Vauvalahjoista

Onko sinusta posliinikenkä hyvä lahja vauvan isovanhemmilta saatuna? Ainoa lahja.

 

On.

En edes osaisi odottaa mitään "vauvalahjaa".
Vai mitä sen pitäisi sitten olla?

 

On.

En edes osaisi odottaa mitään "vauvalahjaa".
Vai mitä sen pitäisi sitten olla?

En tiedä. Jotkut saavat vaunut isovanhemmilta, joku toinen äiti kukkia, joku saa vaatteita, en tiedä. Ehkä joku muu on saanut myös posliinikengän.

Kuka sanonut että olisi huono? Mutta oman sisareni ilmeestä päättelen, että hänen mielestään minun anopilta saama lahja oli jotenkin erikoinen.

 

Aika vaatimaton lahja mun mielestä. Kengän lisäksi veisin kukkia ja vaikka vauvanvaatteita.

 

Itse olen saanut molempien lapsien synnyttyä posliiniesineet. Pojalle nimenomaan posliinikenkä ja tytöllä posliini ruukku, jossa kukat kuivatettu. Tuossa ne posliini esineet on vitriinissä molempien kastekynttilöiden kanssa.

Minun lapsianihan ne ovat ja käsitys on, että itse heidän elämisensä kustannan, joten mitään vaunuja en osaisi odottaa..

 

[QUOTE="a p";25836313]En tiedä. Jotkut saavat vaunut isovanhemmilta, joku toinen äiti kukkia, joku saa vaatteita, en tiedä. Ehkä joku muu on saanut myös posliinikengän.

Kuka sanonut että olisi huono? Mutta oman sisareni ilmeestä päättelen, että hänen mielestään minun anopilta saama lahja oli jotenkin erikoinen.[/QUOTE]

Kyseinen isovanhempi käski minun ja miehen ostaa hänen tyttärelleen 200 markan edestä jotain kun tytär sai lapsen. Olimme opiskelijoita tuolloin ja 200 markkaa oli valtavan suuri raha. Itse vei tyttärelleen vaunut.

 

[QUOTE="a p";25836332]Kyseinen isovanhempi käski minun ja miehen ostaa hänen tyttärelleen 200 markan edestä jotain kun tytär sai lapsen. Olimme opiskelijoita tuolloin ja 200 markkaa oli valtavan suuri raha. Itse vei tyttärelleen vaunut.[/QUOTE]

Ostitteko? Itse en ainakaan olisi ostanut.
Ei se ole kenenkään velvollisuus jollain tietyllä summalla ostaa jotain, jos joku lapsen saa. Lapsen saanti ei ole mikään lahjontakilpailu.
Ja eihän kukaan voi teitä käskeä ostamaan kenellekkään mitään. Itse sen valinnan teette ostatteko mitään ja jos ostatte ni mitä ostatte. Käsittämätöntä.

 

Siskollani suu loksahti auki, kun anoppi toi lahjan. Ei siinä muuten mitään, tottakai lapset itse elätetään.

 

Ostitteko? Itse en ainakaan olisi ostanut.
Ei se ole kenenkään velvollisuus jollain tietyllä summalla ostaa jotain, jos joku lapsen saa. Lapsen saanti ei ole mikään lahjontakilpailu.
Ja eihän kukaan voi teitä käskeä ostamaan kenellekkään mitään. Itse sen valinnan teette ostatteko mitään ja jos ostatte ni mitä ostatte. Käsittämätöntä.

Olimme aika nuoria opiskelijoita ja mies on saanut kasvatuksen, että vanhempia pitää totella. Joo, me ostimme.

 

En tykkäisi kyllä yhtään jos joku meille posliinikengän toisi, varsinkaan isovanhempi. En todellakaan odota enkä ole odottanut lahjoja keneltäkään. Jos kuitenkin haluaa jotenkin muistaa, niin olisi suotavaa jos lahja olisi joko jotain käyttötavaraa tai sitten pois kuluvaa. ja niiden käyttötavaroidenkin kohdalla voisi antaa jotain ihan perusjuttua. Meillä on varsinkin toinen isoäiti kunnostautunut surkeiden lahjojen ostolla. Tytölle vaaleanpunaista ja liilaa röyhelöyä, kauluspaitaa ja puuvillatunikaa (siis sellaisia rypistyviä joustamattomia viritelmiä, joita ei voi käyttää arkisin) ja pojalle pelkästään vaaleansinistä, kauluspaitoja, neuleita ja farkkuja. Siis vaatteita joita alle kouluikäinen ei todellakaan tarvitse, ei varsinkaan kaapillista. Emme myöskään kaipaa enää ainuttakaan posliininukkea, posliinista soittorasiaa, aikuisten neulontatyökaluja, yli kolmevuotiaille tarkoitettuja kaivinkoneita ja kuormureita, yli 6- vuotiaille tarkoitettuja mikroskooppisia legoja emmekä oikeastaan yhtään mitään muutakaan, niin kauan kun nämä lapset ovat alle neljävuotiaita.

Ihan oikeasti yritän olla kiitollinen joka ikisestä lahjasta mitä meille tuodaan, mutta kun on kyse niinkin läheisestä ihmisestä kuin isoäiti, niin eikö voisi kysyä mitä todella tarvitaan ja minkälaista, eikä lahjoittaa laatikkokaupalla kaikkea turhaa?

 

[QUOTE="vieras";25836408]

Ihan oikeasti yritän olla kiitollinen joka ikisestä lahjasta mitä meille tuodaan, mutta kun on kyse niinkin läheisestä ihmisestä kuin isoäiti, niin eikö voisi kysyä mitä todella tarvitaan ja minkälaista, eikä lahjoittaa laatikkokaupalla kaikkea turhaa?[/QUOTE]

Ja ite et sitten suutas auki saa vaan odotat että isovanhempi kyselee oikein millasia lahjoja ostaa?

 

Jotkut antaa lahjoja, jotkut ei.

Mutta posliinikenkä(?!) on korni, mauton ja älytön lahja missä tahansa tilanteessa.

Onko anoppisi ja appivanhempasi sairaita tai onko vanhuus jotenkin jo himmentänyt ajattelua?

 

[QUOTE="vieras";25836408]En tykkäisi kyllä yhtään jos joku meille posliinikengän toisi, varsinkaan isovanhempi. En todellakaan odota enkä ole odottanut lahjoja keneltäkään. Jos kuitenkin haluaa jotenkin muistaa, niin olisi suotavaa jos lahja olisi joko jotain käyttötavaraa tai sitten pois kuluvaa. ja niiden käyttötavaroidenkin kohdalla voisi antaa jotain ihan perusjuttua. Meillä on varsinkin toinen isoäiti kunnostautunut surkeiden lahjojen ostolla. Tytölle vaaleanpunaista ja liilaa röyhelöyä, kauluspaitaa ja puuvillatunikaa (siis sellaisia rypistyviä joustamattomia viritelmiä, joita ei voi käyttää arkisin) ja pojalle pelkästään vaaleansinistä, kauluspaitoja, neuleita ja farkkuja. Siis vaatteita joita alle kouluikäinen ei todellakaan tarvitse, ei varsinkaan kaapillista. Emme myöskään kaipaa enää ainuttakaan posliininukkea, posliinista soittorasiaa, aikuisten neulontatyökaluja, yli kolmevuotiaille tarkoitettuja kaivinkoneita ja kuormureita, yli 6- vuotiaille tarkoitettuja mikroskooppisia legoja emmekä oikeastaan yhtään mitään muutakaan, niin kauan kun nämä lapset ovat alle neljävuotiaita.

Ihan oikeasti yritän olla kiitollinen joka ikisestä lahjasta mitä meille tuodaan, mutta kun on kyse niinkin läheisestä ihmisestä kuin isoäiti, niin eikö voisi kysyä mitä todella tarvitaan ja minkälaista, eikä lahjoittaa laatikkokaupalla kaikkea turhaa?[/QUOTE]

Teidän kannattaa kyllä sanoa suoraan hänelle kun olette noin tarkkoja siitä mitä teille saa ostaa ja mitä ei.

MarieHosin kanssa olen niin samoilla linjoilla, ettei ole oikein lisättävää hänen kommentteihinsa.

 

Ja ite et sitten suutas auki saa vaan odotat että isovanhempi kyselee oikein millasia lahjoja ostaa?

Olen yrittänyt sanoa, mutta meillä tilanne on sellainen, että isovanhemmat vain lähettävät paketteja ilman että lapsilla olisi edes mikään merkkipäivä, joten miten noihin mitään sanot. Paketteja tulee säännöllisen epäsäännöllisesti suunnilleen joka kuukausi. Asuvat kaukana, joten eivät näe mitä oikeasti käytetään, eivätkä pääse mukaan kauppoihin. Tuntuu pahalta sanoa puhelimessa, että kiitos, mutta... Ovat vielä todella herkkiä loukkaantumaan joka asiasta, joten olemme yrittäneet valita taistelut ja jättää vähemmän tärkeät väliin, tästä kun selviää kuitenkin laittamalla vaatteet ja tavarat kiertoon.

 

Mitä väliä jos toi posliinikengän, itse myin kirpparilla moiset roskat pois. Samoin sinne meni jotkin tinapankit.

 

Teidän kannattaa kyllä sanoa suoraan hänelle kun olette noin tarkkoja siitä mitä teille saa ostaa ja mitä ei.

MarieHosin kanssa olen niin samoilla linjoilla, ettei ole oikein lisättävää hänen kommentteihinsa.

Ei me mielestäni olla mitenkään tarkkoja, mutta kun puolivuotiaalla pojalla on kaapissa kuusi neulepuseroa ja kolme kauluspaitaa (siis ei edes mitään bodymallia), niin kyllä hieman käy rasittamaan. Käyttämättöminä siirtyvät kirpparille kun käyvät pieniksi.

 

Anoppi on lähettäny mulle laitokselle kummastakin pojasta posliinikengän (siinä on niitä tekokukkia sisällä). On sitten myöhemmin tuonu jotain kun on tullut kotiin katsoon vauvaa. Mun mutsilta ja iskältä oon saanu kukkia kummallakin kertaa.

 

[QUOTE="vieras";25836462]Ei me mielestäni olla mitenkään tarkkoja, mutta kun puolivuotiaalla pojalla on kaapissa kuusi neulepuseroa ja kolme kauluspaitaa (siis ei edes mitään bodymallia), niin kyllä hieman käy rasittamaan. Käyttämättöminä siirtyvät kirpparille kun käyvät pieniksi.[/QUOTE]

Ymmärrän kyllä että on turhauttavaa kun toiset pistävät rahaa sellaiseen millä ei ole käyttöä.

 

Mielestäni en ole rahanahne, pullapussi olisi mielestäni ollut 100 kertaa parempi lahja. Tai kahvipaketti.

Olen varmaan kiittömätön ja ilkeä miniä, joka inhoaa anoppia kun heitin jossain muutossa kengän roskiin.

 

Saatiin miehen porukoilta kukkia ja suklaata. Mielestäni ihan ok. Vauvalahjan suuruus vaihteli ihan älyttömästi. Eräältä tuttavaparilta vauva sai vaatesetin (sisälsi myssyn, yöpuvun, bodyn, housut ja sukat), minä sain imetyspaidan ja mieskin vielä herkkuja. Mielestäni sympaattisin vauvalahja oli miehen poikamieskaverilta : vaippapaketti ja pehmolelu, kertoi vielä että ei ollut tiennyt millaisia vaippoja pitäisi ostaa mutta joku vanhempi täti oli sitten neuvonut.

 

Tulikin posliinikengästä mieleen, et mihinköhän olen oman vanhan posliinikenkäni ja posliinivaununi siivonnut.. hmm.

 

Saatiin miehen porukoilta kukkia ja suklaata. Mielestäni ihan ok. Vauvalahjan suuruus vaihteli ihan älyttömästi. Eräältä tuttavaparilta vauva sai vaatesetin (sisälsi myssyn, yöpuvun, bodyn, housut ja sukat), minä sain imetyspaidan ja mieskin vielä herkkuja. Mielestäni sympaattisin vauvalahja oli miehen poikamieskaverilta : vaippapaketti ja pehmolelu, kertoi vielä että ei ollut tiennyt millaisia vaippoja pitäisi ostaa mutta joku vanhempi täti oli sitten neuvonut.

minusta 5 euron tulppaanikimppu olisi myös hyvä lahja. Suklaan kanssa loistava.

Ehkä tuo posliinikenkä on hyvä, jos on elänyt aikaa kun mitään tavaraa ei ollut paljon. Itse en ymmärrä. Minustakin se on mautonta ja kornia.

Mutta siis ehkä vain arvomaailmat eivät kohtaa.

 

Mitä väliä jos toi posliinikengän, itse myin kirpparilla moiset roskat pois. Samoin sinne meni jotkin tinapankit.

Oletpa törkeä, ellei ne sinulle merkitse mitään niin tulevaisuudessa ne voi merkitä paljonkin lapselle. Meillä isompi kyseli että mitäs hän sai ristiäislahjaa kun pikkusisko sai tinajuttuja useammankin yms. hän sai paljon vaatteita, mutta oli täysin tyytyväinen asiaan kun muistin että saihan hänkin yhden koriste.esineen, sellasen metallisen helistimen, jonka olin jo laittanut mappi ööhön, nyt se on muiden tinaesineiden kanssa kunniapaikalla.

 

anoppi alle 60v tuolloin reilusti ja sijoituksia, kiinteistöjä hänellä on, joten ei akuutista rahapulasta kärsi. Ei syö mitään dementialääkitystä tai vastaavaa.

Toinen häneltä saatu lahja, joka jäänyt mieleen, on pyykkikori. Hän kysyi olisiko sillä tarvetta. Kuvittelin että saamme jonkun kivan rottinkisen tai jotain, koska se oli kihlajaislahja, ja molempien synttärilahja. Saimme markkoinoiden halvimman muovisen.

En odota lahjoja keneltäkään. Itsekään en osaa osata aikuisille tavaraa. Mutta minusta anopin lahjat menevät mauttomuuden puolelle.

 

No onhan noi kengät vähän outoja nykyään, mut varmaan aika tavis viemisiä olleet aikasemmin. Me saatiin vaunu rahat anopilta (halusi ihan välttämättä maksaa vauvan vaunut) ja vauvalle ostivat joka välissä lahjoja ja todellakin sellaisia käytännöllisiä ja ikään sopivia. Mä en osannu todellakaan odottaa tällaista lahja tulvaa, kun suht. vähällä rahalla olen koko ikäni saanut elää. Anopille oli vaan niin tärkeää saada tuhlata siihen pieneen nyyttiin, kun oli luullut ettei hän saa koskaan kokea mummoilun iloja.