Vauva syntyy kuukauden kuluttua, 14-vuotias edelleen vihaa lasta...

Olemme olleet naimisissa jo useamman vuoden ja tulen erittäin hyvin toimeen miehen teini-ikäisen tyttären kanssa, aloimme seurustella miehen kanssa kun tyttö oli 8-vuotias. Nyt olen raskaana ja vauva syntyy noin kuukauden kuluttua, eikä tyttö edelleenkään voi sietää ajatusta tulevasta sisaruksesta.

Miten helpottaisitte tilannetta? Aluksi tyttö ei suostunut puhumaan vauvasta yhtään mitään, piti mykkäkoulua meille useita viikkoja ja oli aivan raivona, kun sai kuulla että lapsi on tulossa.

Tytär ei asu meillä vaan äidillään ja on tottunut olemaan täysin huomion keskipiste (etenkin isälleen) silloin kun on täällä, isä esim. laittaa hänelle ruoat valmiiksi lautaselle ja muutenkin passaa, vaikka olen sanonut miehelle että teini-ikäinen osaa jo itsekin ottaa ruokaa... Nyt kun vauva syntyy ja varmasti itkee öisin ym., niin ahdistaa millainen show tästä nousee. Ajattelin että tyttö varmasti olisi tottunut ajatukseen ajan myötä, mutta ei – ei kuulemma edelleenkään halua nähdä lasta lainkaan ja inhoaa ajatusta. Saanut kuitenkin jo viime syksystä asti totutella ajatukseen.

Jos on jotain muuta neuvoa kuin "olet ny aikuinen tässä ja annat tytön käsitellä tunteensa" niin olisin kiitollinen. Muuten kiitos lähinnä tästä mahdollisuudesta purkaa vähän tuntoja ja huolta. Tiedän, tiedän – teini on murkku ja muutenkin hankalaa, mutta voi että harmittaa, että tilanne on tällainen.

 

Ihmetyttää sekin että 14-vuotias on vielä noin kiinni isässään, itseäni kiinnosti enemmän kaverit ym. sen ikäisenä. Onko muita jotka olleet mustiksia isästään teininä?

 

Ite en tienny mitä oottaa, mutta meidän uusperheen murkut ottivat vauvan kuitenkin hyvin vastaan. Voi olla, että koko homma menee niin että teini on sulaa vahaa pikkusisaruksensa eessä.

 

Ettei vaan olisi käynyt niin että joku teinin kavereista tai ehkä jopa äiti on naureskellut että "susta tulee sitten ilmainen vauvan vahti" tai muuten on annettu teinin ymmärtää että vauvan tulo tekee hänen elämästään hankalaa.

Ota teinin kanssa kahden keskistä aikaa, lähtekää vaikka elokuviin ja syömään ja juttelette aivan niitä näitä, sitten jossain vaiheessa höpise että "vähänkö hassua kun yhden tuttavan mielestä isojen siskojen pitää olla iltaisin ja viikonloppuisin kotona ihan siltä varalta että jos se tuttuni miehensä kanssa vaikka tahtoo lähteä jossain käymään ilman heidän nuorinta lastaan"

Pieni valkoinen valhe eli keksitty tuttava voi olla juuri se mitä teini tahtoo kuulla, hän tajuaa kyllä että jos tuollainen on sinusta huvittavaa niin et tasan ole tekemässä hänestä vauvan vahtia.

 

No en ehkä kääntäisi syyttävää sormeä teinin äitiin, eli tulevan isän eksäänkään

Tuossa iässä vaan voi sekin asia, millä vauvat alkunsa saavat, ällöttää. Vaikea neuvoa, mutta minä en tässä vaiheessa asiaan reagoisi millään lailla. En kyselisi mitään tuntemuksista vauvan tuloon liittyen. Jos ihan epäasialliseksi menisi meininki vauvan syntymän jälkeen, sitten keskusteltaisiin. Kunhan vauva syntyy, hän voi olla siskolleen hyvinkin rakas.

Tsemppiä tilanteeseen.

 

Huonosti kasvatettu kakara. Itsekäs ja itserakas. Siinä syy.

 

Syyttävä sormi kääntyy teinin isään.

 

Miksi ihmeessä teinin pitäisi olla hyvillään asiasta? Huonoa käytöstä ei tietenkään pidä kannustaa, mutta on aika kohtuutonta odottaa, ettei tällainen muutos tuntuisi pahalta.

 

Miksi ihmeessä teinin pitäisi olla hyvillään asiasta? Huonoa käytöstä ei tietenkään pidä kannustaa, mutta on aika kohtuutonta odottaa, ettei tällainen muutos tuntuisi pahalta.

Normaaliin käyttäytymiseen (ja elämään), MYÖS TEINILLÄ, myös EROPERHEEN teinillä, kuuluu tasan se että lasten asiat on lasten asioita ja aikuisten asiat on aikuisten asioita. Teinillä, kuten minkään muunkaan ikäisellä perheen lapsella, ei kuulu olla sanavaltaa, oikeutta tai vastuuta sanella perheen lapsipolitiikkaa.

Minä en kyllä edes takertuisi koko asiaan, sanoisin vain että oli mitä mieltä vaan niin käytöstavat on muistettava sekä aikuisia että tulevaa lasta kohtaan. That`s it.

 

Itse sain myös teini-ikäisenä pikkusisaren. En muista inhonneeni, mutta enpä ollut asiasta innostunutkaan. Missään nimenssä en olisi suostunut hoitamaan. Noin isolla ikäerolla ei vain voi odottaa, että isommat lapset olisivat asiasta innoissaan tai että välit olisivat sitten myöhemmin mitenkään läheiset. Meilläkin pikkusisaren kanssa ihan asialliset välit, mutta en osaa ajatella häntä sisarenani.

 

Syyttävä sormi kääntyy teinin isään.

Tulihan se sieltä, miehen vika siis vain tämäkin.

No ehkä mielestäsi sitten alottajan pitäisi jättää se sika?

 

Ihmetyttää sekin että 14-vuotias on vielä noin kiinni isässään, itseäni kiinnosti enemmän kaverit ym. sen ikäisenä. Onko muita jotka olleet mustiksia isästään teininä?

Uusperhe kuviot ja lapsen muualla asuminen eivät ole lapselle helppoja juttuja, itse olin 11 v kun pikkuVeli syntyi enkä ollut kovinkaan innoissani asiasta, kyseessä ei ollut Uusperhe.

 

Normaaliin käyttäytymiseen (ja elämään), MYÖS TEINILLÄ, myös EROPERHEEN teinillä, kuuluu tasan se että lasten asiat on lasten asioita ja aikuisten asiat on aikuisten asioita. Teinillä, kuten minkään muunkaan ikäisellä perheen lapsella, ei kuulu olla sanavaltaa, oikeutta tai vastuuta sanella perheen lapsipolitiikkaa.

Minä en kyllä edes takertuisi koko asiaan, sanoisin vain että oli mitä mieltä vaan niin käytöstavat on muistettava sekä aikuisia että tulevaa lasta kohtaan. That`s it.

Vauvasta intoilevilla aikuisilla on taipumus vetää muutkin mukaan, halusi tai ei. Lisäksi ei ole ihme jos lasta oma asema mietityttää.

 

Meidän uusperheessä 6 lasta isoin ikäeroin. Syyttelemättä ketään voisiko avoimesti teinin kanssa yrittää puhua hänen "oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan" uudessa tilanteessa? 14v:lta voi odottaa jo asiallisempaa käytöstä vaikka tuntuisi miltä. Isän eli miehesi täytyy kyllä olla samaa mieltä ja yhdessä selittämässä. Voimia.

 

Miksi ihmeessä teinin pitäisi olla hyvillään asiasta? Huonoa käytöstä ei tietenkään pidä kannustaa, mutta on aika kohtuutonta odottaa, ettei tällainen muutos tuntuisi pahalta.

Ei tarvitsekaan olla hyvillään, mutta kyllä silti pitää osata käyttäytyä asiallisesti.

Itse oli teini-ikäinen, kun isäni teki meille kaksi siskopuolta. Minusta se oli ihan ok, mutta isäni ei ollutkaan hemmotellut minua pilalle.

 

Normaaliin käyttäytymiseen (ja elämään), MYÖS TEINILLÄ, myös EROPERHEEN teinillä, kuuluu tasan se että lasten asiat on lasten asioita ja aikuisten asiat on aikuisten asioita. Teinillä, kuten minkään muunkaan ikäisellä perheen lapsella, ei kuulu olla sanavaltaa, oikeutta tai vastuuta sanella perheen lapsipolitiikkaa.

Missä aloittaja mainitsi, että teiniltä kysyttäisiin lupaa vauvan tekemiseen? Kannattaisi lukea aloitus ajatuksella, ennen kuin alkaa keuhkoamaan aiheen vierestä.

Minusta 14-vuotiaan käytös on lapsellista, mutta lapsihan se vielä onkin. Ihan turha odottaa aikuismaista suhtautumista pahimman murrosiän keskellä kärvistelevältä murkulta. Moni tuon ikäinen pitää vauvoja ällöttävinä ja tylsinä sinappikoneina, jotka huutavat ja vievät vanhempien kaiken ajan. Lisäksi vauva on elävä todiste siitä, että vanhemmilla on seksielämää ja jo siinä ajatuksessa voi olla sulattelemista. Kohtuullisen asiallista käytöstä voi tietysti edellyttää, mutta noita tunteenpurkauksia en kyllä ihmettele pätkääkään. Eiköhän se siitä helpotu, kun vauva kasvaa ja alkaa olla vuorovaikutteisempi.

 

Omat lapseni olivat 15 ja 13, kun heille syntyi pikkusisko. Enpä voi väittää heidän riemusta hyppineen ensi alkuun asiasta kuultuaan. Nyt kun on eletty jo vuosia eteenpäin ja pikkusiskosta on tullut heille erittäin rakas, on jo helppo analysoida alun vastahakoisuutta.
Yksi tosi paha juttu oli se, että äidin odotus oli selkeä julkinen osoitus siitä, että aikuiset ovat harrastaneet seksiä!!! Tämän takia oli jopa hetken verran tosi noloa liikkua raskaana olevan äidin kanssa kaupoilla. Toinen ongelma oli se, että vauvan hankintoihin meni tietenkin rahaa ja omassa pyhässä yksinkertaisuudessaan teinit kuvittelivat sen olevan heiltä pois. jne. jne.

Toisin sanoen. Älä ota asiaa vakavasti, anna teinin tottua ajatukseen, mutta älä odota hänen ihastuvan sinun kasvavaan vatsaasi tai edes vielä itkeskelevään pikkuvauvaan. Ihan varmasti kiinnostusta löytyy vähitellen pikkusisarukseen, kun sitä saa rauhassa tutustua siihen itseensä. Lisäksi on tärkeää muistaa myös teinin olemassa olo ja se, että myös hän on oikeasti tärkeä ja rakas. Olisi hyvä jos isä voisi muistella myös teinin vauva-aikaa ja miten ihana hän on silloin ollut.

 

Itse olen kanssa noilla linjoilla että eiköhän se sisaruusrakkaus löydy kun vauva vähän kasvaa ja väläyttää hymyjä teinille! Muistakaa aina sanoa teinille, että katso kuinka vauva hymyilee ja katselee sinua jne. Eli avittakaa vähän... Luulen ettei isosisko malta olla pelleilemättä kun alkaa saada palkkioksi hymyt ja naurut! Kyllä se siitä, ihan varmasti, ajan kanssa!

 

[QUOTE="kolmen mamma";29682082]Ettei vaan olisi käynyt niin että joku teinin kavereista tai ehkä jopa äiti on naureskellut että "susta tulee sitten ilmainen vauvan vahti" tai muuten on annettu teinin ymmärtää että vauvan tulo tekee hänen elämästään hankalaa.

Ota teinin kanssa kahden keskistä aikaa, lähtekää vaikka elokuviin ja syömään ja juttelette aivan niitä näitä, sitten jossain vaiheessa höpise että "vähänkö hassua kun yhden tuttavan mielestä isojen siskojen pitää olla iltaisin ja viikonloppuisin kotona ihan siltä varalta että jos se tuttuni miehensä kanssa vaikka tahtoo lähteä jossain käymään ilman heidän nuorinta lastaan"

Pieni valkoinen valhe eli keksitty tuttava voi olla juuri se mitä teini tahtoo kuulla, hän tajuaa kyllä että jos tuollainen on sinusta huvittavaa niin et tasan ole tekemässä hänestä vauvan vahtia.[/QUOTE]

No tuskimpa on tollasesta kyse.

 

[QUOTE="jenni";29683531]Missä aloittaja mainitsi, että teiniltä kysyttäisiin lupaa vauvan tekemiseen? Kannattaisi lukea aloitus ajatuksella, ennen kuin alkaa keuhkoamaan aiheen vierestä.

Minusta 14-vuotiaan käytös on lapsellista, mutta lapsihan se vielä onkin. Ihan turha odottaa aikuismaista suhtautumista pahimman murrosiän keskellä kärvistelevältä murkulta. Moni tuon ikäinen pitää vauvoja ällöttävinä ja tylsinä sinappikoneina, jotka huutavat ja vievät vanhempien kaiken ajan. Lisäksi vauva on elävä todiste siitä, että vanhemmilla on seksielämää ja jo siinä ajatuksessa voi olla sulattelemista. Kohtuullisen asiallista käytöstä voi tietysti edellyttää, mutta noita tunteenpurkauksia en kyllä ihmettele pätkääkään. Eiköhän se siitä helpotu, kun vauva kasvaa ja alkaa olla vuorovaikutteisempi.[/QUOTE]

Kuule, kannattaisi lukea kommentti ensin ajatuksella ennen kuin tulet muita oikomaan *pus pus*

 

Minusta tuollakin pelleilyllä on rajansa. Olet jo antanut sille tytölle tilaa, enempää ei voi enää sen pillin tahtiin tanssia.

 

Asiassa on se hyvä puoli että kun vauva syntyy ja murkku ei halua nähdäkkään sitä, hän tuskin enää sitten käy teillä lainkaan. Onneksi on jo niin iso että saa itse päättää haluaako viettää aikaa etävanhempansa luona vai ei. Isäänsä voi tavata vaikka hesellä jos haluaa isäänsä nähdä.
Mikäli niin huonosti kävisi että se murkku kuitenkin teillä edelleen kävisi säännöllisesti, vaadit häneltä asiallista käytöstä.
Jos murkku ei halua tutustua vauvaan, se hänelle suotakoon ja se on hänen valintansa.
Käyttäytyä kuitenkin pitää jos teidän luoksenne tulee.
Teillä asuu hetken päästä myös vauva ja mikäli murkku on kuvioissa edelleen hän saa luvan oppia siihen että joku muukin saa huomiota.
Isästä ei ole mihinkään, senhän kertoo jo se että tuon ikäiselle kantaa edelleen kaiken nenän eteen joten sinun on huolehdittava siitä että homma toimii.
Nyt alkaakin varsinainen vääntäminen, murkku tulee tekemään kaikkea mahdollista, mm. paiskoo ovia, huudattaa musaa kun vauva nukkuu saadakseen huomiota. Lapsihan se vielä on.
Uusperheet pitäisi kieltää lailla, niistä ei ikinä seuraa mitään hyvää.

 

Minusta tuollakin pelleilyllä on rajansa. Olet jo antanut sille tytölle tilaa, enempää ei voi enää sen pillin tahtiin tanssia.

PEESI.

 

Voi olla, että teinikin innostuu vauvasta, kun asia konkretisoituu ja hän huomaa, ettei menetä mitään vaan saa lisää. Yksi sisarus enemmän.

 

Meillä samanlainen 10v, tai siis minun exäni sai vauvan uuden naisensa kanssa ja lapsi ei halunnut puhua koko vauvasta. Vauva on jo 8kk eikä ole ikinä pitänyt sitä esim sylissä :O

Nyt sentään vähän jo alkaa puhumaan mukavasti vauvasta,selittää minulle esim että mitä se on tehnyt ensimmäistä kertaa jne.

Kaipa se on tuo suuri ikäero, tottunut olemaan "se ainoa" ja nyt yhtäkkiä onkin tulossa toinen.