Vauva vain itkee ja itkee ja alan olemaan ihan lopussa.. :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "surullinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"surullinen"

Vieras
6kk vauva ollut ärtyinen ja itkuisa 2-viikon ikäisestä tähän asti.. Maitoaltistukseen vielä muutama viikko aikaa ja tuntuu ikuisuudelta. Raivostuttaa kun lapsella kipuja ja silti odotettu monta kuukautta että päästään tutkimuksiin. Lapsi vaan itkee ja kitisee kokoajan, sylissä tahtoisi olla mutta ei kelpaa muu kuin hyssyttäminen ja pitäisi olla liikkeessä ja ei saisi istua. Tuntuu etten jaksa vaan kokoajan kantaa ja en haluaisi jättää häntä yksin vaikka sitteriin itkemään..

Nukkumaan menokin on aina yhtä taistelua kun ei osaa nukahtaa sänkyynsä.. Lapsi on ihana mutta alan olemaan ihan lopussa. Jotkut päivät menee ihan ok kun koitan jaksaa tsempata itseäni. Tuntuu aivan kamalalta kirjoittaa tälläistä mutta en tiedä miten voisin helpottaa vauvan oloa? :( Itseänikin itkettää tätä kirjoittaessani ja kaikki tuntuu niin kurjalta. Parisuhde ihan kuralla myös ja tuntuu etten jaksa enää edes syödä mutta silti saan itseni pakotettua jaksamaan hoitaa kodin ja sun muun ja ulkona käydään kanssa..

Päivästä toiseen on vaan samaa itkua ja turhaudun kun en tiedä mitä enää voin tehdä. Omaa-aikaakin minulla on niin harvoin että olen muutenkin niin turhautunut ihan kaikkeen. :(

Miten voisin tsempata nyt itseäni? Kamalaa katsoa kun lasta sattuu mutta mistään tunnu olevan mitään apua.
 
Auttaako mies vauvan kanssa? Ja onko sulla tukiverkkoja, vanhempia, sisaruksia, appivanhempia, naapuria? Joku joka olis vauvan kanssa, et pääsisit vähän huokasemaan? Ootko kantoliinaa kokelillu?
 
Meillä kitisi ekat neljä kuukautta, sitten aloitettiin Gaviscon (reseptivapaa) ja itkut loppui siihen. Refluksi kyseessä, mitään allergioita ei onneksi ole. Voimia ja jaksamista, vauvavuosi on ihan perseestä mutta onneksi se joskus loppuu.
 
Tuosta refluksista olisi minäkin kysellyt... Meidän vauva huusi, kitisi + muuten oireili 4 kk, sitten saatiin lääkitys ja huudot loppui siihen. Jostain sitten vaan tiesin, ettei ole koliikkia mitä väitettiin olevan, ehkä juuri siitä, että oli muutakin kun vain huutoa.
Tsemppiä! Tiedän sen epätoivoisen tunteen, se on ihan kauheaa!
 
Onko vauva kuitenkin tyytyväinen, kun kanniskelet häntä? Entä nukkuuko vaunuissa ulkoillessanne vai itkeekö sielläkin?

En tiedä, miksi ajattelet vauvalla olevan kipuja, sillä pelkästään kertomasi asiat ei minusta siihen viittaa. Jotkut vauvat on vaan vaativampia kuin toiset. En ainakaan itse ajatellut, että vauvassa olisi mitään vikaa, vaikka häntä tosiaan piti hereilläoloajat kanniskella eikä nukahtanut kuin liikkuviin vaunuihin tai rinnalle viereen (ja jälkimmäisessä tapauksessa vierestä ei voinut poistua, vauva heräsi heti). Kuitenkin vauva oli ihan tyytyväinen kunhan asiat sujui hänen toivomallaan tavalla.

Meillä ajan kanssa helpotti, mutta voimakastahtoinen lapsi on leikki-ikäisenäkin. Pahimpina aikoina en todellakaan kotitöitä surrut, sillä niitä ei voinut tehdä vauvan ollessa hereillä ja sen hetken kun hän vaunuissa nukkui päikkäreitä lenkin päätteeksi, halusin käyttää rentoutumiseen.
 
vauva saattaa itkeä ihan myös sitä, että äiti on liian väsynyt reagoimaan riittävästi. hae ap ihmeessä itsellesi apua, ennekuin väsyt kokonaan. joteki huolestuttavalta kuulosti tuo, että sua itketti tämän aloituksen kirjoittaminenki... et ole tullut kommentoimaan tätä enempää?
hae apua, neuvola on hyvä paikka aloittaa ei kannata jäädä yksin..
 
[QUOTE="vieras.";29276339]Onko vauva kuitenkin tyytyväinen, kun kanniskelet häntä? Entä nukkuuko vaunuissa ulkoillessanne vai itkeekö sielläkin?

En tiedä, miksi ajattelet vauvalla olevan kipuja, sillä pelkästään kertomasi asiat ei minusta siihen viittaa. Jotkut vauvat on vaan vaativampia kuin toiset. En ainakaan itse ajatellut, että vauvassa olisi mitään vikaa, vaikka häntä tosiaan piti hereilläoloajat kanniskella eikä nukahtanut kuin liikkuviin vaunuihin tai rinnalle viereen (ja jälkimmäisessä tapauksessa vierestä ei voinut poistua, vauva heräsi heti). Kuitenkin vauva oli ihan tyytyväinen kunhan asiat sujui hänen toivomallaan tavalla.

Meillä ajan kanssa helpotti, mutta voimakastahtoinen lapsi on leikki-ikäisenäkin. Pahimpina aikoina en todellakaan kotitöitä surrut, sillä niitä ei voinut tehdä vauvan ollessa hereillä ja sen hetken kun hän vaunuissa nukkui päikkäreitä lenkin päätteeksi, halusin käyttää rentoutumiseen.[/QUOTE]

Joskus on ja joskus ei. No kyllä se vähän kipuilulta vaikuttaa mielestäni kun selkäkaarellä pääpunaisena itkee suoraa huutoa, sitten helpottaa jos saa paukut tulemaan jne. Vaunuihin nukahtaa usein mutta saattaa itkeä sielläkin aluksi. Ja jotkut kysyi refluksista, ei oo suljettu pois. Imetys loppui jonkin aikaa sitten kun vauva alkoi saamaan rintaraivareita ja kieltäytyi totaalisesti rinnasta. Ja meillä on koliikkikeinu, mutta siellä viihtyy vaihtelevasti. Joskus nukahtaa siihen ja joskus viihtyy 10min ja itkee suoraa huutoa.

Ja mies kyllä jonkin verran hoitaa vauvaa. Mutta ei nähtävästi mielellään jää vauvan kanssa kaksin pitkäksi aikaa koska ei kestä vauvan itkua pitkään. Ja tuosta syystä minä taas en kehtaa jättää heitä kaksin pitkäksi aikaa koska jos miehellä menee hermot saattaa jättää vauvan yksin johonkin itkemään..

Miehenkin kanssa riitelemme kokoajan ja kotona vaan ahdistunut ilmapiiri. Mutta tuntuu että on niin väsynyt ettei tällä hetkellä jaksa edes koittaa parantaa parisuhdettakaan.

Tuntuu kun olisi umpikujassa.
 
Kertoisitko mahdollisimman tarkasti päivärytmistänne ja siitä, missä tilanteissa ja miten pitkään vauva itkee?

Oletko tehnyt Beckin masennustestiä?
http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html

Yrittäisin neuvoa, mutta vastaisitko näihin ensin?

Refluksi tuli itsellekin mieleen, varsinkin jos selkä kaarella huutaa. Kunnon lääkärillä olisi nyt päästävä käymään.
 
Siis onko (lehmän)maidotonta ruokavaliota kokeiltu? Vai jonotatteko vaan altistukseen? Kun niitä allergiakorvikkeitakin saa ihan vaan hakemalla apteekista ja yleisimmin käytettyä Nutrilon Peptia jopa Prismasta n. 35 e puteli. Ja pitäähän sun ostaa allergiakorviketta jo altistusta varten muutenkin kun ainakin täällä sitä ennen pitää olla 2 vk maidottomalla. Etkä mitään korvauksia saa vaikka valmiste olisikin reseptillä ennen kuin altistuksessa allergia todettu ja korvauksia lausunnolla haettu.... Kannattaa nyt ainakin kokeilla, toinen on tuo refluksi mikä hyvä poissulkea (jonka taustalla voi olla allergia tai esiintyä itsenäisenä).
 
Siis onko (lehmän)maidotonta ruokavaliota kokeiltu? Vai jonotatteko vaan altistukseen? Kun niitä allergiakorvikkeitakin saa ihan vaan hakemalla apteekista ja yleisimmin käytettyä Nutrilon Peptia jopa Prismasta n. 35 e puteli. Ja pitäähän sun ostaa allergiakorviketta jo altistusta varten muutenkin kun ainakin täällä sitä ennen pitää olla 2 vk maidottomalla. Etkä mitään korvauksia saa vaikka valmiste olisikin reseptillä ennen kuin altistuksessa allergia todettu ja korvauksia lausunnolla haettu.... Kannattaa nyt ainakin kokeilla, toinen on tuo refluksi mikä hyvä poissulkea (jonka taustalla voi olla allergia tai esiintyä itsenäisenä).

:headwall: tosi hyvin luit ton alotuksen :kieh:
 
Mulla tulee kyllä mieleen myös ihan sun väsymyksen ja perheen vuorovaikutuksen aiheuttamat ongelmat myös (toki allergiakin voi olla) mutta kuulostaa tosi hankalalta teidän tilanne. Ehdotan vahvasti avun pyytämistä neuvolasta.
 
[QUOTE="surullinen";29276483]No kyllä se vähän kipuilulta vaikuttaa mielestäni kun selkäkaarellä pääpunaisena itkee suoraa huutoa, sitten helpottaa jos saa paukut tulemaan jne.[/QUOTE]

Meillä oli hieman samanlaista aikanaan nuorimmaisen kanssa.

Itselleni jäi erityisesti yksi kerta mieleen keskellä yötä. Vauva oli taas huutanut pitkään ja nukkunut välissä 5-20 minuutin pätkiä kuten ennenkin. Suutuin jo itsekin mielessäni lapselle ja olin vihainen siitä että miksi ihmeessä lapsi ei voi nukkua.
Sitten äkkiä lapsi veti sylissäni selän aivan kaarelle ja kaikki lihakset olivat aivan jännittyneet. Siinä hetkessä vaihtui minun kiukkuni itkuksi kun tajusin miten paljon lapseen sattui. Voi kumpa vain olisin voinut tehdä jotakin...
Tuon yön jälkeen en juuri ollut enää mielessäni vihainen, mutta tosin yhtä väsynyt edelleenkin ja turhautunut ajoittain.

Minulla oli onneksi joustava työaika, joten lähdin töihin vasta 9 aikaan aamulla. Kun illalla tulin kello 18 oli kitinä jo taas alkanut. En siis isänä juuri koskaan nähnyt viikolla "onnellista" lasta. Meillä tuo loppui onneksi aikanaan ja mitään sen kummempaa syytä tuolle ei löydetty.

Toivotan sinulle voimia nykyiseen hetkeen ja toivon että voisit nyt iloita siitä millaiseksi vauvasi tulee vielä kasvamaan.

Ota ja hae kaikki apu jota voit ikinä saada, koska et ole tilanteesi kanssa yksin tässä maailmassa.
 
Tutulta kuulostaa :( Esikoinen oli samanlainen. Rauhoittuuko vauva autossa? Me käytiin monesti autoajelulla ihan vain jotta sai vauvan hiljenemään ja nukahti sinne autoon sitten. Ei auttanut mitkään muut konstit ja autoillessakin saattoi sen 30min ensin huutaa, mutta nukahti sitten. Meillä itkua kesti tosin vain 3kk ikäiseksi, koliikkivauva oli.

Vyöhyketerapia, koliikkihieronta auttoi joskus vatsakipuihin, mutta vain hetkellisesti.

Voisitkos koittaa maitoallergisen maitoa?
 

Yhteistyössä