Vauvakilpailu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Desdemona
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Desdemona

Aktiivinen jäsen
31.10.2007
1 150
0
36
Minulla ja ystävälläni on suunnilleen samanikäiset vauvat, minulla nuorempi. Ystävän vaavi on kehittynyt huimaa vauhtia ja tosi aikaisessa vaiheessa. Ystäväni oli varma että kohta jo kontataan. Joka kerta kun ystäväni on kehunut vauvansa juttuja, olen ollut hengessä mukana iloitsemassa. Vaan nytpä kävi näin: MINUN vauvani oppi ensimmäisenä ryömimään! Siis nuorempana kuin ystäväni vauva! Tottakai laitoin ystävälleni viestiä asiasta. Eipä ole kuulunut mitään sieltäpäin. En odottanutkaan mitään ilotulituksia asiasta mutta mielestäni olisi ollut korrektia laittaa edes "hienoa!"- tyylinen viesti. Ilmeisesti ystäväni on kade ja häntä vituttaa se että minun vauvani oppi jonkin asian aikaisemmin kuin hänen ihmevauvansa. Mitä mieltä olette? Miten pitäisi toimia kun kuitenkin kohta saan taas kuulla leuhkimista miten hänen vauvansa osaa sitä ja tätä?

Niin siis hänen vauvansa ei vielä liiku. *muoks*
 
justiinsa..tämä on maailman typerin asia mistä täytyy ns.kilpailla tai taistella ..kuule ne lapset kehittyy omaa tahtiaan..tämä on sellanen aihe joka pistää mun veren kyllä kiehumaan en tiedä miksi.
 
No huh huh :o Eiköhän nuo leuhkumiset kuulu sinne ylä-asteen puolellle.... Minulla on kanssa kaveri jolla on samanikäinen lapsi kuin itselläni. MITÄÄN ei voi kertoa mitä lapseni on oppinut tälle kaverilleni kun heti "raivostuu" ja pitää kehitellä joku,siis ihan mikä vain asia,mitä hänen lapsi osaisi mutta minun ei :o Siis miten voi äiti ihmiset olla noin lapsellisia?????? |O
 
niin siis laitoin viestin että vauvani oppi ryömimään. Niin hänkin on yleensä "vain" ilmoittanut että "vauvani kääntyy selältä vatsalle!" Ja sitten olen viestittänyt takaisin että onnea uudesta taidosta, hieno juttu!

 
mulla myös tuttava joka hehkutti joka mutkassa vauvaansa kuinka on edellä kehitystä mut mä en sen koomin ole infonnut meidän tytön saavutuksia vaikka teki kaiken aikaisemmin mitä tämän tuttavan vauva.

Olkoon tyytyväinen omansa kanssa ja mä omani! :D
Toki mainitsin sitten kun nähtiin kun kyseli kovasti ja oli hiljaa kun kuuli miten meillä mentiin...
 
:laugh: Voi ei!

Jätähän ainakin sinä fiksumpana lapsienne vertaileminen vähemmälle ja tyydy siihen, että kaikki oppii aikanaan. On paljon helpompaa itsellesi.

Tiedän kyllä tunteen, kun toiset mainostaa kauheesti ja on ylpeitä lapsistaan, mut ei sais olla silti toisten kustannuksella. Meillä tyttö oppi konttaamaan 11kk ikäisenä ja sitä ennen pyllyliukui 10kk ikäisenä. Tätä ennen ei meillä liikuttu suuntaan eikä toiseen. Nyt kuitenkin kävelee, juoksee, puhuu kymmeniä sanoja, kiipeilee (arghh...tuli jo viikko sitten ulos pinnasängystä) jne. Tyttö 1v 5kk. Joten kaikki ajallaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja IceRoyal:
mulla myös tuttava joka hehkutti joka mutkassa vauvaansa kuinka on edellä kehitystä mut mä en sen koomin ole infonnut meidän tytön saavutuksia vaikka teki kaiken aikaisemmin mitä tämän tuttavan vauva.

Olkoon tyytyväinen omansa kanssa ja mä omani! :D
Toki mainitsin sitten kun nähtiin kun kyseli kovasti ja oli hiljaa kun kuuli miten meillä mentiin...

Näin minäkin oon aina tehnyt! Siinäpä kaveri vouhottaa,huomaapa itse sitten miten lapsellista on kun ei saa vastakaikua =)
 
Tuo vauvoilla/lapsilla kilpaileminen on varmaan yksi inhottavimmista kilpailunlajeista. :(

Ollaan onneksi päästy siitä aika helpolla. Esikoinen kasvaa ja kehittyy ihan omia käyriäään eikä häntä voi vertailla toisiin lapsiin. Kuopuksen kohdalla alkoi jo alussa ahdistaa kun ihmiset kyselivät taidoista sellaiseen ärsyttävän vertailevaan tyyliin. Tavallaan oli helpottavakin tunne kun alkoi selvitä ettei hän opi liikkumaan samaa tahtia kuin muut, sai siinä tavallaan luvan irtaantua "normikehityksestä" ja siihen liittyvästä vertailusta. Tosin moni on kyllä liikkumisen ongelmista kuultuaan ruvennut lohduttelemaan että nuo hitaammin liikkeelle lähtevät lapset kyllä oppivat puhumaan muita aiemmin. Juu, ei pidä meillä paikkaansa tuokaan... :whistle:

Mutta ap:n tapaukseen, ei kannata välittää. Sinä riemuitset kanssaan hänen lapsensa oppimista asioista ja tietysti eniten oman lapsesi taidoista. Eihän sinulla ole tuossa mitään ongelmaa, jatka vaan samaa mallia. =) On ystäväsi ongelma jos hän tuntee kateutta sinun vauvasi kehityksestä, ei sinun kannata siitä murhetta kantaa. ja eiköhän lasten vähän kasvaessa ystäväsikin huomaa että yksi ja heilea oppiiko lapsi jonkun asian sen muutaman kuukauden aiemmin vai myöhemmin.
 
Joo. Äryttää vaan kun hänen käytöksensä on niin läpinäkyvää. Ja, ok, myönnettäköön nyt tässä että kyllä hieman tunsin pienoista iloa siitä että oma jässikkäni oppi liikkumaan aikaisemmin kuin hänen siro ja hento ja ketterä ihmevauvansa. Myönnän että olen siitä salaa iloinen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pump:
Ja vielä kuin hän kysyy aina että minkä pituinen ja painoinen vaavini on ja kun sen kerron, hän oitis ilmoittaa miten PITKÄ ja painava HÄNEN vauvansa oli saman ikäisenä.

Tuollaista nyt voi kuka tahansa tehdä tarkoittamatta sillä yhtään mitään. Hauskahan noita on vertailla, enkä minä ainakaan tiedä, onko iso vai pieni vauva sitten parempi.

Ja ehkä hän ei vain tajunnut viestiisi vastata, ehkä hänkään ei olisi omiin viesteihinsä mitään onnitteluja kaivannut.

Jatka vaan niinkuin ei mitään, sellaistahan se ihmisten kanssa on, ettei kukaan ole täydellinen.

 
Joo. Tulee nyt vuodatusta mutta.....joka kerta kun hän soittaa ja kertoo jonkin itsestäänselvän asia, hän pitää merkitsevän tauon, ihan kuin odottaakseen että minä sanon jotain ylistävää. Esim. "meillähän siis syödään jo puuroa." tauko. Joo, kun vauva on 5kk niin puuroa saa antaa, se ei ole mikään ihmejuttu! "Meillähän kato harjataan jo hampaat."tauko. Nii-in, kun hampaat puhkeavat, niitä täytyy harjata! Se ei ole mikään ihmeasia! Ja sitten jos yritän väliin sanoa jotain omasta lapsestani, hän kertoo miten hänenkin lapsensa tekee (tai siis teki jo aikoja sitten) justa samat asiat...Voi ärrrjy!
 
Tietysti siis lasten oppimista asioista voi puhua ja iloita, mutta eroa on millä tylillä sen tekee. Joistain kun huomaa heti kun aloittavat kyselyn että nyt katsotaan kumman lapsi on taitavampi ja heti näkee naamasta meneekö kilpailu kohdallaan hyvin. :whistle:

Kuuntelen kyllä ihan mielelläni kun ihmiset kertovat lastensa taidoista ja iloitevat nopeasta kehityksestä mutta välillä ihmetyttää kun joillain on pakko joka välissä mainostaa että lapsi on tässä ja tässäkin asiassa niiin paljon ikätovereitaan edellä eikä kukaan lähipiirin samanikäisistä osaa vielä tuota tai tätä. Yhdellä kaverilla on samanikäinen esikoinen mitä meidän kuopus ja nähtiin kun lapset olivat reilu puolivuotiaita. Meidän esikoinen on kehitysvammainen ja siis kehityksestä monilta osin huomattavastikin jäljessä. Kuopuksesta huomasi jo tuolloin ettei hän ollut mikään jämäkkä lapsi ja liikkumiseen liittyvät asiat ikätovereita jäljessä, ei kuitenkaan vielä mitään diagnosoitua.

Kaveri kyseli kaikkia asioita lapsen kehityksestä ja valtaosaan vastasin rehellisesti ettei meillä vielä tehdä sitä eikä tätä. Hän heti innoissaan kertoi kuinka heidän lapsi oppi nuo asiast jo aikaa sitten ja kuinka ihanaa heistä on kun kun lapsi on joka asiassa ikätovereitaan edellä, oikea ihmelapsi. Jossain vaiheessa alkoi vaan ihmetyttää miksi joka asiasta piti erikseen mainostaa sitä kuinka erityisen taitava lapsi on muihoin ikäisiinsä verrattuna, olisin kai ajatellut että hän tajuaisi minun samanikäisen äitinä itsekin ymmärtävän että lapsensa on nopeasti kehittyvää sorttia (ainakin tuohon asti ja noissa asioissa).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pump:
Joo. Tulee nyt vuodatusta mutta.....joka kerta kun hän soittaa ja kertoo jonkin itsestäänselvän asia, hän pitää merkitsevän tauon, ihan kuin odottaakseen että minä sanon jotain ylistävää. Esim. "meillähän siis syödään jo puuroa." tauko. Joo, kun vauva on 5kk niin puuroa saa antaa, se ei ole mikään ihmejuttu! "Meillähän kato harjataan jo hampaat."tauko. Nii-in, kun hampaat puhkeavat, niitä täytyy harjata! Se ei ole mikään ihmeasia! Ja sitten jos yritän väliin sanoa jotain omasta lapsestani, hän kertoo miten hänenkin lapsensa tekee (tai siis teki jo aikoja sitten) justa samat asiat...Voi ärrrjy!

No, ehkä kannattaa pitää vähän välimatkaa ja seurustella välillä muiden ihmisten kanssa. Tuollainen ystävyys voi olla aika rasittavaa.
 
Veljeni vaimo kysyy aina tyttömme kokoa. Jos saa vastauksen, kaivaa oikein vuotta vanhemman poikansa neuvolakortin esille ja ilmoittaa minkä kokoisia heillä oltiin kyseisessä iässä. Nyt kun neuvolakäynnit harvenevat taidan tekeytyä muistamattomaksi, ja sanon vaan että sopivan kokoinen on kiloista ja senteistäen tiedä.
 

Yhteistyössä