Vauvakuumeesta..

On tää niin kamala "tauti"..tuntitolkulla vierähtää aikaa lukien kaiken maailman vauvahömppää. Mutta jotenkin ei uskalla yrittää...tosissaan. Salaa toivoo vahinkoa. Olen siis pian 23v, miekkonen25 ja risat. Miehellä vakkaripaikka, itsellä piitkiä sijaisuuksia hoitoalalla ja töitä on/tulee olemaan. Ollaan seurusteltu VASTA vuoden päivät(miten teillä?), tunnettu tätä aiemmin kyllä vuosia. Asumisasiat melko priima-tolalla. Jotenkin vaan mietityttää miten sitä sitten pärjäisi? Vertaistukeakaan kun ei ole, muutamalla kaverilla on vauva/lapsia. Yhdelläkään läheisellä ystävällä ei ole lasta ja tuskin hetkeen tulee olemaankaan (parhaat ystävät "kiitäviä" sinkkuja). Toisaalta tiedän, että pärjäisimme ja tukiverkkoa on. Mikä sitä ihmistä pelottaa? Ajatuksia? Neuvoja? Mutta olisi se oma käärö niin vallan ihana. Mieskin on alkanut hurahtaa vähän vauvahömppään... :heart:

 

Pirun hormoonit

 

Me ollaa oltu yhessä ny noin vuosi ja mennään syyskuussa naimisiin. Lasta alettii yrittää het marraskuussa, keskenmeno tuli aprillipvänä (yk3 tärppäs siis). Ny sit yritettään taas :heart: aina sitä pärjää ja oman lapsen saaminen on nii tärkeä asia ja se tuntuu niin oikealta tulla äidiksi jo nyt niin mikä jottei =) Parempaa miestä ei ole ja yhdessä tuumin siis jätimme sit ehkäisyn pois juteltuamme asiasta

 

aina/usein sitä pelkää kaikkea mitä ei oo kokenut. Mutta jos oikein jotai haluaa niin eiku toteuttamaan :heart:
mitä sitä elämäänsä tuhlaamaan.. ja jos tilanteet vauvan tulemiselle on teidän molempien mielestä kondiksessa niin eiku hommii jo

 

Me alettiin näkeen aprillipäivänä 06 ja mitään ehkäsyjä ei oo käytetty, siis alusta saakka yritetty. Erokin ehti jo tulla viime talvena muutamaks kuukaudeks masennuksen ja jatkuvan epäonnen takia tässä lapsihommassa. Sääli että muuten loistavaa suhdetta varjostaa tällänen p*ska. Nyt kuitenki hoidot alkamassa syksyllä.

 

Mä olen myös sitä mieltä, että noin suurta elämänmuutosta varmaan suurin osa jollain tavalla pelkää. Meillä on etenkin mies alusta asti puhunut kovasti lasten yrittämisestä, ja itselläkin alkanut kuume nousemaan vaikka olen ennen ollut melko varma etten mitään lapsia halua välttämättä koskaan. Kaipa se on oikea kumppani ja tämä ikä, jotka vauvakuumeen nostavat...
Silti itse pelkään vauvan tuomaa muutosta, sitä kuinka totaalisesti vauvassa on alkukuukaudet kiinni ja sitä, etten itse pärjääkään/osaa hoitaa vauvaa. Minulla kun ei ole pienistä lapsista minkäänlaista kokemusta, en ole koskaan edes vaihtanut vaippaa ja sylissäkin olen vauvaa pidellyt tasan kahdesti elämäni aikana. Luotan kuitenkin, että kyllä sitä oppii pärjäämään =) Meillä on onneksi loistava tukiverkosto, omat vanhempani omien kumppaneidensa kanssa jotka vihjailevat jo lapsenlapsista, sekä miehen vanhemmat omine kumppaneineen jotka pitävät kovasti lapsista ja ovat tottuneita hoitamaan vauvojakin. Miehen äiti sekä miehen sisko ovat lisäksi lastentarhanopettajia kumpikin, ja miehen sisko saa myös itse vauvan näinä päivinä. Joten eiköhän apua löydy, jos ja kun sitä tarvitaan.

Eiköhän ne pelotkin siitä hälvene raskauden myötä, onhan 9 kk aikaa totutella asiaan =)

 

Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 4 vuotta ja kihloissa jouluna 2 vuotta. Viime vuonna kevät talvella jätettiin ehkäsy pois ja juhannuksena-07- tuli plussa. Olihan se alkuksi ihan järkyttävän hämmentävää ja osin pelottavaa, vaikka lapsi olikin erittäin toivottu, mutta ensikerta on niin paljon uuttaja ennenkokematonta täynnä niin eihän se mikään ihme ole =)
siinä raskauden edetessä huolet jaksamisesta ja osaamisesta väistyi, mutta tulihan sitten uusi huoli eli synnytys =)

Mielestäni silloin kun haluaa kovasti lasta ja miettii kuitenkin jaksamista, osaamistaan ja talousasioita on valmis vanhemmaksi... sitähän se vanhemmuus paljolti on, lapsesta huolehtimista ja asioiden järjestämistä hyviksi.

Eli ei muutakuin toimeksi ja lykkyätykö

 

Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä reilut 3,5 vuotta. Tälle kesälle mentiin naimisiin. Meillä on tämä vauva-asia tullut nyt ajankohtaiseksi, kun olen ollut sitä mieltä, että lapsi on tervetullut avioliittoon ja naimisiin mennään vasta opiskelujen päätyttyä. Opiskelut siis päättyivät viime syksynä ja naimisiin mentiin nyt ja sen jälkeen pilleritkin heivattiin. Jätin jopa liuskan kesken, vaikka siitäkin ollaan montaa mieltä.. Mieheni on vakkarityössä ja minä. Asunto on myynnissä. Tarkoitus alkaa rakentamaan omakotitaloa maalle, että aika avoin tilanne kodin suhteen vauvalle, mutta kun ollaan naimisissa ja tukiverkkoa löytyy, niin lapsi on erittäin tervetullut =) Ja koko ajan pitää olla jotain projektia käynnissä.. Häät kun meni niin nyt vauvan aika. Miehen kanssa käytiinkin keskustelua ennen häitä, että heivaan pillerit, ensin se oli että kait sitä vielä pari vuotta, vähän aikaa puhuttiin lisää, niin kuulosti miehestä että edes pari kuukautta, mutta lopputulema oli että ehkäisy loppui häiden jälkeen

 

me ollaan oltu noin vuosi virallisesti yhdessä, sitä ennen reilun puolen vuoden säätöä.meillä se oli mies joka aloitti nämä vauva toiveet, itse en ihan heti lämmennyt. Tai siis vauvaa olen halunnut jo useamman vuoden, mutta pelotti jotenkin suuri muutos. Mun mieheni(avo) sanoi että sulattele asiaa rauhassa, kun ymmärsi että olen sen verran nuorempi (5-v) että saatan tarvita aikaa mutta mitä enemmän asiaa pohdin ja siitä keskusteltiin, sitä paremmalta se alkoi tuntua. Vieläkin hiukan hirvittää, miten kaikki sujuis jos vauva tulisi, mutta tuskin sitä ikinä voi olla täysin valmis, ennen kuin sen on kokenut =)

 

Huoh! Ihanaa, että monilla muilla risteillyt päässä samankaltaisia ajatuksia/pelkoja. Olen muutenkin ihminen, joka miettii paljon asioita ja yrittää etukäteen valmistautua mahdollisimaan moneen juttuun. Tiedän, että muutama menevä sinkkukaveri ei voi vauva haaveitani tajuta..kun itse niin eri elmäntilanteessa. Mutta kaipa kaikkeen auttaa aika ja onhan noita tukijoitakin, jos tarve niin vaatisi. Onko muut miettinyt kavereiden reaktioita? Vaikka jokainen elää oman elämänsä tyylillään.

 

En yleensä mieti muiden reaktioita vaan teen kuten itsestä parhaalta tuntuu. Toinen kaveri alkoi yrittää samoihin aikoihin ja tuli heti toisella yk.lla. Ei oo oikein pystyny pitään enää yhteyksiä niin paljoo tohon kaveriin viime aikoina muistuttaa liikaa vaan kuinka itelläkin vois/pitäs jo asiat olla, jos ois menny parhalla mahdollisella tavoin ja miten haluttiin..