Vauvakuumetta, Zoloftia...

[july]

Laitan tämän aloituksen tännekin, jospa tavoittaisin lukijoita enemmän

Meillä 3 lasta, joista nuorin 5v. Käymme mieheni kanssa läpi aviokriisiä terapeutin tuella. Olemme löytäneet toisemme uudelleen 16v yhdessäolon jälkeen ja olemme todella onnellisia ja rakastuneita. Haaveet vielä yhdestä lapsesta ovat alkaneet liikkua ajatuksissamme. Mutta mutta...miten jaksamme, uskallamme luoda vielä uuden elämän tähän perheeseen ja parisuhteeseen? Riittävätkö minun voimavarani? Olen käynyt läpi kaksi synnytyksen jälk. masennusta enkä ole luopunut psyykenlääkkeestä, joka tosin on pieni ylläpitoannos.
Eli tällainen tarina lyhykäisyydessään. Olemmeko siis aivan tolaltamme, mikäli edes harkitsemme iltatähteä? Niin, ja olemme jo 37v.

Oiskos kohtalotovereita kuulolla?

 

[Miisa]

Onhan rakkaus vauva aina ihana, mutta eikö rakkautenne olisi täydellistä myös ilman häntä. Tiedät itsekin, että sinulla on ollut vaikeaa synnytysten jälkeen. Miksi siis altistaisit itsesi sille taas... Mutta sit taas on se ihana vauva ja ei kaikki raskaudet tai synnytykset ym ole samanlaisia...
Toivottavasti saatte tehtyä miehesi kanssa ratkaisun rauhassa ja yhdessä toivoen parasta ja varautuen pahimpaan. Lykkyä tykö.

 

[Tähtisumu]

kumpaa katuisit enemman?

 

[ruusa67]

Moi!
Olen itse mielenterveyspotilas ja kuitenkin synnyttänyt kaksi aivan ihanaa lasta (käytän useampaa masennus ja psyykelääkettä). Ikäkään ei ole este, jos se rakkaus vaan on todellista. Olin ensimmäisessä synnytyksessä 36 v. ja toisen lapsen sain 37, melkein 38 v. Jos seon teidän yhteinen päätös, sinä kestät miehesi tuella.