Vauva viistotilassa, kokemuksia?

Mua stressaa ihan suunnattomasti tällanen tilanne kun sikiö on edelleen viistossa. Pitkään oli aivan poikittain, mutta nyt nelisen viikkoa majaillut viistossa. Pää oikealla alhaalla ja pylly vasemmalla ja välillä vaihtaa puolta. Välillä saattaa käväistä pää alhaalla mutta ei kyllä kauaa ole näin.

Neuvolassa ovat jo hyvän aikaa sitä sanoneet, että pitää mennä äitiyspolille synnytystapa-arvioon, että pitää miettiä mitä tehdään. Mulla on esikoisen jälkeen 3 keskenmenoa ja ne on jääny tuonne takaraivoon todella vahvasti kummittelemaan. Eikä yhtään helpota, että tää kaveri seikkailee kohdussa miten sattuu..heh.
Mun oma neuvolantäti oli sitä mieltä, että otan sektion puheeksi polilla koska mua jännittää niin tavattomasti, että loppumetreillä vauvalle tulee jotain tapahtumaan. Ja oli sitä mieltä, ettei viistotila-synnytys kuitenkaan ole aivan normaalisynnytys. Mut mitä vielä, olin sitten polilla viikoilla 37+2 ja todellakaan ei mahdollisuutta sektioon sieltä annettu. Ammattimaisesti sanoivat, että aivan idioottimaista edes ajatella tässä tilanteessa moista. Että menet nyt kotiin odottelemaan synnytystä ja tulet sitten tänne. Normaalisti mennään ja koitetaan sitten lääkäreiden avulla käännellä lasta synnytyksen aikana jos ei tarjoudu oikein ja sitten siitä leikkaukseen jos ei suju.

Kumma juttu, kun käänsivät tuolla polilla että pelkäisin synnytystapaa =(. Päinvastoin. Pelkään sitä sähläämistä mitä saattaa olla edessä ennenku lapsi on maailmassa. Sanoin myös jännittäväni matkaa, joka kuitenkaan ei ole kuin 45 minuuttia mutta kuitenkin. Sitten vielä kaiken kukkuraksi on täällä päässä neuvolassa sanottu koko ajan, että jos menee vedet niin matkan takia ei saa lähteä omalla kyydillä synnytyssairaalaan jos vauva ei ole laskeutunut. Nyt kuitenkin kysyin asiasta polilla niin täysi tyrmäys tuli tähänkin, ihmeteltiin erittäinkin isoon ääneen moista ajatusta. Omalla kyydillä ihan normaalisti synnyttelemään.

Tää on karseeta kun ammatti-ihmiset ovat niin eri mieltä asioista. Sitten menee itse aivan sekaisin, mitä pitäis ajatella. Joka tapauksessa tässä ei ole paljon enää aikaa ihmetellä, nyt on meneillään 37+4.

Yhtenä hetkenä pystyn olemaan ihan rentona ja ajattelemaan, että kyl kaikki menee sitten omalla painollaan. Ja ne tietää sitten siellä synnärillä mitä pitää tehdä. Sitten taas toisena hetkenä mietin, että apua apua!
Mun pitäs vaan luottaa siihen, että laskeutuminen tapahtuu viimestään synnytyksessä sitten. Kyllähän sitä luonnollisesti synnytystä jännittää tai sitä miten lähtee käyntiin, mutta ei tämä esikoisesta tällaista ollut, mut hän olikin jo aikaisin raivotarjonnassa.

Nyt kun tässä mietin ja kirjoittelen, niin ehkä mua harmittaa eniten just se, miten muhun ja mun pelkoihin suhtauduttiin tuolla polilla kun synnytystapa-arviota tehtiin. Jotenkin mua ei nyt yhtään lohduta se, että sanotaan että kyllä se siellä kääntyy. Mistä ihmeestä ne sen voi ennustaa? Eihän ne voi tapauskohtaisesti millään sitä etukäteen tietää. Ja jotenkin ajattelin, että oma avoimuus peloista sun muista ois auttanut mutta mitä vielä.
Pelkoklinikalla en ole käynyt koska ei mua ole ehtinyt tässä ennen jännittää mikään sen kummemmin. Tahto on luja synnyttää ihan normisti, mutta sitten kun kuulee ja lukee juttuja niin on alkanut miettiä leikkaustakin sen takia, että kaikki sujuisi hyvin. Ja kun omassa neuvolassa suunniteltua sektiota viistotilan takia ei pidetty yhtään huonona ajatuksena ja tulikin täysi tyrmäys niin ehkä nää olot on siksikin melko hapuilevat.
Karseeta stressiä vielä tähän loppuun.

Onko teillä muuten tehty koko-arviossa viikoilla 37 sisätutkimusta? Mulle ei ole tehty kuin kerran koko raskauden aikana, viikolla 8.

Huh, kiitos jos joku jaksoi lukea. Mua helpotti jo kirjoittaminenkin!
 
Mulla nyt tulossa neljäs muksu ja tuntuu tämäkin istuksivan tuolla masussa. Välillä on ihan viistossakin.

Kolmas muksu oli viistosti mahassa ja istuksi suurimman osan ajasta ja mulle tehtiin sitten kääntö tuolla äitipolilla ja se onnistui tokalla yrittämällä rv 36. sen jälkeen ei kuulemma saa enää tehdä kääntöjä kun tilanpuute alkaa muutenkin olla noilla vkoilla.

tuohon lähtöön liittyen, mulle ainakin on sanottu aina että jos lähtö tulee ja vauva ei oo laskeutunut, pitää mennä lanssilla sillä on se napanuoran luiskahtamisvaara. mutta kaveri ainakin meni sairaalaan taksilla kun vedet meni..näin olivat sairaalassa käskeneet toimi. outoa miten ristiriitaisesti käskevät tehdä...

Tsemppiä loppumetreille!
 
Mulla vauva meni poikittain vatsassa ilmeisesti rv26, kun vatsan muoto muuttui "leveäksi" ja maha jotenkin vähän valahti alaspäin. Pää oli tällöin ylempänä kuin pylly, tätä kesti viikkoja. Viime neuvolassa rv35 oli sitten viimein kääntynyt pää alaspäin, mutta pää oli edelleen tosi korkealla ja vatsan muodon perusteella vauva vaikutti olevan hieman viistottain. Nlakorttiin merkittiin rt vaikka eihän se varsinainen rt ole, olen selvästi tuntenutkin vauvan pään liikkeitä (oletettavasti pään) tuossa vasemman lonkan päällä vai miten sitä kuvaisi. Jotenkin vinottain siis on majaillut. En saanut kyllä neuvolasta minkäänlaisia ohjeita, miten sairaalaan mennä. Netistä olen sitten lukenut, että ambulanssilla... ja toisaalta sitten juuri niitä mielipiteitä, ettei mitään ambulansseja tarvita. Pahimmillaan joku oli soittanut ambulanssin, muttei ollut saanut!! Hätäkeskuksesta oli vain sanottu, ettei synnytykseen ambulanssia tarvita! Ja sitten oli napanuora luiskahtanut ja tullut ongelmia! Mulla matka on lyhyt, n. 15-25min ruuhkasta riippuen, mutta silti hirvittää.

Välillä musta tuntuu, että vauva olisi enemmän pystyssä ja sitten taas kun supistaa, näyttäisikin siltä, että on vinottain. Tämä on mun kolmas raskaus ja edellisessäkin vauva oli hetken ihan poikittain, mutta kääntyi jo rv32 oikeinpäin. Mun pitää odotella arviota tilasta vielä perjantaihin, jolloin on seuraava neuvola, rv on jo 36+4. Lääkäriin pääsen vasta rv37+3! Eikä mulle oo lupailtu ainakaan toistaiseksi aikaa äitipoliltakaan :( (vaikka toinen ongelma on se, että sf on ollut yläkäyrän yläpuolella/ yläkäyrällä, eikä vauvakaan vaikuta pieneltä...) Sen puoleen, että vauva ainakin vielä reilu viikko sitten kääntyili vatsassa eri asentoihin, ei kuulemma auta ulkokäännöstäkään koittaa. Välillä vauva ilmeisesti kävi taas aivan poikittainkin ja potki tuonne alas. Nyt potkut kyllä tuntuvat ylhäällä, mutta en usko vauvan vielä laskeutuneen. Kun supistaa, on vatsa toisinaan edelleen ihan leveännäköinen. Etenkin aamuisin vauva vaikuttaisi olevan pystymmässä.

Muakin tämä asia ajoittain vaivaa, ja harkitsen toisinaan jopa ultrausta yksityisen kautta, jos en polille pääse. Eihän se tarjonta nyt kovin hyvä ole, jos pää vinossa tuolta oltaisiin alas tulossa. Mutta toisillahan muutenkin vauva laskeutuu vasta synnytyksen alkaessa, jospa se silloin keksisi kääntyä oikeaan asentoon... mutta jos ei käänny, haluaisin ainakin, että polilla tosiaan tarkistettaisiin tuo asento. Enkä tiedä, tarkistavatko, ellen pääse siellä käymään jonkinlaisessa arviossa lähiaikoina.
 
Samaa ne täällä neuvolassa sanovat, että jos perätilassa, poikittain tai viistossa niin lanssilla pitäisi mennä. Mutta kuulemma niin harvinaista toi napanuoran esiinluiskahdus ettei polin mukaan niin tarvitse tehdä. Hassua, jos se kuitenkin on mahdollista. Mieti näitä nyt sitten.

Mulla on myös justiin noin, että tunnen todella hyvin miten vauvan pää liikkuu. Onneksi edes välillä käväisee keskellä alhaalla vaikka harvoin kylläkin. Mulla on tosiaan neuvola keskiviikkona ja silloin olis viikkoja 38.
Tänään tuli se sanelu tuolta polin käynnistä. Mun oma (aivan ihana) neuvolantäti oli jo aikaisemmin mua tuonne polille lähettämässä poikki/viistotilan takia mut nyt sitten menin sinne tosiaan viikolla 37 ja risat. Sanelun alussa jo luki, että tulee vastaanotolle terveydenhoitajan lähetteellä poikkitilan epäilyksen vuoksi. Hassua, neuvolakortissakin on kaikki käynnit merkitty poikkitilaan. Mut mikäs siinä, toki mun tuurilla tää pikkuinen esitti että asento on just niin mitä kuuluukin..kun viihtyi sen ultran tuolla polilla pää alaspäin :D.

Nyt mun tarvii vaan kerätä voimia, rohkeutta ja ennen koittaa pitää pääkoppa mukana tän lopun aikaa. Mua pitäs lohduttaa varmaan varsinkin toi, että sanelun lopussa oli lääkärin suunnitelma, tarjonta voidaan tarvittaessa tarkistaa vielä kun synnytys on lähtenyt käyntiin. Eli pitää ilmeisesti siitäkin vielä vääntää kättä.

Mulla on vatsa aivan toispuoleinen, ollaan monta viikkoa jo saatu hyvät naurut mun navasta, se kun on valehtelematta 5 senttiä toisella poskella :D. Oikea puoli masusta on lähes käyttämättä, varsinkin tuolta ylhäältä.

Kertokaa aina välillä kuulumisia, mä jännään tuota omaa keskiviikon neuvolaa taas kovasti. Kun olis pian tää jännittäminen ohitte ja sais vauvan viereensä tuhisemaan. Tuli mitä kautta tuli mut kun kaikki vaan menisi hyvin. Ja ettei sitä ruvettais väkisellä kääntelemään synnytyksessä oikeaan asentoon, mua hirvittää se ajatus jotenkin. Jos kuitenkin jotain sattuu. Niin, ja sektiossahan on lääkärin mukaan hirvittävän suuri infektioriski. No toki on. Mut onhan sekin hurja jos pitää vääntää ja kääntää synnytyksen aikana, ei se ole kiva vauvalle eikä äidille.
Mua on tähän ikään mennessä leikelty sieltä täältä, isompaa ja pienempää. Ei se koskaan herkkua ole mutta ne on vaan ollut pakko kestää. Ja kuitenkin niistä on toivuttu. Miten tosta sektiosta on tehty niin paha asia täällä suomessa. Ja jos sen edes ottaa puheeksi niin aletaan äkisemään vastaan. Vaikka ihan viattomasti vaan kysyy mahdollisuuksista ja kyse on siitä, että osais vähän itse varautua.

On tää elämä ihmeellistä, aina opitaan uutta. Mulle nämä raskaudet on opettanut semmosta itsenäisyyttä. Kaikessa ihmeellisyydessään se on myös välillä tosi yksinäistä aikaa. Ja sellasta, että pitää mennä tosi syvälle itseensä. Se on niin selittämätöntä, nykyään on kaikki niin etukäteen selitettävissä, kaikkeen pystyy vaikuttamaan jne. Tää on oikeestaan hieno koulutusjakso elämässä, tähän ei kukaan pysty vaikuttamaan sen enempää eikä ennalta arvaamaan. Ja mulle se vaan on saamarin paha paikka..tietämättömyys.
 
Mullekin terkkari sanoi, että voi kirjoittaa jonnekin koneelle, että synnytyksen alettua vielä tarkistettaisiin vauvan tarjonta. Pelkään, että tarkistus vaan tehdään niin, että joku kätilö vilkaisee vatsan muotoa ja toteaa, että oikeinpäin on :( Kuopusta kun aloin synnyttää, esitin kätilölle pelkoni vauvan koosta ja neuvolaterkkarin arvion n.4kg vauvasta. Kätilö vähän vilkaisi vatsan kokoa ja sanoi, ettei tuo kyllä ole kolmea ja puolta kiloakaan tuo sun vauva, pieni ennemmin kuin suuri. Kyllä oli hämmästyksestä soikeana sitten, kun vauva painoikin 4,195... lapsivesi oli vähissä ja vauva oli ollut tosi alhaalla, siksi vatsa ei ollut sen isompi. Muakin siis pelottaa, että vaikka lupailtaisiin tarkistaa tarjonta ennen synnytystä, ei sitten niin tehtäisikään, vaan uskoteltaisiin, että kaikki on ok, ja itse saattaa siinä tilanteessa jo olla vaikka avuton vaatimaan tarkistusta! Ja sittenkös se paniikki vasta iskisikin :(

Mulla on neuvola perjantaina, jossa ehkä jotain selviää. Mikäli vauva olisi ollut viime neuvolassa vielä "kunnon poikkitilassa", olisin saanut lähetteen äitipolille, mutta kun oli "liki raivotarjonnassa" eli nyt pää alaspäin (joskin vähän vinossa ja sivussa ja ei laskeutunut vaan ylhäällä) niin en saanutkaan. Mullakin on nyt viime päivinä ollut tunne, että vauva on jopa käynyt aivan oikeinpäinkin, on vihlonut jonnekin tuonne kohdunsuulle (?) ikävästi, samalla tavalla, kun muistan kuopuksen pään liikkeiden vihloneen loppuraskaudesta. Mutta esimerkiksi taas nyt pää taitaa olla ylempänä ja tuolla vähän sivussa :(

Kerrohan OmenaKukka sitten neuvolakuulumisia!
 
OmenaKukka: oliko sulla eilen neuvola? Miten vauva nyt masussa majaili? Mulla on neuvola huomenna, ja toivon, että vauva olisi kääntynyt pää alaspäin. Maha on ollut jotenkin vähemmän leveänmuotoinen... ja en oo tuntenut niitä liikkeitä enää tuossa lonkan päällä. Mutta ehkä huomenna selviää lisää.
 
Heips!
Eilen oli neuvola ja siellä oltiin nyt raivotarjonnassa. Onneksi näin ja nyt on eilisestä illasta asti supistellu melko hujakkaasti. Ja joka kerta tuntuu, että vauva hakee sitä oikeaa paikkaa ja on paljon alempana kuin mitä pari päivää sitten.
Viikkoja on nyt 38+1 ja nyt todella jo toivon, että vauva ymmärtäis jäädä niinku kuuluu. Selkeesti yrittää välillä vieläkin ihan vääntää itseään mutta eipä onnistu, heh.

Kyllä sitä selkeesti voi taas kerran sanoa, että tieto lisää tuskaa. Jos tosiaan käy niin mitä toivon sydämestäni, että vauva tulee normaalissa tarjonnassa ja pystyn synnyttään normaalisti ja kaikki menis hyvin, niin melkoisen turhaan on tullut pitkään nukuttua huonosti stressin takia. Tietty tähän vaikutti se, että esikoinen oli aikaisin jo miten kuuluu, kiinnittyi ja sitä rataa..oppikirja- meininkiä. Ja nyt ei mennytkää niin ni johan alko tämä mamma täällä stressaamaan jo vaikka mitä kauhukuvia.

Siltiki mä oon pettynyt tuohon polin toimintaan siinä mielessä, että olishan mulla mahdollisuus siihen sektioon vaikka vauva olis kuinka hyvin siellä. Se evättiin aivan täysin. Että periaatteessa jäi sillain vähän häiritsemään. Ja kun sinne oli tiedot menny niistä kolmesta perättäisestä keskenmenosta niin tää lääkärihän ei yhtään ymmärtänyt, miten voin murehtia enää sellaisia kun näin pitkällä raskaus. Sanoi vielä, että niihin keskenmenoihin on syynsä.
Tottakai mä tiedän sen, mutta mulle ne jätti itselleni semmoset pelot että huhhuh. Väkisin vaan edelleen käväisee mielessä, että jos kuitenkin vielä ehtii tapahtua jotain kamalaa =(.

Nyt on tosiaan toista päivää supistellut ja vauva selkeesti hakee oikeaa paikkaansa. Tässä sitä sitten vaan odotellaan, että jotain todella alkaa tapahtua. Ai niin, nyt neuvolassa sanottiin, että koska ei ole enää niin paljon viistossa mitä viimeksi niin enää ei tartte mennä lanssilla jos vedet menee. Paitsi jos todellakin tunnen, että vauva olisi poikittain tai pahasti viistossa. Eli hmmm...kovasti vaan pitää tarkkailla olojaan. Siksees rasittavaa. Nyt oon saanu sen tsempin päälle, että kunnon supistuksista sit lähtö, jos ei ole oikeassa tarjonnassa niin kyllä ne sit tietää mitä tehdä. En voi koko ajan ajatella, että jotain pahaa tapahtuu. Karseeta kun vaan välillä ne ajatukset valtaa pään. Mut tiedän, että kyllä taas kerran tuntuu toi matka ikuisuudelta synnärille, voi hyvää päivää! Ja miten ihanaa ois, jos sinne sais lähtee todellakin päivällä synnyttelemään. Yöllä kaikki tuntuu niin erilaiselle.

Aanna, kerrohan neuvolakuulumiset sitten =).
 
Neuvolassa tämä mun vaavi vaikutti olevan pää alaspäin, mutta pää on edelleen korkealla ja ehkä hivenen sivussa. Selkä on sentään kääntynyt eteen, eli asento on vähän korjaantunut, aikaisemmin oli selkä mun selkää vasten. Silti mua ihmetyttää, miksi ei laskeudu, kun edelliset vauvat ovat molemmat laskeutuneet tosi alas jo tosi aikaisin, rv32! Nyt tuntuu, että vauva on ollut näin päin jo jonkin aikaa, ehkä ja toivottavasti ei enää käänny. Jos nyt sitten aivan varmasti on oikeinpäin. Välillä huolettaa, että mitä jos onkin pylly edellä tulossa kuitenkin? Ei auta kuin toivoa, että pysyisi oikeinpäin tämä vauva ja laskeutuisi vähäsen, ettei nyt sitten jotenkin uudelleen kiepauta itseään poikittain.
 
Kyllä tämäkin viimeiseen asti täällä koittaa temppuilla. Viime yönä heräsin muutaman kerran kun tuli niin raastava kipu ja viilto tuonne oikealle alamahaan ja heti koitin ja huomasin, että siellä taas koitettiin mennä poikittain. Pylly oli ihan vasemmassa laidassa mutta vauva on sen verran alhaalla, ettei kauaa sitten onneksi yrittänyt sen enempiä vaan meni takaisin pää alaspäin. Huhhuh sentään, mikä jääräpää! =).

Supistuksia on jo tullut ihan semmosen näppärän kivun kanssa, eilen pääsin jo puoli tuntia viiteen minuuttiin ja olin jo napata kassia eteisessä ja soittamassa pojalle hoitajaa. Mutta eipä sen enempää, ei jääneet supistukset päälle. Koko eilisen päivän oli merkillistä, aina kun nousin, kävelin tai mitä vain liikettä niin tuli supistus mikä jäi päälle siihen asti että levähdin. Siihen ei liity kipua mutta aivan kovaksi vetää kohdun ja puskee asukkia alaspäin. Että tulihan se keilapallo jalkovälissä- tunne tähänkin osoitteeseen!

Illalla myöhään alkoi semmoset vuosisadan menkkakivut että alta pois..pyörin yön ja ihmettelin. Selkeesti jotain alkaa tapahtua siihen malliin, että vauvaa haeskelee paikkaansa jääräpäisesti ja paikatkin alkaa olemaan kunnossa. Huomenna on kertyneenä 39 viikkoa. Tänään on neuvola, eipä siellä varmaan mitään erikoista.

Tsemppiä vaan edelleen ja toivotaan, että nämä asukin ymmärtäisivät miten päin siellä masussa majaillaan.
 
Mulla on huomenna neuvola, katsotaan mitä siellä nyt sanovat. Lauantaina tämäkin vauva tuntui olevan taas poikittain, tai ainakin liki poikittain! Kun supisti, oli vatsa aivan leveänmallinen taas, samoin tunsin pään(?) liikkeitä tuolla sivussa melko ylhäällä. Nyt tilanne on korjaantunut poikittaisuuden suhteen, mutta jotenkaan en olisi lainkaan varma, että vauva on oikeinpäin, siis että pää on edes tuolla alempana ja pylly ylempänä. Ehkä huomenna neuvolalääkäri saa mut vakuuttuneeksi... tai sitten ei. Mulla on tänään 37+1, joten vähiin alkavat viikot käydä täälläkin.
 
Vauva oli pää alaspäin, huh. Mutta viimeksi eilen tunsin pään liikkeitä taas tuolla vasemmalla puolella alhaalla, eli sivussa. Mutta periaatteessa olisi nyt oikeinpäin, kun vaan vähän laskeutuisi! Voihan se olla, ettei tämä laskeudukaan kuin vasta synnytyksessä, mistä sitä tietää.
Sulla alkaa OmenaKukka synnytys olla jo lähellä! Onnea matkaan!
 
Hei! Minulla vauva kääntyi viistotarjontaan rv 39+5. Ollut raivotarjonnassa rv 28 asti. Ei alettu kääntämään enää,painoarvio oli 3,5kg. Seurattiin viikon ajan parilla ultralla. vauva oli kääntynyt vielä vähän hankalampaan asentoon viikon aikana. Päädyttiin sektioon heti toisen ultran jälkeen. Vauva oli hankala saada ulos jopa sektiolla,koska selkä oli ensimmäisenä tulossa ulos. Tyttö on nyt 2vkoa ja voi hyvin. Painoi lopulta syntyessään 3780g. Eniten ihmetyttää että miten vauva kääntyi vielä kun oli jo pää laskeutunut jo niin alas jne...Onneksi menin sairaalaan tarkistuttamaan tilanteen kun liikkeet vähenivät (johtui vauvan asennon vaihdoksesta).
 
U2
Heippa!

Mistä aloittaisin... noh, meillä on kuudes lapsi tuloillaan la 26.6. eli rv35+
Maanantaina oli neuvola ja pikkuinen on edelleen viistossa :/ Aikaisemmat mulla kiinnittyneet jo rv 31+ viikoilla ja pysyneet synnytykseen asti.. Nyt olen aivan neuvoton ja paniikissa. Vettä on klö-terkan mukaan reilusti(mutta normisti) ja tilaakin vielä hyvin, joten voi mennä vaikka istualleen mokoma. Seuraavaksi mulla vimppa lääkäri, vasta 7.6, jolloin viikkoja jo 37+ ja jos silloin vielä vinksinvonksin niin saan lähetteen äippäpolille. Eikö ole aika myöhään vai mitä olette mieltä?
Kaksi lapsistani ovat olleet alle 3kg, mutta toksemian vuoksi synnytykset on käynnistetty rv 36+. Kolme lapsistani ovat syntyneet rv 40+1-41+3 ja ovat olleet ihan reilun kokoisia 3750g-4020g.
Mitä voin vaatia/kysyä/pyytää, en todella lähde mitään 4kg punnertamaan, jos asento on mitä sattuu saatikka peppu edellä... Hirvee huoli pikkuisesta.. Entä voiko napanuora olla jotenkin "sotkussa", ettei pääse alas??
Kuopuksella oli napanuora pari kertaa kaulan ympäri, mutta se oli myös n.metrin pituinen, eikä siis estänyt laskeutumista ym. Osaisiko teistä joku neuvoa, onko muita vaihtoehtoja kuin mennä yksityiselle uä:hän? Onko jotain, mitä voisin itse tehdä asialle?
Viime yönä väänsi itseään taas ties mihin, oikeasti sattui ja pelkäsin, että kalvot repee..pullahtaa jalka navasta ulos!

Niin ja vaikka kuopus oli "iso" 4020g/53,5cm ja nyt on sf-mitta huidellut vielä korkeammalla(yläkäyrällä puolenvälin jälkeen) ja kohtuni on taaksepäin kallistunut, en ole ollut sok.ras enkä missään muissakaan "kontrolleissa". Vaikka olen asiaa kysynyt...

U2&Köpiel rv35+2

Taisipa tulla sekava sepustus... mutta niin ovat ajatuksetkin...
 
Viimeksi muokattu:
bluebaby: hyvä, että menit ultraan sitten niiden liikkeiden vähenemisen vuoksi! Ehkä viistottaisuus ois huomattu synnytykseen mennessäkin, mutta ainakin meidän sairaalassa normaalisti siinä vaiheessa ei kyllä ultrata ja en edes muista, onko ees käsin vatsan päältä vauvaa kokeiltu!! Ainakin muistan yhden kätilön tokaisseen mun mahan koon perusteella (kokeilematta vauvaa), että ei tuo ole kuin 3,5kg (kun neuvolassa oli veikattu 4kg tai ainakin liki 4kg).

U2: onpa tuttuja mietteitä. Meilläkin nykyinen kuopus oli sitten kätilön arviosta huolimatta yli nelikiloinen, 4195g ja 53cm, syntyi 41+1. Sf kasvoi keskikäyrän yläpuolella. Esikoinen oli pieni, 3330g ja 49,5cm, kasvoi alakäyrän yläpuolella. Tämä vauva on kasvanut liki koko ajan kaikkien käyrien yläpuolella, nyt on aivan yläkäyrällä. Muakin on pelottanut se, että kääntyy vielä perätilaan tässä viime metreillä ja on yli nelikiloinen! Neuvolan mukaan kuitenkin on pää alaspäin, ja tuon sf-mitan ja vatsanpäältä arvioidun koon mukaan (ei erityisen suuri mutta ehkä la:na nelikiloisen paikkeilla kuitenkin) sain vielä lähetteen äitipolillekin kokoarvioon, jossa sitten ultrataan.

Mullakin neuvolalääkäri oli vasta 37+2, eli mielestäni aika myöhään. Etenkin sitä ajatellen, jos vauvaa olisikin pitänyt yrittää kääntää tmv. Mutta kokoarvio pitäisi ehtiä kyllä tehdä, kai rv38 yleensä tehdäänkin. Mulla taitaa mennä kyllä rv39:n puolelle, ennen kuin pääsen kokoarvioon. Eivät ole vielä aikaa mulle soittaneet, ja maanantaina tulee 38+0. Sitä en tiedä, näkyykö ultralla, jos esim. onkin tosi lyhyt napanuora tmv.

Mä aloin nyt kun rv38 koitti olla myös jo aika huolissani tilanteesta. Aikaisemmin vain luotti, että vauva kääntää itsensä poikkitilasta kyllä raivotarjontaan jossain vaiheessa, mutta kun ei sittne kunnolla oo oikein vieläkään kääntynyt! Olin jo vähän harkitsemassa ultrausta yksityisellä, mutta onneksi sain tuon lähetteen polille nyt sitten. Toisaalta kuulemma poikkitila ja ehkä viistotilakin voivat ilmeisesti kasvattaa sf-mittaa?

Mä oon käynyt varmuuden vuoksi kahdesti sokerirasituksessa, tulokset ok. Siitä huolimatta olen nyt jättänyt suurimmat herkuttelut täysin viime viikkoina, koska pelkään isoa vauvaa. Ehkä U2 säkin voisit itsenäisesti alkaa kiinnittää huomiota syömisiin, jos haluat pelata vähän varman päälle? Voihan se olla, että vauva kasvaa, vaikka kuinka terveellisesti söisi, mutta näin en ainakaan tietoisesti lihota vauvaa, kun jätän karkit ja viinerit syömättä.

Niin ja vielä U2: mulla myös molemmissa edellisissä raskauksissa vauva laskeutunut rv31+. Nyt ei vieläkään merkkiä laskeutumisesta. Ihmetyttää, miksi ei laskeudu, jos nyt kerran suht pää alaspäin on? Muutenkin on sillä tavalla enemmän sivuttain, että pylly on koko ajan tuossa oikealla, korkeintaan melkein keskellä ollut pari kertaa. Mutta pyllyä ei oo missään vaiheessa kääntänyt vasemmalle puolelle. Aikaisemmat kun olivat alhaalla, siirsivät sitten koko ylävartaloa puolelta toiselle. Tämä on jumittunut jotenkin näin päin vinoon...
 
Viimeksi muokattu:
U2
Aanna, no myöhäiseksi ovat jättäneet sinullakin tuon ä-polikäynnin...Tuota juuri odotan myös omalle kohdalleni :(

Mulla myös pikkuinen majailee juurikin noin päin, eli peppu oikealla ja pää puskee vasemmalle lonkalle :/
Nyt tosiaan kahtena yönä olen herännyt siihen, että touhuaa ihan hirveellä ryminällä. Olisi niinkuin keskellä vatsaa ja sukkapuikkoja iskee kohdunsulle, ja joo klo on ollut 00:45 molemminlla kerroilla. Myllää sen 20min ja sattuu napaan ja viiltää siitä alaspäin. Aamulla on kuitenkin pää selvästi vasemmalla ja peppu oikealla... eli ihan kuin yritystä olisi, mutta ei vain pääse vai eikö pysy siellä alhaalla, uudelleen synnyttäjän lantiossa?

Ihanaa tämä raskausaika, nauti tässä sitten rennosti, kun iso huoli pikkuisesta :( Mulla ainakin on valitettavasti taipumusta stressata ja kun siihen mennään, se on sitten ainoastaan sitä... Tänään yritän puhelinajalla soittaa neuvolaan ja jutella ihanan klö-terkan kanssa :) Ja jos ei apuja heru, konsultoin tulevaa kummia, kätilöä ;)

Koittakaahan voida hyvin ja ihanan aurinkoista viikonloppua huolista huolimatta :)

U2&Köpiel 35+3
 
U2
En sitten saanut neuvolatätiä kiinni... No, mutta kätilö ystäväni pikaisesti kertoi, että jos
ei ihan poikkitilassa ole, niin ohjataan vauvaa syntymän yhteydessä ja todnäk vois olla
käynnistys edessä rv 38 tienoilla? Hui!!! Se oli VAIN veikkaus, mutta tosiaan kyselin
häneltä käytäntöjä, koska on hänen työtään :)

U2&Köpiel :heart:
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos tästä ketjusta, luin kiinnostuksella teidän kokemuksistsanne, minullakin on vauva viistossa ja 33 v tuli täyteen tänään. Tämä on kolmas raskauteni ja molemmilla edellisillä kerroilla vauvat ovat tässä vaiheessa jo laskeutuneet pää edellä ihan niin kuin pitää. Joten tämä oli minulle yllättävää ja myös huolestuttavaa.

Kävin neuvolassa eilen, ja siellä todettiin että vauva painaa päätään oikeaa lonkaa päin, mutta pää on kuitenkin enemmän alhaalla kuin viime kerralla. Pikkuisella taitaa olla vielä paljon tilaa mahassa kun se pääsee vielä liikkumaan ihan miten vain, vaihtoikin asentoa kokonaan juuri tutkimuksen aikana! Päätettiin, että katsotaan kahden viikon päästä mikä tilanne on silloin, ja jos hän silloin vielä pyörii ympäriinsä niin tehdään jotain (jäi vähän epäselväksi mitkä vaihtoehdot silloin ovat). Mutta neuvolatäti sanoi että todennäköisesti vauva kääntyy itsestään oikeaan päin kun se kasvaa ja tulee ahdasta. Toivotaan näin, vauva vaikutti nyt olevan aika pienikokoinen mutta sf-mitta oli huimat 31,5 joten paljon lapsivettä ja leikkitilaa taitaa olla!

Toivottavasti teillä muilla kaikki menee nyt hyvin vaikka huolia onkin, yritän itse ottaa rennosti ja ajatella että kaikke menee omalla painollaan.

Trean 2012, 33+0
 
U2
Heipsis!

Oletteko muut jo päässeet synnyttämään tms, kun kaikki ovat hiljentyneet? :/
Juttelin tänään ihanan ystävän kanssa ja puhuimme juuri perätilavauvoista jnejne. Hänellä vähän ikävämpi kokemus, että vauva olikin tulossa jalat edellä.. Syynä se, että napanuora oli yksinkertaisesti liian lyhyt. Niin lyhyt, ettei vauva päässyt kääntymään. Pää oli ollut hänen omien kylkiluiden alla jumissa :/ Onneksi oli pitänyt päänsä ja sanonut, ettei aio alakautta edes yrittää!! Ja toinen lapsi kyseessä.

Tässäpä itsellä siis piinaviikko edessä, mitä neuvolalääkäri tuumaa.. itse tunnen, että vauva on edelleen ihan viistossa, kuten ollut tosi kauan :( Voi, kumpa hänellä ei olisi mitän hätää :heart:

Jaksuja kaikille ja olisi kiva "kuulla" muidenkin kuulumisia :)

U2&Köpiel 36+1
 
Viimeksi muokattu:
Omenakukalla taitaa olla LA käsilä tai jo mennytkin. Mitähän kuuluu? Mulla on 38+3 tänään ja huomenna poliaika. Tuntuu, että kahtena viime päivänä vauva EHKÄ olisi viimein vähän laskeutunut, ainakin painontunne alempana on lisääntynyt ja potkut siirtyneet jonkin verran jopa keskelle vatsaa tuolta äärioikealta. Vauva on siis aika lailla ollut poikittain koko ajan vartalostaan, vain pää alhaalla. Nyt tuntemuksieni mukaan mahdollisesti vähän pystymmässä. Mutta huomenna oon viisaampi! Poliajanhan sain koon takia, eli sf-mitta on ollut yläkäyrän yläpuolella/ yläkäyrällä koko raskauden. Voi olla, että poikittaisuuskin on asiaan kyllä vaikuttanut, mutta tosiaan tämänhetkinen kuopuskin oli yli 4kg syntyessään, joten voihan tämä isokin olla. Mutta koitan huomenna tulla päivittelemään tilannetta!
 
U2
OmenaKukka ja Aanna lienevät nyytinhakureissulla tai jo nyyttinsä saaneet.
Olisi oikein mukava kuulla miten synnytykset meni ja oliko vauvat viimeiseen asti "venkuroita"?
Jos vaan jaksatte/ehditte tulla kertomaan..

Itsellä on huomenna vika neuvolalääkäri ja odotan sitä kuin kuuta nousevaa, odottanut jo pari viikkoa :D
Edelleen tunnen/tiedän, että vinksinvonksin pikkuinen majailee, joskin tilanpuute tuntuu olevan jo ajankohtaista..
Kaikille jaksuja ja hyviä vointeja!

U2&Köpiel 37+1
 
Heippa hei kaikille!
Täällä sitä ollaan onnen kukkuloilla. Vauva sitten syntyi 40+3 ja ei kiinnittynyt missään vaiheessa. Matkaa jännitin melko lailla mutta hyvinhän se meni, poltot oli melkoisen rajuja kun perille päästiin.
1.6. alkoi kuuden maissa illalla tuntua semmosta polttoa, että ajattelin jotain tapahtuvan. Ja niin sitten katselin telkkua illan, mies ja poika meni jo kasilta nukkumaan. Yhdeltätoista loppui joku leffa kun siinä katselin ja supistusten väli oli semmoset 6 minuuttia ja poltot koveni niin olihan se sitten pojat herätettävä. Esikoinen sitten mummulaan hoitoon matkan varrella, poika oli niin innoissaan että nytkö sitä lähdetään vauvaa hakemaan jo vihdoin ja viimein!

Oltiin sit porissa vähän jälkeen puolenyön, oisko ollu kymmentä yli kakstoista kun asteltiin sisään. Ja sitten meille syntyi tyttö klo 04.34 lujan kokemuksen jälkeen. Että ei onneksi mennyt kauempaa.
Mutta olihan tää vaikee synnyttää esikoiseen verrattuna, joka tosiaan oli kiinnittyneenä jo todella aikaisin. Tämä meni supistusten välit aina viistoon takaisin eikä millään tahtonut tietään löytää oikeaan paikkaan =(. Kahden aikaan sain spinaalipuudutuksen, jonka teho kesti semmoset reilu puoli tuntia. Viimeinen tunti oli aivan yhtä helvettiä kipujen kanssa, aivan erilaista todellakin mitä ensimmäisessä oli. Kyselin, että onko kaikki kunnossa. Sainki sit vastaukseksi, että vauva on kasvot ylöspäin. Kyllä aavistin, että ei sieltä ikinä oikein tulla, niin paljon sitä pyörimistä piti loppuun asti mahassa.

Mutta eipä siinä mitään, kätilöllä oli valtava kiire ruuhkan takia. Oli monta lasta samaan aikaan maailmaan autettavana ja aivan lopuksi ennen varsinaisia ponnistuksia mulla alkoi kipujen ja pelon kanssa hermo pettää ja karjaisin apinanraivolla, että tulkaa nyt jumalauta joku auttamaan! Oltiin siis miehen kanssa lähes koko ajan kaksin salissa. Kätilö kävi välillä sanomassa, että voit koeponnistella siinä yksikseen...näin tein ja aina tunsin, miten vauva pakeni joka välissä takaisin. Että mua pelotti!
Tuon karjaisuni ja kiroilun jälkeen kätilö tulikin kiiruusti meidän huoneeseen, mieskin oli jo lähtenyt hakemaan jotain apuun jospa joku ois kerjenny vilkaisemaan..heh. Tuosta meni sitten 4 minuuttia niin sieltä tuli tyttö maailmaan. Sukupuolta ei haluttu etukäteen tietää ja näinhän sieltä sitten tyttö tuli. Eli nyt meillä on täällä kotona tyttö ja poika =).

Tekemistä oli koska tarjonta ei ollut oikea. Mutta sinne ne kivut jäivät. Painoa tytöllä oli 3500 ja pituutta 49. Puoli kiloa painavampi mitä esikoinen. Osastolta kotiuduin maanantaina, reilu pari päivää siellä tuli oltua. Huomasin, että ei siellä paljon kyselty uudelleensynnyttäjältä. Onneksi kaikki sujui muitta mutkitta itselläni. Seuraavana päivänä kotiutumisesta jo menin vaunujen kanssa ulkona ja siitä lähtein ollaan tehty pari kertaa päivässä semmosta parin tunnin lenkkiä. Että aivan loistavasti on lähtenyt tämä alku sen puoleen menemään.

Mutta kaikki ei mene niin hienosti mitä suunnittelin. Imetys ei onnistu, ei sitten millään. Tytöllä on niin pieni ja suppuinen suu, että imuote on aivan päin honkia. Olen saanut loistavasti neuvolasta apua, kaks kertaa on kotona käyty neuvomassa ja yhdessä koitettu, mutta koska nännit on aivan verillä mä päädyin sitten pumppaamaan kaiken maidon. Tätä olen nyt tehnyt 6 päivää. Niin, tyttöhän täytti eilen 2 viikkoa =).
Rintakumilla koitin, ei riitä tytön hermot siihen koska siinä ote on vielä huonompi. Paino ei sitten noussut toivotulla tavalla ja aloin pumpata kaiken mitä irtosi. Ja sitten paino alko taas nousta, ihanaa. Mä olin aivan sekopäinen huolesta, että en saa omaa lastani ruokittua. Mulla oli tarkoitus täysimettää ja oli paha paikka huomata, ettei se onnistu. Nyt kun ollaan pulloteltu niin huomaan, että eihän se nyt maailmaa kaada. Läheisesti sekin touhu onnistuu ja pystyy sitä muutenkin hyvänä pikkuista pitämään =). Oli vaan luja shokki ensin huomata, että ei imetys tällä kertaa mennytkään niinku strömsössä.
Ja huolta lisäsi se, että esikoisella puhkes allergiat ja paha refluksi kolmen viikon iässä ja silloinkin imetys oli vaikeaa, vaikkakin melkein 4kk sain jotenkin sen onnistumaan.
Nyt on ihmeellistä, että meillä on vauva joka pystyy syömään vatsan täyteen ja sen päälle nukkumaan pitkään. Uskomatonta, esikoinen nukkui sen 20 minuuttia maksimissaan kerralla, oli yö tai päivä. Tätä kesti lähes 2,5 vuotta.

Korviketta olen silloin tällöin tytön pulloon laittanut joukkoon ihan pienen määrän jos oma ei ole riittänyt.
Mutta onhan tämä siinä mielessä rankkaa, että typykkä syö 10-13 kertaa vuorokaudessa ja mä sen lisäksi pumppaan maidot n. 8 kertaa vuorokaudessa. Että pakko sanoa, melkoisen pystyssä alkaa tukka olemaan.
Onneksi on kesä, pääsee helpolla ulos tuulettumaan ja purkamaan ajatuksia. Vauva nukkuu kolme tuntia niin tyytyväisenä vaunuissa. Siinä ehtii miettiä vaikka mitä.

Eli tämmöstä meille. Synnytys teki kipeää, mut niinhän se aina tekee. Mutta aivan rehellisesti voin sanoa, että olihan siinä eri työ mitä esikoisesta. Vaan niinhän tuolla sängyssä nyt tyttö nukkuu ja synnytys on takana. Matkoineen, paniikkeineen, kipuineen ja stresseineen. Ihanaa.

Toivottavasti teillä muilla sujuu kivasti ja ihanaa kun oli tällaista vertaistukea.
 
U2
Iso kiitos OmenaKukka, että jaksoit jakaa kokemuksesi :)

Ihana lukea, että kaikki meni kuitenkin hyvin!
Itsellä kaikki siis vielä edessä. Tänäänkin mukavasti jo supisteli, mutta ei näillä vielä päämäärään päästä.
Täytyy jaksaa vaan odotella. Viimeksi lääkärineuvolassa sanottiin kyllä, että alhaalla olisi ja aika ihme jos johonkin sieltä venkoaisi. Tiedä häntä, supistuksien aikana on rumba päällänsä ja sellaset muhkurat mun navan kohdalla, että taitaa jalat siinä veuhtoa. Eli päättelen että pyörii edelleen ja saattaa olla juurikin kasvotarjonnassa :/ huomenna neuvola, kuulostellaan jälleen.....

Oikein ihanaa vauvantuoksuista arkea :heart:

U2&Köpiel 38+5

P.S. Aannalle voimia, olen lukenut kesäkuisista kuulumisianne :heart:
 
U2, näin jälkeen kun ajattelee, vaikka teki pikkasen kipeempää toi synnytys verrattuna raivotarjontaan niin kyllä se vaivan väärti on verrattuna sektioon. Nyt sitä miettii, että se on niin pienen hetken kuitenkin se kipu voimakkaana ja niinhän se aina unohtuu.
Tsemppiä tulevaan, siellä varmaan onkin jo jakaannuttu :)
 

Yhteistyössä