Vauva syksy 2011-kesä 2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Malttamaton Haaveilija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Malttamaton Haaveilija

Vieras
Moikka! Semmoisella asialla täällä kirjoittelen, kun ollaan avomiehen kanssa päätetty perheenlisäystä hankkia. (Tuo "hankkia"-sana on todella ruma, hyi!) Kuitenkin, varsinaisesta yrityksestä ei vielä voi puhua, koska olemme liikkeellä asenteella; tulee jos on tullakseen.
Mutta voi, että kyllä tässä on vauvakuume vain pahentunut päätöksen myötä, eikä meinaisi ollenkaan pysyä housuissaan. Asia, joka harmittaa on se, että emme kerkiä naimisiin ennen raskaaksi tuloa. Olen aina vannonut, että lapsia ei tule ennen, kuin ollaan naimisissa. Olemme vähän pääle parikymppisiä, joten toivon, että naimisiin mentäisiin pian lapsen synnyttyä. Jos lapsia nyt edes voidaan saada, ei sekään ole itsestään selvää.

Olen tuossa katsellut noita keskusteluketjuja ymmärtämättä niistä yhtään mitään! Joten voisiko joku ihana ihminen selvittää mulle näitä asioita? Mitä ne lyhenteet tarkoittavat? *punastelee*

Tilanteesta sen verran, että kuukautiset ovat viimeksi olleet 3-7.1 ja kierto ollut silloin 30 päivää. Yleensä kierto on tuon 30 +/-1. Elikä ensi viikolla olisi kuukautisten aika, jos sellaiset tulee vielä. Olen ollut reilun puoli vuotta syömättä e-pillereitä ja ehkäisykeino on ollut keskeytetty yhdyntä. Peitot heiluu vain viikonloppuisin mieheni työn takia. Viime viikonloppuna aloimme vasta päästämään satseja sisälleni, joten raskaudesta vielä on varmaan turha haaveillakaan. Ovulaatiokin on tuossa vaiheessa jo ollut ja mennyt.

Kiitos vastauksista ja iloista kevään odotusta! :)
 
Innostuksissani olen näköjään kirjoittanut otsikkoonkin väärän vuoden. :D Siispä syksy 2011- kesä 2012.



http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/vauvahaaveet/1634433/tietoisku-lauran-kirjoittamana-nosto/

Tuossa myös hyvä lyhenne-luettelo, vaikka kaikki lyhenteen eivät olekaan käytössä täällä...


Juttuihin kyllä pääsee mukaan pikku hiljaa. :)

Itse olen taustaillut palstalla jo jonkin aikaa, en ole mennyt keskusteluihin mukaan, kun ne ovat jo jonkin aikaa olleet vauhdissa ja niissä on ollut jo niin paljon porukkaa. Vauvaa ollaan yritetty puoli vuotta ja jos ei tästä kierrosta tärppää, ensi kierrossa aloitan clomit (lääke oviksen aikaansaamiseksi/parantamiseksi), koska minulla on ongelmia ovulaation (=oviksen) kanssa. Esikoinen sai aikansa luomusti (=ilman mitään lääketieteellistä apua), joten toivoa on tässäkin kierrossa.

Tsemppiä yritykseen! Kysy jos on jotain kysyttävää. Koitetaan saada tästä vaikka uusi ketju aikaiseksi! :)
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos kaunis vastauksestasi!
Mä olen kanssa täällä jo pyörinyt kauan, vaikka lasta ei olla yritettykään. On mielenkiintoista lukea toisten tekstiä aiheesta, kun itse on täysin kokematon ja tietämätön näissä asioissa.

Saanko kysyä minkä ikäinen olet? Ja miten ne ovulaatiot on sitten jäänyt tulematta? Itselläni on todella selkeät ovulaatiot. Ne alkoi heti toisella kierrolla pillereiden lopetuksen jälkeen. Ainakaan en ensimmäisellä tunnistanut niitä ja kierokin oli silloin hulppeat 45 päivää.

Jännittävää aikaa tämä, vaikka ei voi puhua vielä yrityskierrosta. Mutta silti. :)
 
Toki saat kysyä, ja kivahan se on rupatella muiden vauvakuumeisten kanssa. :)

Olen 27-vuotias. Esikoinen tosiaan tärppäsi nopeastikin, ja synnytyksen jälkeen aloitin e-pillerit udestaan. Lopetin ne reilu 6 kk sitten ja kierrot pysyneet normaalirajoissa 30-37 pv, mutta ovis tapahtuu liian myöhään ja luteaalivaihe jää liian lyhyeksi. Clomeja sain siksi, että aikaistetaan omaa ovulaatiota, ja samalla myös parannetaan sitä. Minulla kanssa selkeät ovisoireet ja testitkin näyttää plussaa, mutta ovis on liian myöhään ja siksi munasolukin voi olla heikkolaatuinen. Ainakaan alkio ei ehdi kiinnittyä lyhyen luteaalivaiheen takia.

Minkäs ikäinen itse olet?

Voi kuule tärpätä nopeaankin teillä, ikinä ei tiedä! Tai sitten kestää jonkinaikaa... Mutta kokemuksesta sanon, että nauttikaa ihanan jännästä yritys-ajasta, jälkeen päin esikoisen yrittämistä ajatellen, kyllä se oli niin jännää ja ihanaa! :) Yrittämiseksi tarkoitan myös tjot-asenteella (tulee jos on tullakseen) olemisen, aina siis kun lapsen annetaan tulla ja sitä myös toivotaan. :)
 
No hmph. kaikkea sitä voi kanssa olla. Toivotaan, että sulla pian auttaa ne Clomit ja saatte pienen ihmisen alulle. :)

Olen 23-vuotias ja intoa täynnä, kuin pieni porsas. :D Kyllä tämä on jännää, kun ei vielä ole paineita yrittämisestä, vaan rennoin mielin odotellaan merkkejä ihmisenalusta. Tuntuu siltä, että tekisi mieli toitottaa koko maailmalle, että meillä odotetaan raskautta. Siksi varmaan täällä kirjoittelenkin, kun ei tämmösestä viitti vielä kenellekään puhua. Kun ei voi tietää kuinka kauan menee ennen, kuin raskaus alkaa, jos alkaa ollenkaan. Tuosta tulikin mieleeni, kun kaveripiirissä on muutama kenelle on käynyt vahinko ja tehty abortti joskus, ja nyt myöhemmin he ovat äitejä. Niin mulle ei ole koskaan käynyt vahinkoa ja nyt epäilyttää, että voinko edes saada lasta.. Turha tuollaista on tietysti miettiä ja olen kuitenkin onnellinen, ettei ole koskaan käynyt vahinkoa. Olen kuitenkin abortteja vastaan.

Mutta iloisempiin aiheisiin! Tiistaina pitäisi ilmeisesti mensujen alkaa ja nyt sitä jännätään alkaako vai ei.. Huuuiiiii!! :) Minkä ikäinen esikoisesi muuten on? :)






Toki saat kysyä, ja kivahan se on rupatella muiden vauvakuumeisten kanssa. :)

Olen 27-vuotias. Esikoinen tosiaan tärppäsi nopeastikin, ja synnytyksen jälkeen aloitin e-pillerit udestaan. Lopetin ne reilu 6 kk sitten ja kierrot pysyneet normaalirajoissa 30-37 pv, mutta ovis tapahtuu liian myöhään ja luteaalivaihe jää liian lyhyeksi. Clomeja sain siksi, että aikaistetaan omaa ovulaatiota, ja samalla myös parannetaan sitä. Minulla kanssa selkeät ovisoireet ja testitkin näyttää plussaa, mutta ovis on liian myöhään ja siksi munasolukin voi olla heikkolaatuinen. Ainakaan alkio ei ehdi kiinnittyä lyhyen luteaalivaiheen takia.

Minkäs ikäinen itse olet?

Voi kuule tärpätä nopeaankin teillä, ikinä ei tiedä! Tai sitten kestää jonkinaikaa... Mutta kokemuksesta sanon, että nauttikaa ihanan jännästä yritys-ajasta, jälkeen päin esikoisen yrittämistä ajatellen, kyllä se oli niin jännää ja ihanaa! :) Yrittämiseksi tarkoitan myös tjot-asenteella (tulee jos on tullakseen) olemisen, aina siis kun lapsen annetaan tulla ja sitä myös toivotaan. :)
 
Viimeksi muokattu:
Moikkamoi!

Rennosti se kannattaakin ottaa. Meillä esikoisen kaipuu oli niin suunnaton, että yrittämällä yritettiin heti alkuunsa, tärppi tuli siitä kierrosta, kun into vähän hiipui eikä miettinyt koko asiaa! Olisko ollut yk (=yrityskierto) 4 tai 5. Eli se klisee "tärppää kun sitä vähiten odottaa", piti meillä paikkaansa :)
Nyt odotellaan, ehtisikö tässä kierrossa tärpätä luomusti, vai joutuuko menemään niihin clomeihin... Toivottavasti ei! Se selviää parin viikon sisällä. En tosin usko, että tärppäisi, kun kerran selkeä ovis-häiriö taustalla, joten en pety menkoista, innolla katson sitten auttaako clomit mua.

Esikko on nyt 2v 3kk. Nyt kesällä alkoi olla sellainen olo, että kakkonen saisi tulla, kun poika alkaa olla jo niin iso ja omatoiminen, eikä tarvitse vaippoja, syöttämisiä, yöheräämisiä jne.


Älä tosiaan siitä stressaa, ettei vanhinkoja ole käynyt. Se ei onneksi kerro yhtään mitään... Paitsi ehkä sitä, että olet ollut vastuuntuntoinen? Eli hyvä asiahan se :)

Miten sun mies suhtautuu vauvan yrittämiseen? Onko ihan innoissaan vai topputteleeko ennemmin sua? :) Ja se on totta, ettei näistä halua lähipiirille hirveästi huudella, kun sitten tuntuu, että alkavat oikein odottaa koskas niitä vauvauutisia tulee... ja sitten tulee itelleen stressiä kun ei tärppääkään heti ja kyselyä pukkaa. Parempi netissä kasvottomana jutella muiden vauvakuumeisten kanssa. Miehetkään ei aina jaksa näitä höpinöitä kuunnella, saati että ymmärtäisivät ihan tätä intoilua =)
 
Olen ollut kaksi vuotta syömättä pillereitä ja nyt on ensimmäinen kerta kun oikeasti tuntuisi, että olisin raskaana, mutta testit näyttivät jotain muuta. Luin kaikkia vanhoja palstoja ja siellä kerrottin kaikista haamuplussista ym. oloni varmistuu koko ajan enemmän mutta jotenkin pitäisi saada pysymään noi jalat maassa, ettei pettyis.

Harvinaisen ihanaa että löysin tän ketjun ku tosiaan muissa on jo niin paljon väkee ja jotenki sinne on vaikeampi kirjoitaa. Mulla ei oikein oo kelle puhua tuntemuksista, kun kaverit eivät aijo hankkia vielä pitkään aikaan lapsia, niin olis tosi hienoo jos täällä pääsis jakaa tuntemuksia. :)
 
no olipa tikut taas oikeessa, menkat alkoi tänää :( niin suuri pettymys, varsinkin ku avomies eilen sanoi toivovansa myös lisäystä . Nyt vaan koittaa unohtaa, ettei tule mitään paineita. .
 
Lotta.S. isäntä ei aluksi ollu aivan innoissaan, mutta on kyllä nyt aika tohkeissaan ja kyselee jo, että milloin menkkojen pitäs alkaa ja koska saa testin tehdä. Ihmettelee masuani ja juttelee jo "pojasta". Miehen kummastelu on kyllä jotenkin todella sympaattista. :) Sulla on esikoinen sitten mukavassa iässä. :)

Odottaa.. Tervetuloa meitin kanssa jutustamaan. Ehdottomasti kerrot tuntemuksia ja ihan kaikki. Mäkin tykkään paljon enemmän tämmösest muutaman ihmisen ketjusta, kun noista isommista. Tässä pääsee oikeasti juttelemaan ja kertomaan tuntemuksistaan. Minkäs ikäinen sä olet?
 
Heips kukkuu. Mä oon 21-vuotias. Mulla on 7kk vanha kummityttö ja mun sisko ja sen mies koitti 8 vuotta lasta, sitten keinohedelmöityksellä onnistui (tosin ensimmäinen hoitokin oli jo v. 2003) sivusta seurattuna ei ollu kyllä mukavia nuo 8 vuotta ja nyt pelottaa että itellä olis sama edessä.

Sisko kyllä innostu täysin asiasta ku kerroin, että olis ihana saada vauva ja kerroin että edessä on tikkuun pissaaminen, mutta heti lohdutteli negatiivisesta tuloksesta.
 
niin ja mun avomies oli kans eka "kauhuissaan" kun kerroin että nyt voi olla jotain masussa, mutta kovasti se nyt on harmitellut myös tota negaa ja on paljon näitten parin päivän aikana alkanut puhua tosi paljon vauvoista ja niitten hoitamisesta. Se on myös ihanaa nähdä ku touhuaa tuon kummitytön kanssa :)
 
Odottaa..

Voi miten surullista kuulla siskostasi, mutta onneksi heilläkin vihdoin tärppäsi! :)
En jaksa kyllä sun iän puolesta vielä uskoa, että tarvitsisit hedelmöityshoitoja. Lungisti ottamalla voi tärpätä nopeastikin. :)

Sitten omia kuulumisia. Tänään oli kierron 30 päivä ja innokkaasti tikkuun pissailin, mutta negaahan se näytti. En lannistunut, koska ei voi puhua yrittämisestä vielä ja oviksetkin oli menneet jo, kun päätimme antaa miehen tulla sisälle.

Saatan päästä opiskelemaan kuukauden päästä, niin en nyt sitten tiedä pitäisikö vauvahaaveita kuitenkin lykätä. En millään haluaisi, mutta ammattikin olisi kiva saada, jotta pääsisi sitten joskus paremmin töihin. Onko teillä lähipiirissä kokemusta opiskelun ja odotuksen yhdistämisestä? Miten hyvin kouluissa ymmärretään äitiysloma jne..? Kouluni kestäisi kaksi vuotta ja olisi työvoimakoulutus, ei siis mikään tavallinen aikuis- tai ammattikoulu.

Olin niin varma jotenkin, etten pääse kouluun ja siksi uskalsin päästää vauvahaaveet valloilleen. Nyt on tunteet ja ajatukset ristissä. Mies on ehdottanut kahta vaihtoehtoa. Hänen mielestään voisimme tehdä lapset nyt ja opiskelisin siinä samalla tai lasten teon jälkeen. Tai sitten opiskelisin ja olisin töissä hetken ja sen jälkeen tekisimme lapset. Mies on niin ihanan ymmärtäväinen ja tukee koko sydämmellään, mutta itse en ymmärrä mitä tekisi. Kumpaakaan en haluaisi lykätä.

Ihanat haaveilijatoverini auttakaa! <3
 
Kyllä meijän koulussa oli ainakin monta jolla oli maha pystyssä. Kyllä raskaus ja opiskelu onnistuu varmasti yhdessä, jos vaan on "helppo raskaus". Meijän luokalla oli tyttö joka joutu jäämään tosi aikasin pois pahoinvoinnin takia, kun opettajat alkoivat vähän huomauttelemaan poissaoloista. Mutta nyt juuri jouluna kun valmistuin oli lakkia päähän ottamassa jo tyttö joka varmasti 7-8 kk raskaana. Mun mielestä ei pidä lykätä kumpaakaan :)

Miten noi miehet osaakin olla noin ihania, nyt on mun ukkoni jo täysin vauvan lumoissa ja odottaa koska tärppää, yks ilta katto mua pitkään ja sano: "Voi ku tulisit raskaaks, haluan sut ja haluan vauvan sun kanssa, rakastaisin teijät molemmat piloille" Olin niin myyty ton lauseen jälkeen :)
 
Olen mäkin niistä paljon kuullut ja nähnytkin, mutta en tuon työvoimakoulutuksen aikana. Siellä opiskellessa se on ilmeisesti vaikeampaa saada oltua äippälomalla ja jatkettua koulua myöhemmin. Hmph! Vaikiaa on kun nuorallakävely. Tuommoistakaan ei viitsi suoraan työkkäristä kysyä, kun eivät pian valitse mua tai laittavat sitten karenssiin, kun "kieltäydyn" opiskelusta.

Voi, että mitä sanoja!!!! :) Toivottavasti teillä nyt tärppää pian! :) Vaikka voin koko sydämestäni sanoa, että kyllä miehet osaa olla välillä todella rasittavia, lapsellisia (enkä siis tykkää tästä piirteestä aikuisella) ja avuttomia, niin kyllä ne osaa olla todella lutusiakin! :)

Nyt menossa kierron 32 päivä. Kiertoni pillereiden jälkeen on ollut 45, 28, 31, 32, 29 ja 30. Ensimmäinen pitkä väli oli pillereiden lopettamisen jälkeen, mutta sen jälkeen ollut mun mittapuun mukaan todella säännöllinen kierto. Ennen pillereiden aloitusta kierto vaihteli yli 20:llä päivällä.. :O

Lotta.S mitä sulle kuuluu?
 
Hyvää kuuluu, on vaan kovaa kiirettä työssä ollut ja sen lisäksi iltakoulutuksia ja muita menoja, niin en ole ehtinyt vastailla heti. Kuulumiset olen kyllä käynyt tsekkaamassa ja että onko uusia kuumeilijoita liittynyt joukkoomme.

Ikävää tuo siskosi tarina, "odottaa", mutta ei luultavasti liity sinuun mitenkään. Oletko kysynyt siskoltasi tarkemmin syystä, miksi lapsen tulo kesti? Jos on jokin perinnöllinen taipumus olemassa, niin silloin saat itsekin tarkastettua oman tilanteesi jos pelottaa ja saada apuakin heti. Luultavasti vaan siskolla ollut huono tuuri, eikä vaikuta sinun raskautumiseesi.

"malttamaton haaveilija", olen kyllä sitä mieltä, että lapset ensin ja sitten opiskelu. Tosin voisit aloittaa sen nyt ja jatkaa taas äitiysloman jälkeen , jos se tuossa opiskelumuodossa onnistuu? Ystäväni teki 2 lasta opiskelujen aikana ja valmistui siinä vielä insinööriksi, vaikka aikaa menikin hieman pitempään kuin muilla. Eli sekin on mahdollista, järjestelykysymyksiä vain!

Itselläni menkat alkamassa ja innolla clomien aloitusta ootan! kirjoittelen siitä vielä lisää, kun nyt on mentävä nukkumaan etten nukahda koneelle :) Palaan asiaan taas paremmalla ajalla tässä lähipäivinä :)

Kivaa kun saatiin uusi ketju aikaiseks ja tervetuloa uusillekin vielä, niin saadaan kunnon vauva-hömpötys-porukka kokoon.
 
Haluan ehdottomasti kuulla niistä clomeista sitten. :)

Mä olen koittanut kovin etsiä tietoa tuosta opiskelumuodosta ja sen ajalla pidettävästä äitiyslomasta, mutta ei löydy mitään tietoa! Kaikki löytämäni koskee vain AMK tai muita "tavallisia" kouluja. Tuollaistakaan ei viitsi haun yhteydessä kysyä, ettei jää sitten sen takia valitsematta. Luulisi nyt jollain tavalla onnistuvan jatko myöhemminkin. vaikka sitten vuoden päästä uuden ryhmän kanssa, jos ei ole muuten mahdollista jatkaa aikaisemmin. Tässä tosiaan kierron 33 päivä ja menkkaoireilua, muttei menkkoja. Testin meinaan tehdä tuossa sunnuntaina, jos ei ala menkkoja kuulumaan.

Ehdottomasti aivan toooosi ihanaa, että te lähditte mukaan aloittamaani ketjuun! :) Ja tottakai uusia haaveilijoita mahtuu mukaan! :)
 
Testi näytti sunnuntaina positiivista ja varmennuksen sain tänään lääkäriltä! :) Voi hurja, kyllä on mieli nyt yhtä myllerrystä! Ei tiedä oikein mitä edes kirjoittas..

Kertokaapa kuulumisia! :)
 
Voi, onnea hurjasti!!! Tuo on niin ihana tunne, mikä siitä plussatestistä tulee. :) Itsekin muistan sen kuin eilisen päivän, ja se ensimmäinen raskaustesti-plussa on kaikkein ihanin ja jännin, ei tiedä yhtään mitä odottaa :) Onnea hurjasti jatkoon ja nauti raskaudesta, jos se vaan on mahdollista! Toivotaan siis mahdollisimman hyvää oloa ja vointia sinulle. Onkos sulla ollut jotain oireita jo? Ja saakos udella että millasia? Millaiset fiilikset nyt muuten päällä?

Tänne ei mitään kummempaa kuulu, clomeja aloin syömään ja ensi viikon perjantaina olis ultra jossa nähdään onko apua ollut. Nyt vaan odottelen sitä ja otan rennosti. Luottavaisin mielin olen :)

Mitäs sulle kuuluu, Odottaa...?
 
Kiitos! :) Oireina on ollu viimiset viisi päivää rintojen arkuus, mikä on todella paljon kivuliaampaa, kuin olin kuvitellut. Alavatsa on myös kramppaillut ja vihlonut saman aikaa. Että semmoista.

Fiilikset heittää kyllä niin häränpyllyä, että oikein itseäkin pelottaa. Välillä meinaan ratketa onnesta ja hetken päästä itken, kun "ei musta oo äidiks". Kammottavaa, miten voi olla pää sekaisin. Alan jo oikeasti epäilemään, että onko meistä sittenkään vanhemmiksi, miten taloudellinen puoli hoituu ja entä talon remontointi jne..... Aivan kummallisiakia ajatuksia tulee mieleen. Kaipa se kuuluu noiden hormoonien myllerrykseen, mut toivottavast menee pian ohi. Hulluks tässä tulee, kun itkee, nauraa ja raivoo vuoron perään. Kertokaa, että tää myllerrys menee pian ohi ja voin onnellisena ja tyytyväisenä olla raskaana!

Täällä ollaan peukut ja varpaat pystyssä, että niistä clomeista on apua!! :) Mitenkä pian voi raskautua clomien aloituksen jälkeen? Ja saako heti edes yrittää lasta?

Odottaa.. mitä kuuluu? :)
 
Heips kukkuu :)

Voiiii, onneks olkoon ja toivottavasti nuo myrskeiset fiilikset helpottaa :)

Mitäs tänne, ens viikolla jännätään taas alkaako vuotaan vai ei. Kovastihan oon koittanu olla miettimättä asiaa, mutta kyllä sitä joka ilta silti tajuaa miettivänsä "että josko nyt".

Voi että oon kyllä onnellinen sun puolesta Malttamaton Haaveilija ja hauskinta onkin ettei ees tunneta :D

Olis kyllä paras synttärilahja ikinä nähdä positiivinen tikku :)
 
Toivottavasti saat plussatikun synttärilahjaksi! Onnea! :)

Kyllä tunteet heittelee pahasti ja pientä pahoinvointiakin tullut. En oksentele, mut on sellainen melkein yökkäävä olo välillä, varsinkin iltaisin ja välillä syömisen jälkeen. Ja mistä nää kauheet ilmavaivat on tullu???? Nää on todella kiusallisia.. :/

Jospa se tästä helpottais pian. Huomenna varmaan varaan ajan ensimmäiseen neuvolaan. :)
 
No koskas on ensimmäinen neuvola on ? :) Joko on tunnemyräkkä tasaantunut? Enpäs plussatikkua taida saada tänään olis pitänyt alkaa, mutta kyllä vatsassa tuntuu että parin päivän sisään varmaan alkaa :/ Ihan paskaa, jos suoraa sanon. No mitäs Lotta S:lle kuuluu?
 
Voi itku jos ne punaset päivät nyt sulla alkaa! :( Jos ne nyt kuitenkin alkaa niin kannattaa ottaa käyttöön asenne "tulee-jos-on-tullakseen". Meillä ei meinaan yritystä juurikaan ollut vaan harrastimme seksiä ilman ehkäisyä ja näin kävi. Ottakaa rennosti, unohtakaa koko yrittäminen, niin saattaa tärpätä nopeaankin. :)

Tunteet ei niin hirveesti enää heittele, mutta oon todella herkkä itkemään ja painumaan alakuloiseksi. En ymmärrä sitä, koska vaikka tässä nyt vauvaa varten täytyy tehdä muutoksia jne, niin ollaan kuitenkin miehen kanssa todella onnellisia vauvan tulosta. Silti meikäläinen itkeä tihruttaa, varsinkin iltaisin. Olen kyllä ajatellut, että tämä saattaa tästä mennä ohi, kun alkais tuo olo paranemaan. Pahoinvointi on aika inhottavaa ja kestää koko päivän.. :( Ja alavatsakivut vaivaa lyhyinä pätkinä melkein joka päivä.

Ensimmäinen neuvola on reilun kahden viikon päästä ja sitä täällä nyt odotellaan innostuksen ja jännityksen sekaisissa fiiliksissä. :)


Huhuu!!! Lotta.S.????
 

Yhteistyössä