Miten olette hoitaneet tämän eli vauva tulee kotiin ja tavallaan koiran reviirille. Ja vauvanhan tulee olemaan koiran yläpuolella mutta miten osoittaa koiralle että se pikkuinen avuton nyytti on arvoasteikolla koiraa ylempänä? Luulisin kyllä että jos perheessä on arvoasteikko kunnossa ja koira tietää oman paikkansa laumassa se myös tietää että johtajan jälkeläinen on sitä paremmassa osassa. Okei, mutta mitäs sitten jos koira edelleen yrittää syrjäyttää vauvaa?
Koiran ja vauvan yhteiselon harmonia on tietenkin vanhempien käsissä, se on totta. Meillä ei vielä ole vauvaa mutta ajattelen nämä asiat jo valmiiksi ettei tule sitten yllätyksenä.
Ensinäkin ajattelin että sitten kun vauva tulee kotiin ja kaikki kumminkaimat sitä tulee ihastelemaan niin minä seison ovalla kuin portsari ikään!
Ei siis ennen vauvan luo ennen kuin koira on huomioitu esim. antamallani makupalalla. Tämä juuri sen takia että ennenkin kaikki ihastelivat ja tervehtivät koiraa aivan ensimmäiseksi meille saapuessaan eikä tämä saa muuttua ettei koira tule mustasukkaiseksi.
Toiseksi yritän saada koiran tutustumaan mahdollisimman hyvin vauvaan ennen ennen kuin vauvalla on mitään haluja tehdä tuttavuutta koiran kanssa. Näin ollen koira saa rauhassa tutkiä eikä sen tarvi pelätä että vauva käy karvoihin kiinni. Pieni lipaisu vauvan poskea ei vahingoita vauvaa mutta edesauttaa ystävyyssuhteen muodostumista.
Oma koirani on niin kiltti ja hyvähermoinen että en usko suurempioa ongelmia tulevaksi. Olen opettanut sen pennusta asti siihen että voin mennä ottaa ruokakupin pois vaikka kesken syönnin ja hakea omilla huulillani puruluun koiran suusta ilman että koiralla on siihen mitään sanomista. Minä olen pomo ja saan tehä mitä lystyään! Ainakin melkein... Tämäkin ihan sen takia että pieni lapsi voi tyhmyyksissään mennä sorkkimaan koiran ruokaa enkä halua sitä riskiä että koira puree..
Tietenkin lapsellekin opetetaan heti kun hän ymmärtää perheen pelisäännöt eli eläimiin ei mennä koskemaan kun ne syö tai nukkuu.
Talossamme on myös kissoja pari kappaletta mutta kissa kun jo luonnostaan haluaa välttää kaikkia mahdollisia konflikteja en usko että riitoja hirveästi syntyy. Jos lapsi ahdistaa kissat nurkkaan kissa todennäköisesti huitaisee tassullaa varoituksesti mutta kissat ovat sen verran kilttejä että tuskin edes uskaltavat hipaista lasta. Ja pieni naarmu lapsen kädessä opettaa tietenkin myös lapselle mitä kissoille saa tehdä ja mitä ei..
Onko teillä muita hyviä keinoja joilla eläimien ja lapsien yhteiselon saa hyvin rullaamaan alusta asti? Luulen että iso osa eläinongelmista johtuu osaksi siitä että ihminen ei osaa/tajua asettua eläimen asemaan ja miettiä miltä siitä tuntuu ja miten se näkee asiat. Mutta en väitä että kaikki..
Koiran ja vauvan yhteiselon harmonia on tietenkin vanhempien käsissä, se on totta. Meillä ei vielä ole vauvaa mutta ajattelen nämä asiat jo valmiiksi ettei tule sitten yllätyksenä.
Ensinäkin ajattelin että sitten kun vauva tulee kotiin ja kaikki kumminkaimat sitä tulee ihastelemaan niin minä seison ovalla kuin portsari ikään!
Ei siis ennen vauvan luo ennen kuin koira on huomioitu esim. antamallani makupalalla. Tämä juuri sen takia että ennenkin kaikki ihastelivat ja tervehtivät koiraa aivan ensimmäiseksi meille saapuessaan eikä tämä saa muuttua ettei koira tule mustasukkaiseksi.Toiseksi yritän saada koiran tutustumaan mahdollisimman hyvin vauvaan ennen ennen kuin vauvalla on mitään haluja tehdä tuttavuutta koiran kanssa. Näin ollen koira saa rauhassa tutkiä eikä sen tarvi pelätä että vauva käy karvoihin kiinni. Pieni lipaisu vauvan poskea ei vahingoita vauvaa mutta edesauttaa ystävyyssuhteen muodostumista.
Oma koirani on niin kiltti ja hyvähermoinen että en usko suurempioa ongelmia tulevaksi. Olen opettanut sen pennusta asti siihen että voin mennä ottaa ruokakupin pois vaikka kesken syönnin ja hakea omilla huulillani puruluun koiran suusta ilman että koiralla on siihen mitään sanomista. Minä olen pomo ja saan tehä mitä lystyään!
Ainakin melkein... Tämäkin ihan sen takia että pieni lapsi voi tyhmyyksissään mennä sorkkimaan koiran ruokaa enkä halua sitä riskiä että koira puree..Tietenkin lapsellekin opetetaan heti kun hän ymmärtää perheen pelisäännöt eli eläimiin ei mennä koskemaan kun ne syö tai nukkuu.
Talossamme on myös kissoja pari kappaletta mutta kissa kun jo luonnostaan haluaa välttää kaikkia mahdollisia konflikteja en usko että riitoja hirveästi syntyy. Jos lapsi ahdistaa kissat nurkkaan kissa todennäköisesti huitaisee tassullaa varoituksesti mutta kissat ovat sen verran kilttejä että tuskin edes uskaltavat hipaista lasta. Ja pieni naarmu lapsen kädessä opettaa tietenkin myös lapselle mitä kissoille saa tehdä ja mitä ei..
Onko teillä muita hyviä keinoja joilla eläimien ja lapsien yhteiselon saa hyvin rullaamaan alusta asti? Luulen että iso osa eläinongelmista johtuu osaksi siitä että ihminen ei osaa/tajua asettua eläimen asemaan ja miettiä miltä siitä tuntuu ja miten se näkee asiat. Mutta en väitä että kaikki..