Tähän ketjuun tämä piti laittaa..eli
Mua stressaa ihan suunnattomasti tällanen tilanne kun sikiö on edelleen viistossa. Pitkään oli aivan poikittain, mutta nyt nelisen viikkoa majaillut viistossa. Pää oikealla alhaalla ja pylly vasemmalla ja välillä vaihtaa puolta. Välillä saattaa käväistä pää alhaalla mutta ei kyllä kauaa ole näin.
Neuvolassa ovat jo hyvän aikaa sitä sanoneet, että pitää mennä äitiyspolille synnytystapa-arvioon, että pitää miettiä mitä tehdään. Mulla on esikoisen jälkeen 3 keskenmenoa ja ne on jääny tuonne takaraivoon todella vahvasti kummittelemaan. Eikä yhtään helpota, että tää kaveri seikkailee kohdussa miten sattuu..heh.
Mun oma neuvolantäti oli sitä mieltä, että otan sektion puheeksi polilla koska mua jännittää niin tavattomasti, että loppumetreillä vauvalle tulee jotain tapahtumaan. Ja oli sitä mieltä, ettei viistotila-synnytys kuitenkaan ole aivan normaalisynnytys. Mut mitä vielä, olin sitten polilla viikoilla 37+2 ja todellakaan ei mahdollisuutta sektioon sieltä annettu. Ammattimaisesti sanoivat, että aivan idioottimaista edes ajatella tässä tilanteessa moista. Että menet nyt kotiin odottelemaan synnytystä ja tulet sitten tänne. Normaalisti mennään ja koitetaan sitten lääkäreiden avulla käännellä lasta synnytyksen aikana jos ei tarjoudu oikein ja sitten siitä leikkaukseen jos ei suju.
Kumma juttu, kun käänsivät tuolla polilla että pelkäisin synnytystapaa =(. Päinvastoin. Pelkään sitä sähläämistä mitä saattaa olla edessä ennenku lapsi on maailmassa. Sanoin myös jännittäväni matkaa, joka kuitenkaan ei ole kuin 45 minuuttia mutta kuitenkin. Sitten vielä kaiken kukkuraksi on täällä päässä neuvolassa sanottu koko ajan, että jos menee vedet niin matkan takia ei saa lähteä omalla kyydillä synnytyssairaalaan jos vauva ei ole laskeutunut. Nyt kuitenkin kysyin asiasta polilla niin täysi tyrmäys tuli tähänkin, ihmeteltiin erittäinkin isoon ääneen moista ajatusta. Omalla kyydillä ihan normaalisti synnyttelemään.
Tää on karseeta kun ammatti-ihmiset ovat niin eri mieltä asioista. Sitten menee itse aivan sekaisin, mitä pitäis ajatella. Joka tapauksessa tässä ei ole paljon enää aikaa ihmetellä, nyt on meneillään 37+4.
Yhtenä hetkenä pystyn olemaan ihan rentona ja ajattelemaan, että kyl kaikki menee sitten omalla painollaan. Ja ne tietää sitten siellä synnärillä mitä pitää tehdä. Sitten taas toisena hetkenä mietin, että apua apua!
Mun pitäs vaan luottaa siihen, että laskeutuminen tapahtuu viimestään synnytyksessä sitten. Kyllähän sitä luonnollisesti synnytystä jännittää tai sitä miten lähtee käyntiin, mutta ei tämä esikoisesta tällaista ollut, mut hän olikin jo aikaisin raivotarjonnassa.
Nyt kun tässä mietin ja kirjoittelen, niin ehkä mua harmittaa eniten just se, miten muhun ja mun pelkoihin suhtauduttiin tuolla polilla kun synnytystapa-arviota tehtiin. Jotenkin mua ei nyt yhtään lohduta se, että sanotaan että kyllä se siellä kääntyy. Mistä ihmeestä ne sen voi ennustaa? Eihän ne voi tapauskohtaisesti millään sitä etukäteen tietää. Ja jotenkin ajattelin, että oma avoimuus peloista sun muista ois auttanut mutta mitä vielä.
Pelkoklinikalla en ole käynyt koska ei mua ole ehtinyt tässä ennen jännittää mikään sen kummemmin. Tahto on luja synnyttää ihan normisti, mutta sitten kun kuulee ja lukee juttuja niin on alkanut miettiä leikkaustakin sen takia, että kaikki sujuisi hyvin. Ja kun omassa neuvolassa suunniteltua sektiota viistotilan takia ei pidetty yhtään huonona ajatuksena ja tulikin täysi tyrmäys niin ehkä nää olot on siksikin melko hapuilevat.
Karseeta stressiä vielä tähän loppuun.
Onko teillä muuten tehty koko-arviossa viikoilla 37 sisätutkimusta? Mulle ei ole tehty kuin kerran koko raskauden aikana, viikolla 8.
Huh, kiitos jos joku jaksoi lukea. Mua helpotti jo kirjoittaminenkin!
Mua stressaa ihan suunnattomasti tällanen tilanne kun sikiö on edelleen viistossa. Pitkään oli aivan poikittain, mutta nyt nelisen viikkoa majaillut viistossa. Pää oikealla alhaalla ja pylly vasemmalla ja välillä vaihtaa puolta. Välillä saattaa käväistä pää alhaalla mutta ei kyllä kauaa ole näin.
Neuvolassa ovat jo hyvän aikaa sitä sanoneet, että pitää mennä äitiyspolille synnytystapa-arvioon, että pitää miettiä mitä tehdään. Mulla on esikoisen jälkeen 3 keskenmenoa ja ne on jääny tuonne takaraivoon todella vahvasti kummittelemaan. Eikä yhtään helpota, että tää kaveri seikkailee kohdussa miten sattuu..heh.
Mun oma neuvolantäti oli sitä mieltä, että otan sektion puheeksi polilla koska mua jännittää niin tavattomasti, että loppumetreillä vauvalle tulee jotain tapahtumaan. Ja oli sitä mieltä, ettei viistotila-synnytys kuitenkaan ole aivan normaalisynnytys. Mut mitä vielä, olin sitten polilla viikoilla 37+2 ja todellakaan ei mahdollisuutta sektioon sieltä annettu. Ammattimaisesti sanoivat, että aivan idioottimaista edes ajatella tässä tilanteessa moista. Että menet nyt kotiin odottelemaan synnytystä ja tulet sitten tänne. Normaalisti mennään ja koitetaan sitten lääkäreiden avulla käännellä lasta synnytyksen aikana jos ei tarjoudu oikein ja sitten siitä leikkaukseen jos ei suju.
Kumma juttu, kun käänsivät tuolla polilla että pelkäisin synnytystapaa =(. Päinvastoin. Pelkään sitä sähläämistä mitä saattaa olla edessä ennenku lapsi on maailmassa. Sanoin myös jännittäväni matkaa, joka kuitenkaan ei ole kuin 45 minuuttia mutta kuitenkin. Sitten vielä kaiken kukkuraksi on täällä päässä neuvolassa sanottu koko ajan, että jos menee vedet niin matkan takia ei saa lähteä omalla kyydillä synnytyssairaalaan jos vauva ei ole laskeutunut. Nyt kuitenkin kysyin asiasta polilla niin täysi tyrmäys tuli tähänkin, ihmeteltiin erittäinkin isoon ääneen moista ajatusta. Omalla kyydillä ihan normaalisti synnyttelemään.
Tää on karseeta kun ammatti-ihmiset ovat niin eri mieltä asioista. Sitten menee itse aivan sekaisin, mitä pitäis ajatella. Joka tapauksessa tässä ei ole paljon enää aikaa ihmetellä, nyt on meneillään 37+4.
Yhtenä hetkenä pystyn olemaan ihan rentona ja ajattelemaan, että kyl kaikki menee sitten omalla painollaan. Ja ne tietää sitten siellä synnärillä mitä pitää tehdä. Sitten taas toisena hetkenä mietin, että apua apua!
Mun pitäs vaan luottaa siihen, että laskeutuminen tapahtuu viimestään synnytyksessä sitten. Kyllähän sitä luonnollisesti synnytystä jännittää tai sitä miten lähtee käyntiin, mutta ei tämä esikoisesta tällaista ollut, mut hän olikin jo aikaisin raivotarjonnassa.
Nyt kun tässä mietin ja kirjoittelen, niin ehkä mua harmittaa eniten just se, miten muhun ja mun pelkoihin suhtauduttiin tuolla polilla kun synnytystapa-arviota tehtiin. Jotenkin mua ei nyt yhtään lohduta se, että sanotaan että kyllä se siellä kääntyy. Mistä ihmeestä ne sen voi ennustaa? Eihän ne voi tapauskohtaisesti millään sitä etukäteen tietää. Ja jotenkin ajattelin, että oma avoimuus peloista sun muista ois auttanut mutta mitä vielä.
Pelkoklinikalla en ole käynyt koska ei mua ole ehtinyt tässä ennen jännittää mikään sen kummemmin. Tahto on luja synnyttää ihan normisti, mutta sitten kun kuulee ja lukee juttuja niin on alkanut miettiä leikkaustakin sen takia, että kaikki sujuisi hyvin. Ja kun omassa neuvolassa suunniteltua sektiota viistotilan takia ei pidetty yhtään huonona ajatuksena ja tulikin täysi tyrmäys niin ehkä nää olot on siksikin melko hapuilevat.
Karseeta stressiä vielä tähän loppuun.
Onko teillä muuten tehty koko-arviossa viikoilla 37 sisätutkimusta? Mulle ei ole tehty kuin kerran koko raskauden aikana, viikolla 8.
Huh, kiitos jos joku jaksoi lukea. Mua helpotti jo kirjoittaminenkin!