vierailija
Hei!
Meillä on 4 lasta, 12-, 7-, 5- ja 1-vuotiaat. Kolme lapsista on syntynyt ennenaikaisena, nuorin kaikkein pienimmillä viikoilla, rv32+6. Raskaus oli hankala ja viimeiset 5 viikkoa olin vuodelevossa, sairaalassa ja kotona. Lääkärit sanoivat, että taitaa olla jonkinlainen kohdunkaulan heikkous...?
Päätöksen tein jo odotuksen alussa, että tämä on ehdottomasti viimeinen. Jo oman jaksamisenkin kannalta, lapset on hyvin vilkkaita ja vanhimmalla adhd ja asperger.
Sterilisaatio jonossakin olen.
Sitä odotellessa, ollaan käytetty ehkäisynä kondomia, kun en voi hormonaalista ehkäisyä käyttää.
Jokin kumminkin mennyt pieleen, koska tein pari päivää sitten plussatestin.
Miehen kanssa asiaa sulateltu ja ajatuksia selvitelty. Itse kumminkin olen huomannut miettiväni asiaa vain siltä kantilta, että meille on tulossa vauva. Vaikka pitkään olen ollut täysin ajatusta vastaan; ei enää viidettä, en jaksa, syntyisi vieläkin aiemmin, yms...
Ja ne toki pelottaakin ja mietityttää, mutta keskeytys ajatuksenakin tuntuu hirmu pahalle... Vaikka se varmasti "helpompi" vaihtoehto olisikin..
Mies kumminkin on sitä mieltä, että ehdottomasti ei enää. Ja sanoikin, että "ethän säkään enää halunnut enempää". Se olikin silloin, kun vauva ei ollut jo mahassa kasvamassa...
Nyt en tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä tao ajatella... Kuinka tämmöistä asiaa voi ikinä päättää? :'(
En edes oikein tiedä, mitä tällä viestillä yritän hakea, pää on niin pyörällä, että varmaan sekava on viestikin... Tiedän että päätös on tehtävä itse (yhdessä miehen kanssa), mutta varmasti jonkinlaista tukea ja sitä että pääsee purkamaan asiaa.
Lähipiirissäni ei ole ketään, jolle tästä puhua. Tekivät neljännen syntymän jälkeen jo hyvin selväksi, mitä mieltä ovat siitä, tuleeko minun tehdä enää emempää lapsia... :/
Toivon vain asiallisia vastauksia, asia on muutenkin jo vaikea..
Meillä on 4 lasta, 12-, 7-, 5- ja 1-vuotiaat. Kolme lapsista on syntynyt ennenaikaisena, nuorin kaikkein pienimmillä viikoilla, rv32+6. Raskaus oli hankala ja viimeiset 5 viikkoa olin vuodelevossa, sairaalassa ja kotona. Lääkärit sanoivat, että taitaa olla jonkinlainen kohdunkaulan heikkous...?
Päätöksen tein jo odotuksen alussa, että tämä on ehdottomasti viimeinen. Jo oman jaksamisenkin kannalta, lapset on hyvin vilkkaita ja vanhimmalla adhd ja asperger.
Sterilisaatio jonossakin olen.
Sitä odotellessa, ollaan käytetty ehkäisynä kondomia, kun en voi hormonaalista ehkäisyä käyttää.
Jokin kumminkin mennyt pieleen, koska tein pari päivää sitten plussatestin.
Miehen kanssa asiaa sulateltu ja ajatuksia selvitelty. Itse kumminkin olen huomannut miettiväni asiaa vain siltä kantilta, että meille on tulossa vauva. Vaikka pitkään olen ollut täysin ajatusta vastaan; ei enää viidettä, en jaksa, syntyisi vieläkin aiemmin, yms...
Ja ne toki pelottaakin ja mietityttää, mutta keskeytys ajatuksenakin tuntuu hirmu pahalle... Vaikka se varmasti "helpompi" vaihtoehto olisikin..
Mies kumminkin on sitä mieltä, että ehdottomasti ei enää. Ja sanoikin, että "ethän säkään enää halunnut enempää". Se olikin silloin, kun vauva ei ollut jo mahassa kasvamassa...
Nyt en tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä tao ajatella... Kuinka tämmöistä asiaa voi ikinä päättää? :'(
En edes oikein tiedä, mitä tällä viestillä yritän hakea, pää on niin pyörällä, että varmaan sekava on viestikin... Tiedän että päätös on tehtävä itse (yhdessä miehen kanssa), mutta varmasti jonkinlaista tukea ja sitä että pääsee purkamaan asiaa.
Lähipiirissäni ei ole ketään, jolle tästä puhua. Tekivät neljännen syntymän jälkeen jo hyvin selväksi, mitä mieltä ovat siitä, tuleeko minun tehdä enää emempää lapsia... :/
Toivon vain asiallisia vastauksia, asia on muutenkin jo vaikea..