Vauva sekä taapero-> miten yhteiselo sujuu?

Eli te joilla vauvan lisäksi on myös taapero ikäinen lapsi niin miten yhteiselo on alkanut sujumaan?
Onko vauva kovin itkuinen? jos vauva itkee öisin niin miten taapero pystyy nukkumaan?
Toinen olisi tässä harkinnassa, esikoinen 1v1kk ja monet asiat mietityttävät.... :/
Onko muita jotka asuvat kerrostalossa? Kuinka ulkoilu sujuvat kun on kaksi lasta saatava ulos asti?

Kertokaa kaikkea positiivista ja negatiivista mitä on sattunut!!

Kiitos kaikille vastauksista jo etukäteen!! =) :flower:

 

Meillä on taapero 2 v 5 kk ja vauva kuukauden. Isi oli ekat kaksi viikkoa isyyslomalla, mutta nyt sitten arki on koittanut. Yllättävän hyvin kaikki on toistaiseksi mennyt, kunhan muistaa vaan ottaa sen isommankin huomioon ja mukaan vauvan hoitoon. Meill ainakin on todella innoissaan vauvaan liittyvistä asioista, kääntöpuoli sitten taasen on, että heittäytyy itsekin vauvaksi eli haluaa enempi syliin, natisee turhista, hamuilee tuttipulloa ja tuttia kun silmä välttää...seuraavaksi oikein "odotan" että palataanko meillä taasen vaippoihin. Rivitalossa asutaan, mutta kyllähän nuo uloslähdöt on aina juttu sinänsä, pakko pukea esikoinen ensin, sillä vauva tuskastuu odottamaan ulkovaatteet päällä (toistaiseksi on tarvinnut vaunuihin liikettä jotta nukahtaa) ja sitten kun molemmat on saatu puettua, vauva haluaakin ruokaa... noh, sitten ruokitaan vauva ja annetaan esikon huutaa eteisessä.

Onneksi vauvan itkun suhteen ei ole ollut ongelmia, eli ei ole itkeskellyt paljoakaan, mutta toisaalta ei tuo esikoinen siitä häiriinny...seinänaapurit on hyvin kouluttaneet hänet tottumaan vauvan itkuihin

Kyllä sitä pärjää kaikessa , kun osaa ottaa oikean asenteen... sehän se vaan on, ettei oikeasti itselle ole aikaa ollenkaan päivällä, eikä muutoinkaan juuri kotihommille. Nyt se aika on jaettava kahdelle lapselle, joista isompi kaipaa toisenlaista huomiota (leikkiseuraa ym. ) ja vauvan imetyshommelit vie ajallisesti paljon huomiota. Mutta se lapsilta saatu rakkaus kumoaa kaiken ikävän!

 

Meillä oli esikoinen 1v4kk kun keskimmäinen syntyi.Kyllähän ne pari ekaa viikkoa oli aika hankalia kun isompi ei olisi antanut vauvan syödä tissiä rauhassa mutta kyllä se siitä tasaantui.Isompi nukkui omassa huoneessaan ja vauva meidän makkarissa ja yllätävän hyvin siitä selvittiin.Aina ei menty ulos ollenkaan ja elettiin vaan sitä päivää.Siinä oppi tekemään kaikenlaisia asioita vauvaa imettäessä:luettiin kirjoja tai koottiin palapelejä tai leikittiin.Nyt ovat toistensa parhaat kaverit ja uuden vauvan hoitamisessa molemmat auttelevat.Lapset 5,4 ja 2kk.Kyllä minä ainakin olen tyytyväinen että isommille lapsille tuli noin pieni ikäero.

 

Meillä vanhempi lapsi ei taida olla enää ihan taapero, ikäeroa lapsilla on 2v9kk. Vanhempi on nyt 3v ja vauva reilu 4 kk.

Aluksi esikoinen oli jonkin verran mustasukkainen vauvalle, mutta ei enää niin kovin paljon. Sillon sai kyllä koko ajan olla vauva silmien alla, ettei esikoinen menny ja satuttanu vauvaa. Nyt luotan jo enemmän vanhempaan lapseen ja kun vauvakin on kasvanut ja osaa "antaa takasin" veikalle esim. ottaa kiinni hiuksista yms. Joissain asioissa olen alusta asti ollut tiukka eli esim. siinä että kun imetän vauvaa, niin viereen saa tulla istumaan, mutta niskassa ei roikuta, potkita yms. Olen ottanut vanhemman lapsen mukaan vaipanvaihtoon, pyllynpesuun, kylvetykseen jne. jos on halunnut ja nyt viimeksi eskoinen anto sosetta vauvalle, tosin vähän omin nokkinensa.

Kesällä oli helppoa lähteä ulos molempien lasten kanssa ja kun asumme rivarissa ja meillä on oma pieni piha ja isot ikkunat sinne, niin vanhempi leikki pihassa ja minä pystyin olemaan vauvan kanssa sisällä. Kerrostalossa uloslähteminen voi tietty olla vaikeampaa varsinkin talvella, mutta jos asunnossa on parveke, niin kannattaa köyttää sitä hyväksi ja vaikka nukuttaa vauva ensin sinne vaunuihin ja sitten pukea isommalle ja istelleen päälle ja sitten pika pikaa ulos vaunujen ja isomman lapsen kanssa.

Meillä oli aluksi köytössä kantopussukka ja nyt Patapum-kantoreppu ja ne on ollu tosi hyviä. Voi ulkoilla vaikka vauva on hereillä, tehdä kotihommia vauvan kanssa sekä myös rauhottaa vauvan siihen nukkumaan.

Itkun kanssa meilläkään ei ole ollut ongelmia, joskust molemmat itkee yhtä aikaa ja välillä on yälläkin ollu molemmat hereillä, mutta siinä pitää vaan pitää oma pää kylmänä ja priorisoida asiat nopeasti.

Parhaita hetkiä on ehdottomiasti ne, kun pojat nauttivat toistensa seurasta. Vauva kikattaa kun annetaan yhdessä vauhtia veikalle keinussa tai kun veikka tulee lähellekin vauvaa, niin alkaa kikatus kuulua. :heart:

 

Meillä ikäeroa tuli 1v5kk kun vauva syntyi toukokuussa =) Olihan siinä alkuun tilanne et huh huh,mutta mulla suuri apu miehestä!!jäi heti isyyslomalle ja piti kesälomanki putkeen että oli siis 2ensimmäistä kuukautta melkein täälä kotona meidän kans :heart:
todellakin se lisäkäsipari oli hyvä juttu!!! Isoveli on tosi menevä tapaus ja hetihän sen oli tutustuttava vauvaan imetys onnistuu,mutta taapero hyppii sängyllä vieressä tai tekee tuhoja muualla mut olin varautunut tähän et kädet on täynnä työtä.... aamut alkaa pesuilla ja kakkavaipparrallilla
meillä esikoinen nukkuu omassa huoneessa ja ukon oon sinne häätänyt myös koska esikoinen heräilee yöllä välillä kans ja joku vaihe ettei yksin nuku! vauva ei onneks yöllä huuda tai itke juuri ollenkaan,mut mahavaivoja on ollut paljon. on päiviä et syli vaan kelpaa ja vauva kitisee niin sillon tuntuu et kädet loppuu kesken...esikko jää vähälle huomiolle ja siitähän se kiukustuu ja tekee kaikki pahat :ashamed:
itelle tulee sitte huono omatunto välillä ja hermo kireellä sellasina päivinä jollon kumpikin vaan kitisee :'(

ulkoilut on välillä vähän mitä on :ashamed: vauvan mahavaivojen takia se ei oo vaunuisa pitkiä aikoja viihtynyt niin ei oikein huvita lähteä puistoon kun vauva ei nuku,sais sylissä pitää ja sit juosta pitkin puistoa karkailevan taaperon kans.sitten kun syö koska sattuu ja rauhotteluun kelpaa välillä vaan tissi niin nyt syksyllä ei enää imetys ulkona onnistukkaan.mut kylläpä ne ulkoilutkin silti onnistuu kunhan jaksais vaan lähteä aina,laiska äiti

 

Kamalan kattavaa vastausta en voi vielä antaa, sillä kuopun on 9vrk. Esikoinen 2v10kk.

Tohon yöheräämiseen: Meillä esikoinen ei reagoi mitenkään. Nukkuu eri huoneessa.

Meillä arki alkoi heti, mies ei juurikaan voi tähän alkuun olla kotona, töissä vain on sellainen tilanne. Esikoisen ja vauvan kanssa pärjätään ihan ok.

Ainoa mikä tökkii, on se ettei esikoinen nyt suostu päikkäreille eli mä en saa päikkäreitä. Tästä syystä hiukan meinaa olla hermo kiereällä. Ehkä tämä tästä.

 

Lapsilla ikäeroa 1v10kk. Nyt vauva on reilu 7kk ja poika vajaat 2,5v. Oikein hyvin on sujunut kaikki ja poika on kovasti ollut vauvan perään, silitellyt, suukotellut jne. On huolehtinut, että tutti on lähellä jne.
Helppohoitoinen vauva, ei juurikaan ole itkeskellyt. Yöllä jos herää, niin ei esikoinen siihen herää (vauva hiljenee aika nopeesti muutenkin), nukkuu omassa huoneessaan.
Esikoinen on jo sen verran "iso" että vaivaa ei hänestäkään ole, tällä hetkellä haluaa tehdä kaiken itse (=syödä, pukea, laittaa piirettyjä pyörimään, käy potalla ja pöntöllä jne).
Nyt kun vauvakin konttaa ja nousee seisomaan, istuu jne. niin esikoinen leikkii vauvan kanssa enemmän, vauva menee veikan perässä ja nauraa kovasti ja molemmilla on hauskaa =)

Ei asuta kerrostalossa, mutta eiköhän se melkein sama ole missä sitä asuu, kun kahden lapsen kanssa lähtee ulos, varsinkin jos esikoinen on sen verran vanhempi, että osaa itse tulla rappusista ylös ja alas (ellei hissiä ole).

 

meil neitien ikäero on 1v10kk2pv
isommalla on tuo 2v uhma kauhee välillä.. ei antana kunnolla imettää vaavia, rankku ruokaa ja millon mitäkii tyhmyyksii teki kun oli vauvan ruoka-aika...
tilanne o vähä rauhottunna.. syöttää vaavii , o huolissaa vaavista jos sisko nuikkuu uljona rattaissa...

 

Meillä ikäeroa 1v7kk. Aluksi oli jonkin verran mustasukkainen ja poika saattoi huutaa ja roikkua lahkeessa niin kauan kun hoidin vauvaa. Hetkeksikään ei uskaltanut jättää valvomatta,kun ei tiennyt mitä poika keksii tehdä. Autoilemaan kun lähdettiin,niin poika alkoi huutamaan,kun kiinnitin pikkusiskon kaukaloa autoon Nykyään poika on 2v4kk ja tyttö 9kk ja tulevat hyvin toimeen keskenään ja touhuavat yhdessä tuolla lastenhuoneessa. Joskus poika saattaa kiusata ja lyödä pikkusiskoa,mutta jos ovat eri paikassa hoidossa viikonlopun,niin jälleen näkeminen on yhtä riemua molemmin puolin ja poika halii ja suukottelee siskoaan. Halimista ja suukottelua tapahtuu kyllä muutenkin :heart: Öisin jos jompikumpi sattuu heräämään,niin yleensä toinen ei herää,vaikka nukkuvat samassa huoneessa. Pikkusisko siirrettiin samaan huoneeseen n.4kk iässä ja se olikin hyvä idea,koska poikakin alkoi viihtymään paremmin yöt omassa huoneessa,kun ei tarvinnut olla yksin =) Vaippa rumba oli aluksi melkoinen,kun molemmille piti vaihtaa vaippaa ja ripulin sattuessa vielä enemmän...Sitten poika oppi täysi kuivaksi jota kesti vajaat pari viikkoa ja sitten poika vaan ilmoitti olevansa pieni ja voivansa käyttää vaippoja :/ Joten ei voinut kuin palata vaippoihin,koska teki muuten kaikki housuihin,sohvalle ja minne sattuu. Nyt tässä elän toivossa,että haluaisi taas omatoimisesti vaipoista eroon Voin kuitenkin sanoa että yhteiselo on sujunut hyvin ja olen tyytyväinen pieneen ikäeroon!!

 

heipsan!

meillä ikäero 1v2kk, ja voi kyllä sanoa et päivät on täynnä työtä.
nyt vauva reilu 4kk ja on alkanut päivät rullaamaan melkeenpä omalla painollaan. Alkuun esikoinen oli todella kiukkuinen ja kokoajan lahkeessa roikkumassa, koitti päästä vauvaa lyömään yms. kun hoidin pienempää. Ja kokoajan melkeen jotain ilkeyttä tekemässä, jos silmä välttää! ja ruoka ei ole oikeen tahtonut maistua. |O
mut kyllä se siitä kun vaan aina kun vaan vauvan hoidolta ehtii, keksii isommalle jotain toimintaa.
Nukkuminen esikoisella menee hyvin, kun on omassa huoneessa, alkoin kyllä silloin tällöin taas öisin heräillä itsekseen, mutta siinäkin asiassa ollaan voiton puolella.
välillä tosi kova hoitamaan pientä, haluaa syliin, hakee vaippaa, antaa tuttia, tuo pullon... kaiken laista..

mut olen kyllä tosi tyytyväinen, vaikka hommaa riittää pitkin päivää, ja päikkäreiden aikaan on siivoilua ja ruoan laittoa, ei omaa aikaa liikene kuin illalla lasten nukkuessa, mutta varmaan jo vuoden päästä helposti leikkivät yhdessä yms. on paljon seuraa toisistaan.

 

Meillä ikäeroa on 1 v ja 3 kk. Nyt esikko on 1v 4kk ja nuorin 2kk. Ja voi kiesus tätä arkea. Arki on välillä aika helppoa, että jotenkin saadaan rullaamaan ja välillä, kuin päätä seinään hakkaisi. Koliikki on varmaan se, mikä meidän arkea eniten hankaloittaa, ei nukuta välillä lainkaan vaan huudetaan ja torkahdetaan. Yörytmi on mennyt sekaisin, eli siinä klo 24 - 01 menee nukkumaan. Ja huutaa koko ajan ennen sitä. Viime päivinä, nuorin on jopa nukkunut päivisin, eikä vain huuda.

Ehkä meillä helpottaisi se, että antaisin vaan kaiken olla. En yrittäisi siivota, pestä pyykkiä, laittaa oikeaa ruokaa eikä valmisruokaa, tiskata astioita ja pitäisin lapsilla enemmän likaisia vaatteita, ettei tulisi sitä hillitöntä pyykkivuorta. Mutta ei sitä saa vaan jätettyä. Mies on kyllä ehdottanut, että illalla kun hän tulee töistä, niin tekisin sitten kotitöitä, mutta jotenkin mä vaan väkisin nekin päivällä yritän tehdä. Nyt kun esikko syö samaa ruokaa kuin itse, on saanut pakkomielteen siihen että sitä valmisruokaa ei syödä tai jos syödään niin tosi harvoin. Joten kun on yksinkertaisesti sitä työtä paljon ja sitten ne tavalliset vaipan vaihdot ja ruokkimiset ja vielä se omakin syöminen niin tuntuu, että aika loppuu kesken. Ja sitten vielä neuvolassa sanovat, että pitäisi kävellä pitkiä lenkkejä, niin hyvä etten kurkkuun hypännyt, että missä ajassa. Päivä on hyvin täysi, ei sitä enää istu paikallaan ja katso telkkaria edes varttia.

Eli meillä tämä on välillä tosi raskasta. Esikko on alkanut näkemään painajaisia öisin, eli juuri kun on saanut unen päästä kiinni, toinen huutaa kuin syötävä ja menee sitten rauhoitteluksi seuraava puoli tuntinen. Esikko ei herää kun nuorin huutaa, mutta toisinpäin usein. Esikko tekee kaiken pahan, huomion puutteesta. Eikä sitä huomiota pysty antamaan saman verran kuin ennen. Syyllisyyttä koen siitä, että en pysty leikkimään esikon kanssa niin paljon kun tarvitsisi. Sitä hommaa on vaan niin hemmetin paljon.

Ulkoileminen meillä on sitä, että ensin puen esikon ja laitan pihalle ovi auki , eli suomeksi seisoo terassilla) sitten puen nuorimmaisen ja lopuksi itseni. Ilman kaksosten rattaita, en pääsisi pihalta minnekään. Mennään tosin vain pieniä lenkkejä, tai kun pihalla niin nuorin rintareppuun ja pihalle.

Se onni on, että ei asuta kerrostalossa, ettei mun tartte murehtia tätä lapsen huutoa miten se naapureihin kuuluu. Kun kyllä täällä tuntuu kaikki ne kaksi lasta huutavan. Toinen mahaansa ja toinen kiukkuaan.

Esikkon kohtelu nuorimmaista on sitä, että silitetään ja pidetään kädestä, että vihamielisyyttä tulokasta kohtaan ei ole, vaan sen vihan on saanut minä. Mulle suututaan ja kiukutellaan.

Mutta on niitä onnellisiakin hetkiä. Vaikka tämä on rankkaa, ainakin minulle. Niin kun ne kummatkin on sylissä tyytyväisenä, niin on se aika onnea. Tai kun esikko halaa tai nuorimmainen hymyilee, niin silloin tietää miksi kannatti ne lapset tehdä. Tosin välillä se usko on kyllä koetuksella kun kolmatta tuntia huudetaan, että jes on kivaa olla äiti.

 

Heh,Tiikerin arki kuulostaa tutulta..Paitsi että asutaan kerrostalossa,3 kerros ja ilman hissiä!Meidän poika on 2v2kk ja tyttö on 6kk.Me ollaan joka viikonloppu mun vanhempien luona,asuvat ihan maalla ja omakotitalossa jossa on aidattu piha.Niin me saadaan nauttia kunnolla ulkona olemisesta!Viikolla tuskailen kun ei päästä ulos,tai kyllä me käydään mutta kukaan ei todella nauti siitä ja mä on ihan itkun partaalla kun mikään ei onnistu.Meillä kun iskä on kun se kolmas kiukutteleva lapsi.Aina kun iskä tulee kotiin niin esikoinen alkaa riehuta ja saa lopuksi raivarin ja vaan huutaa ja lyö itseänsä.Nyt kun tyttö ryömii eteenpäin niin jo vähän leikkivät yhdessä että ehkä tämä helpottuu jos vaan päästään joskus pois kerrostalosta!

 

Tein vähän aikaa sitten positiivisen raskaustestin. =) Meillä lasten ikäeroksi tulee 1v8kk. Kyllähän se heti rupee jännittämään ja mietityttämään, että miten kahden pienen kanssa arki sujuu. Kiva lukea muiden kokemuksia, sekä positiivisia että negatiivisia. Mielelläni lukisin niitä vielä lisää!

 

Meillä ikäeroa tasan 2 vuotta ja aivan ihana ikäero.Taapero nyt 2v 2kk ja vauva 2kk eikä yhtään kertaa ole ollut mustasukkaisuutta,
2v pussaa,halii ja juttelee vauvalle.

Yhdellä tuttavalla on 1v 8kk ikäero ja heillä oli kovasti mustasukkaisuutta,isompi purikin vauvaa ja läpsi aina kun vain oli mahdollisuus,mut kasvaessaan hekin on tulleet hyvin läheisiksi.

Mutta tämäkin on hyvin paljon lapsen luonteestakin kiinni,meidän taapero ei ole ikinä läpsinyt ketään ja tämä tuttavamme isompi lapsi läpsi pienenä meidänkin vauvaa(kun taapero oli vauva)usein ohi mennessään.

Onnea raskauteen´:flower:

 

Meillä nuorimmaisten kanssa ikäeroa 1 v 10 kk kun vauva syntyi.Nyt vanhempi 2 v 3 kk ja vauva 5 kk kohta..
Ihana ikäero,jännitin turhaan tuota.
TYttö hoitaa pikkuveljeään eikä ole mitään mustasukkasuutta ollut.
Poika seuraa siskon leikkejä ja hienosti menee.Mies on ollut upea,hän on hoitanut yösyötöt vauvan kanssa koko ajan.
Meillä tuo vanhempi on nukkunut ikänsä huonosti ja mulle unet on tosi tärkeät.
Siinä osasyy varmasti että jaksan päivät.Meillä on 4 vanhempaa sisarusta vielä,koulussa kaikki kyllä.

Ulkoilut menee hyvin,tyttö herää siinä 9 aikaan ja vauva samoin.Ulkoillaan 11 aikaan ja vauva nukkuu siinä ja sitten sisälle ja tyttö menee unille 13 aikaan.Silloin yleensä vauvakin menee toisille unille.Vauva vaan tuntuu päivisin enemmän nukkuvan 30 minsan unia,toisinaan vetää 4-5 tuntiakin!!

Mutta mulla ekan ja tokan raskauden välissä oli 4,5 vuotta ja seuraava väli olikin 6 v.
Mutta mä suosittelisin kyllä suht lyhyttä väliä,musta tuntuu että 2-3 vuotta olisi se ideaali.2 vuotias ei ole niin tottunut "saamiinsa etuihin" että tottuu helposti vauvaan.Uskoisin.3 ja ylikin on jo niin tottunut olemaan se ainut tms.VOi olla vaikeampaa mustasukkaisuutta tms.enemmän.

En keksi mitään mikä olisi ollut hankalaa,no,kulkeminen vaatii tietty enemmän ja on osattava katsoa hyvä aika molemmille pienille.

Meillä tosiaan vanhempi hoitaa ja suukottaa,pukee minkä osaa vauvaa ja näyttelee lelujaan,tanssii hälle jne.

 

Meillä nuorimmaisten (9kk ja 2v3kk) ikäero 1v6kk, enkä kyllä ole huomannut mitään vaikeaa tuossa ikäerossa. Hienosti on mennyt kaikki, ei mitään pahempia konflikteja.

Kyllähän niitä huonoja päiviä sattuu itse kullekin, myös lapsille. Sitä ei pidä unohtaa, että ihmisiähän he on hekin ja tunteet sallittuja. Ei niistä kannata hermojansa menettää ja positiivisella asenteella pääsee jo aika pitkälle.

Toki on aivan ihmisestä kiinni kuinka pärjää. Mutta suosittelen, että kannattaa opetella ottamaan rennosti, ei pienet vastoinkäymiset maailmaa kaada ja äitikin saa olla väsynyt ihan hyvällä omalla tunnolla. Ei kannata yrittää olla enemmän kuin mihin pystyy, sillä siitä on seurauksena aika varmasti nopea loppuunpalaminen.

Pitää levätä silloin kun siltä tuntuu. Vauva ja taapero kainaloon ja viettää lepohetki yhdessä, ellei muuten onnistu.

Kaksi vanhempaa lasta ( 7v ja 5v) on myös tuolla samalla (1v6kk) ikäerolla ja pakko sanoa, että hyvä ikäero on. Touhuavat kahdestaan kaikenlaista ja ovat ylemmät ystävykset =)