Terrierit on siitä "pahoja", että ovat kyllä tosi kovapäisiä (siihenhän ne on jalostettu) ja kouluttaminen voi olla vaikeaa.
Meillä oli vauva-aikana tämmöisiä sääntöjä: Vauvan viltille ei koira saa mennä. Jos tassu osui vilttiin, kiellettiin selvästi (kiellon kovuus riippuu sitten koiran kovuudesta). Vauvaa saa nuuskia, sitä saa kohtuullisesti nuolla (jossain kohtaa sanottiin sitten "riittää..." ja estettiin nuoleminen.)
Koira ei saa koskea vauvan leluihin (taas kiellon kovuus riippuu koiran kovuudesta ja kyllä ne koirat erottaa hajusta, että mitkä on vauvan).
Koiralle rakennettiin semmoinen paikka makoiluun, jonne lapsi ei pääse (meillä yhteen huoneeseen laitettiin matala kaappi oven suulle, josta koira pääsee yli, mutta lapsi ei), jotta saa olla halutessaan ihan rauhassa.
Meillä on koiralla myös häkki (aina ollut), joka siis koiran oma pesä. Sinne vauvalla/lapsella ei ole mitään asiaa, ikinä, vaikka ovi onkin aina auki. Lapsi ei saa myöskään leikkiä koiran leluilla.
Koiran annettiin olla paljon mukana touhuissa, mutta tarvittaessa käskettiin myös pois paikalta. Alkuun koira oli tosi kummissaan esim kakkavaipoista ja olisi varmasti mielellään syönyt ne.. .
Pitää yrittää muistaa, että pinnaa pitäisi riittää myös koiralle, kun se pyörii mukana "hoitamassa". Eikä se lapsi kuole siihen koiran nuolemiseen vaan saa hyvän vastutuskyvyn, jos vähän tassuja imeskelee.
.
Meillä lapsi ei saa myöskään kiivetä koiran päälle eikä koiraa saa muutenkaan repiä tai tökkiä. Yhdessä ollaan opeteltu kuinka koiraa silitetään. Rapsutuksen onkin sitten oppinut matkimalla.
Koiraa on myös toruttu, jos sähläämisellään kaataa/tööttää lapsen. Pitää malttaa.
Koiran ruoka/vesikupeille lapsella ei ole mitään asiaa ja varsinkin toi vesikuppi onkin ollut todella haasteellinen (ruuan koira syö heti, muuten kuppi tyhjä)... Kun koira syö, niin pidetään huolta, ettei lapsi pääse häiritsemään.
Tässä joitain meidän sääntöjä.