vauva kuume ja arveluttavaa toimintaa..

[plaah,musta oo tähän..]

ehkäisy on mullakin yksi syy olla hätäinen. olen saanut pillereisä tukoksen kerran ja kierukasta tulehduksia. kumista sai eka vauvani alkunsa ja mies on niin iso et ne monesti repee tai valuu pois paikaltaan.. voisin alottaa ens kierrossa taas pillerit ja sanoa miehelle aikarajaksi et sano jos tahot vauvan. mä tahon kovasti ja jos et sitä mun kansa tee 30 vee mennessä, hommaan piuhat kiinni. sit oon vaan yhen kuun ollut ketku..jos nyt tuun raskaaksi kerralla (mulle ollut helppo tähän asti raskautua heti) niin kerron et en oo ottanu joka pilleriä koska pelkään tukoksia niin paljon ja vauva kuume sekoitti pään..vihastuu jos vihastuu mut pyydän vaan anteeksi ja lupaan korjata tapani..

 

["Kettunen"]

[QUOTE="Vieras";24602316]En tekisi noin. Sanoisin miehelle vaan, että haluaisin todella nyt sen vauvan, joten ehkäisy ei hoidu enää minun taholtani, vaan mies saa itse alkaa ostelemaan kortsuja, ja huolehtii sitten niiden käytöstä, mikäli ei lasta halua. [/QUOTE]

Peesi.

 

["vieras"]

Parempi noin, kun niin että jatkat huijaamista. Ymmärrän kyllä sua, ettet tahdo noita pillereitäkään syödä ja kyllä miehenkin minusta tuossa tilanteessa pitäisi ymmärtää, että sun on pakko saada se sterilisaatio mahdollisimman pian ja sitä ennen on vauva tehtävä tai jää tekemättä kokonaan, sitä asiaa ei voi jahkata loputtomiin, koska koko sen ajan mitä pillereitä joudut syömään, ne on kuitenkin riski sun terveydelle (joskin raskauden aiheuttama tukosriski vielä suurempi, mutta se on minusta eri asia, koska silloin on tarkemmassa seurannassa ja se on muutenkin ohimenevä tila jonka voi kärvistellä pelkojen ja riskien kanssa, kun vertaa vuosikausien pillereiden syöntiin).

 

[..]

jos totuus joskus selviää niin älä sitten ruikuta elareita siitä yhdestä kun sen tahallaeen olet alkuun pistänyt ..tahallinen vahinko on kuitenkin eri asia kuin puhdas vahinko.

 

[tunnollinen ja tyhmä]

toivon joskus et oppisin oikeesti valehtelemaan. siitä vois olla hyötyä.. kerrankin jäin töistä pois ku väsytti ja soitin et oon kipee. ku menin töihin ja pomo kysy mitä sairastit ni sanoin et en mitään ku olin niin kauheen väsyny...palkaton päivä ja sen jälkeen ei uskonu mua enää koskaan...ja nyt jää vauvatkin tekemättä vaikka kenties molemmat sen haluais..äh ja pöh!!

 

["juups"]

en ruikuta elareita, en saa niitä ekasta kun lupasin eksälle et en kerro isyyttä soskaan kun se ei halunnut lasta ja minä halusin. ja ollaan nykysen kanssa sovittu et eron sattuessa asutaan lähekkäin ja lapset viikko ja viikko periaatteella jolloin kukaan ei maksa elareita ja harrastukset jne puoliksi. en oo oikeesti ihan hirvee, nyt vaan hormoonit ja tunteet vie mennessään..parannuin jo..

 

[no hoh]

[QUOTE="juups";24602692]en ruikuta elareita, en saa niitä ekasta kun lupasin eksälle et en kerro isyyttä soskaan kun se ei halunnut lasta ja minä halusin. ja ollaan nykysen kanssa sovittu et eron sattuessa asutaan lähekkäin ja lapset viikko ja viikko periaatteella jolloin kukaan ei maksa elareita ja harrastukset jne puoliksi. en oo oikeesti ihan hirvee, nyt vaan hormoonit ja tunteet vie mennessään..parannuin jo..[/QUOTE]

Nyt jotain ryhtiä nainen...

 

[tottakai]

ollaan suunniteltu ero! suunniteltiin se silloin kun ostimme taloa ja suunniteltiin se ennenku päätettiin tehdä tuo lapsi. suunniteltiin koska on hyvä tietää mitä toinen ajattelee esim.talosta jos tulis ero. suunniteltiin ero silloinkin kun otettiin lainaa autoon. miehen nimiin laina ja auto ja hän saa sen lainoineen eroon sattuessa. lapset tasa jako ja kulut puoliksi. talo myyntiin ja raha puoliksi. ehkä ei ole kovin romanttista mutta me kumpikin tiedetään tasan tarkkaan mitä suhteessa tapahtuu (no, paitsi nyt) ja ollaan varauduttu myös siihen että vaikka nyt onni kukoistaa, se ei välttämättä ole niin enää kymmenen vuoden kuluttua jolloin yhä maksamme tätä taloa!

 

[ja]

ollaan myös suunniteltu tulevaisuus niin että jos toinen kuolee niin mitä sitten tehdään. on lainoille vakuutukset ja ekasta lapsesta juteltu soskassa saako mieheni huoltajuuden kun muutakaan isää ei ole jos minä ainut huoltaja kuolen. elämässä sattuu kuolemia ja eroja tuon tuosta. ei ole hullua suunnitella mitä sitten tehdään ja toimitaan. nyt meen nukkuu ja sanon huomenna miehelle et pillereitä jäi jokunen ottamatta, niin varautuu loppukuuksi kondoomein ja kerron myös että mun lapsen tekoon on ikäraja ja se tulee täyteen kahden vuoden kuluttua! ni, kiitos mammat kun oikasitte ajatuksia. tätä ikärajaa miehelle en ees osannut aatella vaan mietin et tää jahkailu kestää vaihdevuosiin saakka!! reilu kerho antaa pari vuotta lisä aikaa. itseä vaan surettaa jos en saa vauvaa koskaan....mutta jospa se sulais tuo mies jossain vaiheessa!

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";24602511]Ihan uteliaisuudesta, mikä sun alkuperäinen unelma oli? Eiks sulla ole tosi monta lasta nytkin, suht tihein välein ja vanhimmat nuorena saatu?[/QUOTE]

Jostain syystä olen aina haaveillut 12 lapsesta.
Olen oikeastaan tavallaan yhäkin sitä mieltä, että se olisi ollut minulle parhaiten sopiva määrä. ELämän mutkat kuitenkin päättivät toisin.