilanteessa voi ystävänä tehdä ?
Itsekin kohtuu hankalia elämätilanteita läpikäyneenä - minusta tuntuu ettei ystäväni selviä ilman sairaalareissua , ja kaikki on pitkitystä - ja pelottaa ko henkilön ja lapsenkin puolesta.
Toki olin lempeä, en tuominnut hänen ajatuksiaan - koetin sanoa että pehmentäisi niitä - tai ajattelisi ettei ihan vielä pysty rakastamaan lasta täysillä. Vaan ehkä jo kohta... Ja myös koetin rohkaista että ehkä yhdessäolo lapsen kanssa vahvistaa sidettä yms ...
Haluaisin uskoa noin - tosin ihan muunlaiset pelot on mullakin mielessä.
Onko muilla synnytysmasiksen kanssa kamppailleilla ollut voimakasta tunnetta ettei halua lasta lainkaan ja että lapsi on pilannut elämän ? Eikö tällöin toipuminen vaatisi eroa lapsesta, jotta sitten ajatukset palautuu terveille urille ?
Voiko tällöin toipua, jos on koko ajan pakotettu olemaan lapsen kanssa ?
Mietin siis kovasti että soitanko ko henkilön miehelle tai sitten eräälle toiselle läheiselle, jonka jotenkin tunnen. Tekisi mieli kannustaa ottamaan se sairaalakeikka - toki ymmärrän että äidin ja lapsen sidettä koetetaan ylläpitää , ja se on hyvä monesti - mutta nyt tuntuu että tuolla strategialla on isot riskit. Ja että lähellä olevat varmaan haluavat koettaa ja yrittää näillä pehmeillä keinoilla.
Lapsi on jo puolivuotias - ja äidin ajatukset ovat aivan myllerryksissä.
Apuani olen tarjonnut - mutta toki asia ei ole maallikon autettavissa.
Jo aiemminkin (2 kk - 4 kk sitten) tilanne on on mun korviin kuulostanut sellaiselta - ettei tuosta ilman sairaalareissua selviä.
Kuulostaa yhä. Ystävälläni on lääkitys - kai aika vahva - pari eri lääkettä -
on kontaktia mielenterveyspuoleen - ainakin psykiatriin , ja myöskin apuja kotiavun muodossa.
Tosin nyt kun näimme viimeksi - kuulostaa että lääke on 'koventanut' ja turruttanut - ajatukset ovat aika surullisia.
Äiti tuumailee että ongelman ydin on se ettei hän halua koko lasta. Hän kertoo , miten hänen elämänsä on nyt mennyt 'ihan pilalle'. Häntä ei kiinnosta mikään lapseen liittyvä - ei lapsen vaatetus ei mikään. JA ettei tämän vuoksi hänen mielestään mikään lääke, keskustelu tai muu auta.
Äiti tuumailee miten hän olisi halunnut vaan viettää aikaa ja tehdä kaikkea mukavaa (aika tuoreen, pari vuotta) miehensä kanssa.
Ja muutakin vastaavaa ...
Ajatuksissa ei tule huolta lapsen pärjäämisestä, ei sellaisia ajatuksia joissa vanhempi olis valmis tekemään lapsen eteen mitään.
Toki perushoito sujuu - ruokailu yms - ja koko tän vierailun ja noiden juttujen ajan lapsi oli äitinsä sylissä.
Toki tuossa puhuu sairaus ja lääkitys - ei varmaankaan se aito ihminen joka kaiken alla on.
Kyse on aikuisesta ihmisestä, lapsi on alunperin toivottu - äiti on vielä alalla, jossa ollaan lasten kanssa tekemisissä. Tilanne olisi pitänyt olla onnellinen - molemmat vanhemmat ovat olleet kotosalla koko alkujakson. Toinen vanhempi on hoitanut yösyötöt ja valvomiset kauan.
Nyt tämän ystäväni jää kaksin lapsen kanssa (päävastuulliseksi hoitamaan) - toki on tukea tähänkin tulossa , perhetyöntekijää sun muuta. Mutta ainakin minua pelottaa että jotain voi sattua...
Mitä tässä tilanteessa voi ystävänä tehdä ?
Itsekin kohtuu hankalia elämätilanteita läpikäyneenä - minusta tuntuu ettei ystäväni selviä ilman sairaalareissua , ja kaikki on pitkitystä - ja pelottaa ko henkilön ja lapsenkin puolesta.
Toki olin lempeä, en tuominnut hänen ajatuksiaan - koetin sanoa että pehmentäisi niitä - tai ajattelisi ettei ihan vielä pysty rakastamaan lasta täysillä. Vaan ehkä jo kohta... Ja myös koetin rohkaista että ehkä yhdessäolo lapsen kanssa vahvistaa sidettä yms ...
Haluaisin uskoa noin - tosin ihan muunlaiset pelot on mullakin mielessä.
Onko muilla synnytysmasiksen kanssa kamppailleilla ollut voimakasta tunnetta ettei halua lasta lainkaan ja että lapsi on pilannut elämän ? Eikö tällöin toipuminen vaatisi eroa lapsesta, jotta sitten ajatukset palautuu terveille urille ?
Voiko tällöin toipua, jos on koko ajan pakotettu olemaan lapsen kanssa ?
Mietin siis kovasti että soitanko ko henkilön miehelle tai sitten eräälle toiselle läheiselle, jonka jotenkin tunnen. Tekisi mieli kannustaa ottamaan se sairaalakeikka - toki ymmärrän että äidin ja lapsen sidettä koetetaan ylläpitää , ja se on hyvä monesti - mutta nyt tuntuu että tuolla strategialla on isot riskit. Ja että lähellä olevat varmaan haluavat koettaa ja yrittää näillä pehmeillä keinoilla.
