Vauva koko ajan kimpussa. Aaaarg!

Tyttöni, pian 7,5 kk on muuttunut aivan mahdottomaksi. Sylitellä pitäisi ihan koko ajan. Lattialla leikkiessään vähän väliä kitisee ja suorastaan rientää kimppuuni punttiin roikkumaan. Se kelpaa, että istun lattialla hänen vieressään. Silloin voi kiipeillä päälläni ja olla jatkuvassa ihokontaktissa. Ja äidin hävitessä näköpiiristä, voi sitä surua! Isikään ei enää kelpaa samalla lailla.

Aika hellyyttävää! Mutta kyllä vähän rasittavaakin! Onko muilla kokemusta moisesta "läheisyysvimmasta" .

 

Tuttua on. Minun neiti samanlainen. On kyl välil rasittavaa... :$

 

Oisko eroahdistusta, kun tuon ikäinen on?

 

Meillä myös tuttua. Tyttö nyt 8,5kk ja ollut jo varmaan kuukauden päivät tuollaista kitinää. Välillä on sellasia päiviä, että ei oo niin "vaikeaa" mutta jotkut päivät on sellaisia että pitäis koko ajan olla sylissä tms.
Jos vaikka olen hetken jossain käymässä, ni jo äänen kuullessaan alkaa itku ja syliin on päästävä. Tai sitten roikutaan housun puntissa... Todellakin välillä rasittavaa mutta myös hellyyttävää kuten Kimalainen sanoit =)

 

Meillä sama jatkunut jo hyvän tovin (poika pian 9kk). Ajattelen sen olevan eroahdistusta, ja se vaivaa myös öisin (hampaiden tulon & konttaus/istumis/seisomisharjoitusten lisäksi). Onneksi myös isi kelpaa