Vauvakuume ja masennus

Olisin halunnut kuulla kokemuksia heiltä, jotka ovat masentuneina aloittaa yrittämään lasta.

Itselläni on lievä masennus, johon en kuitenkaan vielä syö lääkkeitä. Yrittäminen oli tarkoitus aloittaa loppu keväästä, mutta lääkäri kehoitti odottamaan vuoden verran, että saan pääni kuntoon.. kuitenkin hän lisäsi, että ainakin kannattaa odottaa mitä tulevat hoidot (terapia) tuo tullessaan.

Nyt mietin, että mitä kokemuksia muilla on asiasta. Tiedän, että yksilöitähän tässä ollaan, ja jokainen reakoi raskauteen eri tavalla, mutta siltä minua kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia siitä, miten masennus "käyttäytyy" raskauden aikana ja sen jälkeen.



Edit: Jos tämä kuuluu tonne äidin terveyspuolelle, niin saa siirtää

 

Miten masentunut olet?Sinulla ei siihen olevielä lääkitystä?Kannattamiettiä tarkasti puolisosi kanssa mitä haluatte, joskus tunnemylläkkä on aika kova kun tule raskaaksi, varsinkin jos oon käsittelemättömiä asioita takana. Jotkut reagoivat hyvin voimakkaasti siihen mut, jos tunnet itsesi masentuneeksi voiko kysyä miksi juuri nyt haluaisit lasta?Eikö tärkeämäpää ole hoitaa itsesi "kuntoon" ennen kuin alat yrittää lasta. En tiedä mihin hoitoihin tai minkätyyppiseen terapiaan olet menossa joten kannattaa puhua lääkärin kanssa mut yhdyn hänen mielipiteeseen et lapsi myöhemmin. En tiedä auttoiko tämä yhtään?laita yv jos haluat tästä puhua..

 

Itselleni tuli mieleen sekin että entä jos lasta ei ala kuulua sitten kun olet saanut itsesi kuntoon niin masentuisitkohan sitten jos sitä ei kuulu? Tosin olisi kyllä hyvä ensin itsensä kuntoon saada ennen kuin lapsia saa, jotta voi lapselleenkin olla sit parempi äiti

 

Toisesta näkökulmasta, aina lapsi ei aiheuta masennusta, päinvastoin se voi parantaa mieltä ja tuoda paljon iloa elämään. Saa jotain elämäntäytettä kun tulee lapsi johon keskittyy ja parisuhdekin voi parantua. Ärsyttää sellanen ku aina puhutaan että parisuhde ja kaikki menee mönkään kun lapsi tulee.. Unohdetaan helposti, että lapsi voi myös lähentää puolisoja ja näin lisätä hyvänolon hormoneja.. Tässä vain minun mielipiteeni..

 

Kyllähän tässä itsensä on kuntoon laitettava ennen kuin lapsi mahdollisesti tulee elämäämme. Olen siis jonossa psykologille, joka tekee tietääkseni arvioinnin mielenterveydestä viiden kerran aikana. Tarkoitus on keskustella myös tästä lapsiasiasta myös hänen kanssaan, ja kysyä hänen mielipidettä asiaan. Eli mitään varsinaista päätöstä tästä asiasta ei ole tehty.

Itse ehkä näen asian, niin että on mahdollisuus, että lapsi nostaa asioita enemmän pintaan tai sitten antaa taas elämään uutta sisältöä, jota myös kaipaan. Mutta kuitenkin tilanne on nyt se, että pitää saada ammattilaisen arvio..ja selvittää masennuksen syy, jotta tämän asian kanssa voi alkaa tekemään oikeita päätösiä, siihen asti vaan haaveillaan

 

Tosi hyvä juttu, että olet menossa puhumaan asiasta ammattilaisen kanssa, häneltä saat varmasti objektiivisen näkökannan asiaan.

Voihan tietysti olla niinkin, kuten miina- kirjoittaa, että vauva voi parantaa parisuhdetta, ja taatusti tuokin iloa elämään, mutta itse olen kyllä sitä mieltä, ettei omaa onneaan voi perustaa lapsen varaan. Täällä Italiassa nimittäin varsinkin näkee, kuinka lapset kärsivät mammoista, jotka elävät lapsensa kautta, ja joiden elämän ainoa posiitivinen sisältö on juuri tämä lapsi. Tuskin sinä sillä tavalla lapseen suhtautuisitkaan, mutta olen vain sattunut näkemään tosi monia tapauksia, joissa lapsi ei ikään kuin pääse kasvamaan aikuiseksi ja itsenäiseksi, koska monilla mammoilla täällä ei ole muuta positiivista sisältöä elämässä kuin lapsi. Tosin en usko, että Suomessa näihin mittoihin päästään koskaan

Ja vaikka on varmasti myös pariskuntia, joita lapsen saaminen vain lähentää entisestään, en ikinä neuvoisi kenellekään hankkimaan lasta parisuhdetta parantamaan... On liian raska taakka lapselle kantaa, jos on hankittu "parisuhdelääkkeeksi"... Ja ottaen huomioon, että tilastollisesti suurin osa avioeroista tapahtuu parin vuoden sisällä toisen lapsen syntymästä, ei lapsi parisuhteen vahvistajana ole kovinkaan toimiva. Hiukan nyt tätä asiaa tässä korostan, vaikka ei AnnaS:n viestiin liitykään, koska liian usein kuulee pariskunnista, jotka ovat "hankkineet" lapsen päästäkseen yli kriisistä... Ja sitten kun tulee avioero, siitä kärsii lapsikin pelkän pariskunnan sijaan.

Oikein paljon tsemppiä! Masennuksesta selviäminen vaatii työtä, mutta sinä pääset alakulon yli varmasti, jo se, että olet hakeutunut psykologille ja mietit asiaa tännekin kirjoittamalla osoittaa, että sinulla on loistavat mahdollisuudet päästä seesteisempään vaiheeseen, vaikka se ponnisteluja edellyttääkin.

Maahan vuodatetut kyyneleet eivät valu hukkaan, vaan ne auttavat ruusuja kasvamaan... :hug: :heart:

 

Onnellista tässä asiassa on se, että parisuhde on kunnossa, joten siksi mietinkin tätä asiaa huomattavasti pidempään kuin sen takia, jos masennus johtuisi parisuhteesta. Silloin asia olisi selvä, että parisuhde kuntoon ja sitten vasta lapsia. Ja ajatus siitä, että minun elämääni kuuluisi vain lapsi ja eläisin sen kautta, olisi kyllä jotain ihan kummallista. Eihän se lapsi minusta eri ihmistä tee, vaikka varmasti koko elämän mullistaakin. Ehkä juuri siksi mietin sitä, että olisi laitettava itsensä kuntoon, että elämä ei yhtäkkiä olekin vain neljän seinän sisällä, johon masentuneen helposti jää, varsinkin lapsen kanssa. Mutta eihän näitä asioita kyllä tiedä ennen ku ne eteen tulevat. Vaikka olisi täysin terve ennen lasta, voi synnytyksen jälkeinen masennus iskeä silti, tosin mahdollisuus siihen taitaa olla suurempi, jos on masentunut myös ennen lasta.

No itselläni asia nyt tosiaan ratkeaa sitten kun saan ammattilaisen arvioinnin..kuhan noi jonot vaan liikkuis johonkin