vauvakaipuu

nyt se kunnon suru tuli, kun noi joulukiireet väistyi. Kauhea vauvakaipuu, ja joka päivä miettii mikä raskaus viikko nyt olisi menossa :'(
vaikeaa kun monet kaverit ovat ilmottaneet olevansa raskaana ja muutenkin lähipiirissä paljon pieniä vauvoja.
ONko muilla samoja tunteita, että juuri kun luulee surun jo helpottavan se tuleekin vahvepana takaisin?

 

:hug: Täällä sama tunne. Joulun tienoossa sain vielä keskenmenon ja kun surua on vielä reilu vuosi sitten menetetystä prinsessastamme, joka menehtyi kohtuun rv 38. :'( Itkettää niin paljon, kun tietää mitä on taas edessä ennenkuin raskaus saadaan toivottavasti alkamaan. Monia käyntejä hoidoissa, joka on henkisesti todella raskasta, mutta josko meilläkin molemmilla vielä pieni tuhiseva nyytti olisi sylissämme jonakin päivänä, Uskotaan ja toivotaan :hug: Voimia :hug:

 

mulle tulee usein itku yllättäen vaikka luulen että pahimmasta surusta on päässyt. sain keskenmenon jouluna..ja nyt olisin rv 16.
esim nytki itkettää parhailaan. taustalla soi täysillä musiikki Robert Miles(children) :'(

 

:'( Minäkin sain km.n jouluna.-olipa p-a joululahja, ei semmosta kellekään.! Nyt olisin n.13vk about. Kyllä se suru on vielä pahimmoillaan. Jonain päivänä ei tule pilliteltyä just ollenkaan, mutta paljon on mustia päiviä, jolloin tuntuu,että tähän suohon uppoaa ja syvään. Mulla tähän vaivaan auttaa vain uusi ja onnistunut odotus... Mutta kyllä on toivoa niin kauan kuin on elämää! Koetetaan nostaa hännät pystyyn ja menox.Toivon meille kaikille vauvakaipuisille PLUSSA-rikasta vuotta 2007! :heart:

 

Kaipuuta on.. :'( Olisin nyt kait rv 13-14, en viitsi enää sitä edes laskea, kun ei siitä totisesti mitään iloa ole.. Välillä tuntuu siltä etten edes raskaana olisi ollutkaan. Että se kaikki olisi ollut vain unta ja keskenmeno painajainen.. Yritän vaan kovasti pitää katsetta kohti tulevaa, enkä murehtia enää. Vaikeaahan se on, mutta ei se murehtiminen sitä pientä enää takaisin tuo.. :'( Toivotan teille kaikille onnea tälle vuodelle ja paljon plussia!! :heart:

 

Mulla on myös vauvan kaipuuta. Pahinta tässä on se että keskenmenon jälkeen sanoi mies että häntä ei varmaan kiinnosta enää edes yrittää uudelleen. Säikähti niin paljon tuota raskautta kun pelkää ettei hän pärjäisi isänä. Voi surkeus. En tiedä mitä tehdä kun kenellekkään tutullekaan ei voi kertoa, kun he sanovat että uutta sitten vaan yrittämään... :'(

 

Mulle tuli km joulukuun puolessa välissä ja surua on ja viikkoja tulee laskettua. Mutta mulla on ollut ihan hirvittävästi mukana jotain suojelumekanismeja, kun en olis ikinä uskonut että km:stä selviän. Koko raskaus ja km tuntuu jotenkin ihan unelta ja harvoin tajuaa, että meille oli ihan oikeasti tulossa vauva. Että kuitenkin ihmeen hyvin menee, mutta välillä pelottaa että milloin se suru oikein yllättää. Haleja kaikille!