Tyttöni, pian 7,5 kk on muuttunut aivan mahdottomaksi. Sylitellä pitäisi ihan koko ajan. Lattialla leikkiessään vähän väliä kitisee ja suorastaan rientää kimppuuni punttiin roikkumaan. Se kelpaa, että istun lattialla hänen vieressään. Silloin voi kiipeillä päälläni ja olla jatkuvassa ihokontaktissa. Ja äidin hävitessä näköpiiristä, voi sitä surua! Isikään ei enää kelpaa samalla lailla.
Aika hellyyttävää! Mutta kyllä vähän rasittavaakin! Onko muilla kokemusta moisesta "läheisyysvimmasta" .
Aika hellyyttävää! Mutta kyllä vähän rasittavaakin! Onko muilla kokemusta moisesta "läheisyysvimmasta" .