Hyvin pärjää =) Meidän taapero oli 10kk kun joutui ryhtymään kahdelle pikkuveljelle isoveljeksi... Mielestäni kans melko paljon asenteesta kiinni. Ensimmäiset pari viikkoa oli isoveli ihan sekaisin. Meni huutaen nukkumaan (siihen saakka ei elämässään ollut juuri lainkaan itkenyt, saati huutanut
) ja halusi aina siihen syliin, missä vauva oli mutta parin viikon päästä sitten vissiin totesi, että tunkeilijat ovat tulleet jäädäkseen .
Alkuun piti tietysti opetella tiettyjä käytännön "temppuja" useamman pienen kanssa. Oli niitäkin aamuja, et keskimmäinen veli istu syöttötuolis ja oikeella kädellä lusikoin sille puuroa. Toinen pikkupojista makas sylissä polvien päällä ja vasemmalla pidin sen tuttipulloo. Sit toinen pikkupojista istu sitteris jalkojen juures ja vasemmalla jalalla kiikutin sitä. Mut kaikki oli tyytyväisiä B) ja eiks se oo pääasia.
Nyt pikkuveljet 6kk ja todella hienosti isoveli hoitaa. Tuo "muumilaatikon" kun on vaipanvaihtoaika. Vie vaipat roskiin ja leikkivät muutenkin todella nätisti "yhdessä". Pikkupojat jonkun verran "tappelevat" kun leikkivät lattialla ja toinen kääntyy vahingossa päälle ja rupeaa esim. korvaa kaivamaan niin siitähän voikin jo suuttua
Mutta isoveli osaa varoa melko hyvin, ettei edes leikkiessä mene pikkuveljien päälle.
Työtähän tässä on mutta jos ei työn määrää säikähdä niin kaikki on hyvin. Vapaa-ajan ongelmia ei juurikaan ole ja vielä kun on kaks isompaakin poikaa. Meillä ei isovanhempia apuna eli ei mitään paikkaa jonne kaikki 5 sais välillä. Opeteltu siis jo kauan aikaa sitten selviytymään omalla väellä.
Isommilla pojilla välissä puoltoista vuotta ja jotenkin tuntuu siltä, et varmaan on sillonkin ollu rankkoja päiviä välissä mut ne niin yllättävän nopeesti unohtuu