Vauvakuume alle 20v, mutta mies arkailee

[Amp2]

Itse olen vuosimallia -91, lukiota juuri lopetteleva vauvakuumeilija. Mieskin (-82) löytyy, ollaan yli vuoden päivät seurusteltu. Itse haluaisin kovasti lapsen, mies arkailee, vaikka lapsesta on aivan suhteen alkuvaiheesta (ja ennen sitä) ollut puhetta.

Vauvakuume minulla ollut niin kauan kun olen työkseni lapsia vahtinut (yli 4-vuotta), olen tutustunut vauvaperheiden arkeen ja tiedän ettei se ole helppoa, mutta se ei vähennä kuumettani, tuntuu enemmän vain lisäävän sitä.

Ovulaatio tapahtuisi tämä viikonlopussa (vk9) ja siihen koitan tähdätä, viimeksi kun menkat alkoi itkin suruani pois, hoivaviettini ei täyty ja se aiheuttaa tyhjyyden tunteen.

Onko kenelläkään samanlaista tilannetta ja miten voisin saada mieheni vakuutettua lapsenhankinta asiasta?

 

[ralliperuna]

toisaalta ymmärrän miestäsi sen suhteen että hän kun on sinua vanhempi niin hän ehkä haluaa että tavallaan näet vielä elämää,elämän kurjia ja kivoja puolia.Ehkä hän aattelee että koska itse ei ollut 9 vuotta sitten valmis niin oletko sinäkään vai onko sinulla vain vauvakuume?
Itse olin 18 kun aloimme yrittämään lasta.Tilanne tosin oli eri sillä olimme naimisissa ja uskonnollinen vakaumus jossain määrin vaikutti asiaan.19 olin kun tulin raskaaksi ja 20 kun sain lapsen.Nyt yritämme toista ja olen 22,mies 25.
Koita nähdä asia myös miehesi näkökulmasta ja keskustelkaa asia joka kantilta,esim miksi jarruttelee,onko valmis isäksi ja kysy myös oletko sinä hänen mielestään valmis äidiksi?

Tsemppiä teille jokatapauksessa mitä päätättekin! :wave:

 

[Amp2]

Kyllä minäkin ymmärrän miestäni, enkä minä halua häntä painostaa lapsen hankintaan.
Ja omasta mielestäni minä olen valmis äidiksi, valmiimmaksi en tästä enää tule.

Tietysti keskustelemme asiasta, koska sitten kun haluan lapsen haluan sen niin, että molemmat ovat valmiita Kiitos kommentistasi ja onnea teille!

 

[ralliperuna]

Kyllä minäkin ymmärrän miestäni, enkä minä halua häntä painostaa lapsen hankintaan.
Ja omasta mielestäni minä olen valmis äidiksi, valmiimmaksi en tästä enää tule.

Tietysti keskustelemme asiasta, koska sitten kun haluan lapsen haluan sen niin, että molemmat ovat valmiita Kiitos kommentistasi ja onnea teille!

tajuan sua täysin että kun ns vauvakuume tulee niin se on menoa sitten.. :snotty:
Mutta hieno juttu ettet ottanut kommenttiani loukkauksena tms.
Kaikkee hyvää teille ja toivottavasti nyt pääsette ratkaisuun.Onhan ne vauvat ja lapset ylipäätään IHANIA mutta myös elämässä rankinta kun pitää olla huolissaan jne. :flower:

 

[Maira]

Omasta kokemuksesta tiedän että on helpompi ajatella 19 kesäisenä että vauva on kiva, eihän se mitään muuta, kun lähempänä 25 tai sen yli menneenä vauvaa..
Mä olen ite vm.85 ja olisin ollut valmis tekemään lapsen jo sun ikäsenä, sitten se kausi meni ikäänkuin ohitte ja tulinkin raskaaks vahingossa viime syksynä ja tilanne on vieläkin omalta osaltaan kaoottinen..Niin moni asia muuttuu kun tulee ikää ja musta ainakin on tuntunut jo monta vuotta siltä että hyvä ettei lapsia tullu tehtyä koska tää elämä heittelee muutenkin..Edelleen mulla on sellanen olo että en tiiä olenko valmis tähän ja onko musta ylipäätänsä tähän ja mä vähän luulen että koska teilläkin on niin "lyhyt" suhde takana, miehes haluaa jarrutella. Kyse tuskin on mistään sellaisesta etteikö vastuutaan kantais tms. vaan ihan puhtaasti siitä että se epäröi sen mukanaan tuomia muutoksia jne.

Toivottavasti pääsette sopuun asiasta, mutta kannattaa myös muistaa se että sulla on vielä aikaa, joten ei kannata hätäillä. =) :hug:

 

[Amp2]

Oikeastaan minun kiireeni varmasti johtuu lähinnä siitä, että pelottaa etten koskaan saisi lapsia. Minulla joka ikinen vuosi löytyy joku uusi krooninen perussairaus ja odotan kauhulla sitä päivää kun se löytyy jostakin synnytyselimistä. :'(

Ja mitä Maira kirjoitta. Minä tiedän, että se tuo suuren muutoksen elämään, olen seurannut usean lapsen kasvua vierestä (olen vahtinut lapsia työkseni), olen kuulunut usean lapsi- ja vauvaperheen arkeen ja nähnyt myös niitä raskaita tilanteita. En usko että tämän valmiimmaksi enää tulen, tietysti ikä tuo aina omanlaisensa kokemuksen ja järjen

Kiitos kommenteista molemmille, mukava saada jakaa ajatuksia :hug: