Vauva ja taapero kuinka pärjää

Kuinka siis ootte pärjänny vauvan kanssa ja yksi vuotiaan?????

 

Noh, en kerkiä paremmin nyt tällä erää sepustella, mutta mulla oli vastasyntynyt ja 2v. samaan aikaan ja täytyy kyllä sanoa, että elämäni parasta aikaa!! Vauva tosin oli helppo ja niin oli esikoistyttökin, mutta... Niin oli siistiä ja pullat leivottuina.. Eipä ole enää, kun nämä taaperot on jo molemmat melkein koulu-iässä ja kolmas vauva 4,5kk:n.. :snotty:

Mieheni siskolla on neljä lasta, kaksi ensimmäistä vajaan vuoden ikäerolla ja kaksi viimeistä noin kahden vuoden ikäerolla ja vanhin on tällä hetkellä 8v. Joten vipinää on siinäkin talossa riittänyt ja onnellisuutta. "Vaihdellaankin" joskus lapsia puolin sun toisin, jo ihan pienenä niin että toinen katsoi kaikki,e ttä toinen pääsi asioille..

En tarkoita mitään ruusun tuoksuista kuvaa antaa, mutta mielestäni hyvin paljon asenteesta ja elämäntilanteesta kiinni, että jaksaa!

 

Heh, mä odotan innolla mitä siitä tulee kun muksuille tulee ikäeroa vain vuosi :xmas:

 

Meillä ikäeroa tuli 1v7kk ja hyvin on pärjätty. Alussa poika kyllä paljon itki ja huusi,kun hoidin vauvaa,mutta onneksi pikkusisko on ollut helppo vauva ja nukkunut täydet yö unet 2kk iästä asti =) Nykyään poika on 2v6kk ja tyttö 11k ja tulevat hyvin toimeen keskenään ja leikkivät välillä pitkäänkin yhdessä omassa huoneessa. Toisinaan poika kyllä kiusaa ja lyö pikkusiskoaan,mutta taitaa olla normaalia sisarusrakkautta
Poika oppi myöskin kuivaksi pikkusiskon aikana,mutta sitä kesti vain kaksi viikkoa ja sitten poika ilmoitti haluavansa olla pikku poika ja käyttää vaippoja :/ Nyt sitten molemmat ovat edelleen vaipoissa,koska en jaksanut kokoajan vaihtaa pojalle kuivia vaatteita...Sentään välillä poika käy potalla tai pytyllä tarpeillaan ja odottelenkin taas sitä aikaa että haluaa uudestaan luopua vaipoista. Ehkä sitten viimeistään,kun tyttökin alkaa pottailua harjoittelemaan
Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lasten pieneen ikäeroon!

 

Rankkaa on kahden pienen kanssa, varsinkin kun kumpikaan ei kävele. Mutta äkkiä vauva-aika on ohi ja sitten toistensa parhaat kaverit ja äidillä helpottaa

 

meillä on pojilla ikäeroa 10 päivää alle vuosi. Hyvin sujuu nyt ju päivät on vauvan osalta rutinoitunu. Alku oli hankalaa ku jos molemmat vaati yhtä aikaa jotain ni ite oli ihan sekasin et mitä mä nyt teen mut nykyään mun mielestä helppoa, tai siis yhen kans on kyl helpompi mut olisin kuvitellu et on raskaampaa. Vuoden päästä ne on jo hyviä kavereita keskenään. Pienempi viikon päästä 5 kk ja isompi tulee marraskuun lopulla 1v5kk.

 

Hyvin pärjää =) Meidän taapero oli 10kk kun joutui ryhtymään kahdelle pikkuveljelle isoveljeksi... Mielestäni kans melko paljon asenteesta kiinni. Ensimmäiset pari viikkoa oli isoveli ihan sekaisin. Meni huutaen nukkumaan (siihen saakka ei elämässään ollut juuri lainkaan itkenyt, saati huutanut ) ja halusi aina siihen syliin, missä vauva oli mutta parin viikon päästä sitten vissiin totesi, että tunkeilijat ovat tulleet jäädäkseen . Alkuun piti tietysti opetella tiettyjä käytännön "temppuja" useamman pienen kanssa. Oli niitäkin aamuja, et keskimmäinen veli istu syöttötuolis ja oikeella kädellä lusikoin sille puuroa. Toinen pikkupojista makas sylissä polvien päällä ja vasemmalla pidin sen tuttipulloo. Sit toinen pikkupojista istu sitteris jalkojen juures ja vasemmalla jalalla kiikutin sitä. Mut kaikki oli tyytyväisiä B) ja eiks se oo pääasia.

Nyt pikkuveljet 6kk ja todella hienosti isoveli hoitaa. Tuo "muumilaatikon" kun on vaipanvaihtoaika. Vie vaipat roskiin ja leikkivät muutenkin todella nätisti "yhdessä". Pikkupojat jonkun verran "tappelevat" kun leikkivät lattialla ja toinen kääntyy vahingossa päälle ja rupeaa esim. korvaa kaivamaan niin siitähän voikin jo suuttua Mutta isoveli osaa varoa melko hyvin, ettei edes leikkiessä mene pikkuveljien päälle.

Työtähän tässä on mutta jos ei työn määrää säikähdä niin kaikki on hyvin. Vapaa-ajan ongelmia ei juurikaan ole ja vielä kun on kaks isompaakin poikaa. Meillä ei isovanhempia apuna eli ei mitään paikkaa jonne kaikki 5 sais välillä. Opeteltu siis jo kauan aikaa sitten selviytymään omalla väellä.

Isommilla pojilla välissä puoltoista vuotta ja jotenkin tuntuu siltä, et varmaan on sillonkin ollu rankkoja päiviä välissä mut ne niin yllättävän nopeesti unohtuu