vauva tulossa

[vieras]

Ja olen tosi onnellinen. Samalla mietin et miten sen kanssa pärjään, miten osaan hoitaa sitä pientä.. Synnytyskin pelottaa ja se kotona olo, siis toki haluan jäädä kotiin hoitamaan, mutta kun olen niin sosiaalinen niin miten jaksan. Nyt joku siellä varmaan kommentoi et miks tehdä vauvaa sit, ni korostan et todella haluan tätä ja on kovasti suunniteltu ja odotettu. Onks kellään muilla ollu samanlaisia fiiliksiä, ja miten sit on menny ku vauva on syntynyt?

 

[mom]

kyllähän vauvan kans voi ja kannattaakin lenkkeillä, kyläillä ja käydä vaikka uimahallissa. ei sitä kotiin tarvi jäädä junnaan!

 

[kesis]

Melkein jokaisella ensimmäistä odottavalla varmasti käy nuo mielessä. Mulla ainakin, nyt rv32. Ja oikeastaan nyt on vasta iskenyt se, että voi pärjäänköhän ja kuinka parisuhteen käy, jne.. Ja tiedän jo valmiiksi, että menen "shokkiin" kun saamme vauvan kotiin, ensimmäiset paripäivää varmasti parun ettei tämän näin pitänyt mennä. Mutta kyllä se siitä sitten lähtee, kun vähän vauvaan tottuu ja tulee rutiinit!

 

[matilda06]

silloin kun ootin esikoista niin tutullani oli pieni vauva. Katsoin sitä kuinka vauva oli kokoajan kiinni äitissään ja itsestä alko tuntuun että apua onko minusta tuohon.
Vauvan synnyttyä ei tuollaisia ajatuksia todellakaan enää ollut, minusta kaikki oli vain niin luontevaa. Vauvan käsittelykin minusta kävi niinkuin itsestään. Siis tarkoitan kun nytkin jonku vauvaa ottaa syliin niin tuntuu että apua osaankohan ja meneeköhän tää rikki, mutta näin ei ollu oman lapsen kohdalla.
Parempaa sanaa en osaa hakea kuin että se vain kävi luonnostaan.

Luulenpa että hermoilu kuuluu asiaan kun äidiksi kasvetaan. Vauva onnea sinulle :wave: