Sinikakkonen
Olemme olleet naimisissa jo useamman vuoden ja tulen erittäin hyvin toimeen miehen teini-ikäisen tyttären kanssa, aloimme seurustella miehen kanssa kun tyttö oli 8-vuotias. Nyt olen raskaana ja vauva syntyy noin kuukauden kuluttua, eikä tyttö edelleenkään voi sietää ajatusta tulevasta sisaruksesta.
Miten helpottaisitte tilannetta? Aluksi tyttö ei suostunut puhumaan vauvasta yhtään mitään, piti mykkäkoulua meille useita viikkoja ja oli aivan raivona, kun sai kuulla että lapsi on tulossa.
Tytär ei asu meillä vaan äidillään ja on tottunut olemaan täysin huomion keskipiste (etenkin isälleen) silloin kun on täällä, isä esim. laittaa hänelle ruoat valmiiksi lautaselle ja muutenkin passaa, vaikka olen sanonut miehelle että teini-ikäinen osaa jo itsekin ottaa ruokaa... Nyt kun vauva syntyy ja varmasti itkee öisin ym., niin ahdistaa millainen show tästä nousee. Ajattelin että tyttö varmasti olisi tottunut ajatukseen ajan myötä, mutta ei ei kuulemma edelleenkään halua nähdä lasta lainkaan ja inhoaa ajatusta. Saanut kuitenkin jo viime syksystä asti totutella ajatukseen.
Jos on jotain muuta neuvoa kuin "olet ny aikuinen tässä ja annat tytön käsitellä tunteensa" niin olisin kiitollinen. Muuten kiitos lähinnä tästä mahdollisuudesta purkaa vähän tuntoja ja huolta. Tiedän, tiedän teini on murkku ja muutenkin hankalaa, mutta voi että harmittaa, että tilanne on tällainen.
Miten helpottaisitte tilannetta? Aluksi tyttö ei suostunut puhumaan vauvasta yhtään mitään, piti mykkäkoulua meille useita viikkoja ja oli aivan raivona, kun sai kuulla että lapsi on tulossa.
Tytär ei asu meillä vaan äidillään ja on tottunut olemaan täysin huomion keskipiste (etenkin isälleen) silloin kun on täällä, isä esim. laittaa hänelle ruoat valmiiksi lautaselle ja muutenkin passaa, vaikka olen sanonut miehelle että teini-ikäinen osaa jo itsekin ottaa ruokaa... Nyt kun vauva syntyy ja varmasti itkee öisin ym., niin ahdistaa millainen show tästä nousee. Ajattelin että tyttö varmasti olisi tottunut ajatukseen ajan myötä, mutta ei ei kuulemma edelleenkään halua nähdä lasta lainkaan ja inhoaa ajatusta. Saanut kuitenkin jo viime syksystä asti totutella ajatukseen.
Jos on jotain muuta neuvoa kuin "olet ny aikuinen tässä ja annat tytön käsitellä tunteensa" niin olisin kiitollinen. Muuten kiitos lähinnä tästä mahdollisuudesta purkaa vähän tuntoja ja huolta. Tiedän, tiedän teini on murkku ja muutenkin hankalaa, mutta voi että harmittaa, että tilanne on tällainen.