Vauva ja juhliminen

["vieras"]

Muuten...mistä päättelette mun neuvovan ketään? Kunhan väittelen ajankulukseni. En ota tätä yhtään vakavasti. Ärsyttää lähinnä ihmisten kykenemättömyys kyseenalaistaa asioita ja se, miten moni kokee varmasti tietävänsä, mitä pikkuruinen vauva tuntee/ajattelee. Sitä kun ei oikein voi todistaa muuten kuin itkua ym. merkkejä havainnoimalla ja kortisolitasoja mittaamalla. Se taas on kiistaton fakta, ettei vanhemmat voi ajankäytöltään olla tasavertaisia, jos toinen on äitiyslomalla ja toinen töissä. Ihan itsensä huijaamista väittää muuta. Mihin isyyslomia ym. edes tarvittaisiin, jos isä on muka työpäivästä huolimatta muutenkin yhtä paljon vauvan kanssa kuin äiti? Kyllä se 8 h tai pidempi työpäivä verottaa ajankäyttöä ja väittäisin, että isä lähentyisi vauvan kanssa, jos olisi vanhempainvapaalla/hoitovapaalla.

No enkö minä juuri kyseenalaista sun höpöjuttuja? Mielestäni vanhemmuutta ja tasavertaisuutta ei voi mitata millään sekuntikellolla, ei se tarkoita mitään aikaa, joka ollaan lapsen kanssa.

Jos äiti ajankäytöllisesti onkin lapsen kanssa äippäloman aikana enemmän, ei se tarkoita sitä että lapsi leimaantuisi yhtään vähemmän siihen isään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että äiti tekee hommat nopeammin ja näppärämmin, isällä saattaa vaipanvaihto ja muut hieman kestää. Lisäksi äiti voi lukea lasta paremmin joissain tilanteissa, joissain taas isä vaistoaa paremmi, mitä lapsi haluaa.

Sulla on outoja kokemuksia ja oudot mielipiteet, ei voi muuta sanoa.

 

[Minuli]

Ja kyllä, mä äitinä kuvittelen tietäväni jotain siitä jota MINUN vauvani ajattelee/tuntee/viestittää. Entäs mitä sinä kuvittelet siitä tietäväsi?

 

[tytsi-89]

Minä en kyllä huomannu että sä olisit itse yhtään kyseenalaistanut omia mielipiteitäs, päinvastoin.. Ja minä tiedän paljonkin lapsia, joille isi on hyvinkin tärkeä ja kelvollinen lohduttaja, olen itse myös ollut sellainen ja koen että se on ollut suuri rikkaus vielä aikuisiälläkin, sanotaanhan että isäsuhde peilaa aikuisena naisen miessuhteisiin.

Uskon aika paljon evoluutiopsykologisiin käsityksiin. Yhtään tutkimusta en ole nähnyt, jonka mukaan joku muu kuin ensisijainen hoitaja voisi pienelle vauvalle olla yhtä läheinen. Jos siis lapsella on se ensijainen hoitaja. Päinvastaisia vaan. Siitä on sentään todisteita, että vauva tunnistaa mm. äitinsä hajun, äänen, maidon tuoksun, sydänäänet, säätelee hengityksensä ja ruumiinlämpönsä äidin avulla, äiti herää yleensä paremmin vauvan ääniin yöllä, äiti on biologisesti herkempi tunnistamaan vauvan tarpeet, imetys edistää kiintymyssuhdetta, kun erittyy oksitosiinia jne. jne. Sitä ei siis voi kiistää, että äidillä on biologisista syistä etumatka eikä isä ole heti samalla viivalla vauvan hoitajana. Se vaatii enemmän tietoista panostusta. Kyseenalaistan kyllä paljonkin, en ole ollenkaan varma, minkä ikäinen vauva voi mitäkin aikoja olla äidistä (tai ensisijaisesta hoitajastaan) erossa ja muutenkin isän ja vauvan suhde on vaikea asia. Siitä on ollut monia näkemyksiä, voiko vauva pienenä kiintyä kahteen ihmiseen tasavertaisesti.

Mullakin on läheiset välit molempiin vanhempiin. Totta kai olen tavannut paljonkin lapsia, joille isä on tärkeä ja läheinen, mutten ihan pientä vauvaa, jolle äiti ei olisi läheisempi.

 

[vierailijam]

tytsi-89 puhuu siitä, miten muut eivät osaa kyseenalaistaa omia mielipiteitä, mutta samaahan sinä nyt teet, koska oletat, että sinun mielipiteesi ja faktasi ovat ainoat oikeat. En ymmärrä mihin yrität pyrkiä sanomalla, ettei isä ja äiti voi olla tasavertaisessa suhteessa lapseensa? Tarkoitatko, ettei isä voi hoitaa alle vuoden ikäistä vauvaa yksin, ilman äitiä?

Sitä kanssa mietin, että miten baarissa käyminen eroaa äidin iltalenkinstä yksin? Miksi on kamalampaa viettää pari tuntia omaa aikaa yöllä, kuin pari tuntia omaa aikaa päivällä? Voisko joku selventää..

 

["näin on"]

Meillä on neljäs lapsi tulossa parin viikon päästä ja jaan Tytsin näkemyksen siitä että olen alkuun vauvalle se ensisijainen ja tutuin hoitaja. Koska imetän vauvaa ja olen lähes kokoajan hänen lähellään.

Ei se estä sitä etteikö mies voisi osallistua vauvan hoitoon ja varmasti tekeekin sitä aktiivisesti kun on ensimmäiset 2kk kotona. Hänellä on kuitenkin vastuu isommista lapsista joista en sektion jälkeen voi kunnolla huolehtia joten tuolloinkin olen se vauvan pääasiallinen hoitaja.

Ei se vähennä isän roolia eikä tee sitä etten voisi jättää vauvaa välillä isän kanssa kotiin kun menen yksin jonnekin, suunnitelmissa on myös että isä hoitaisi vauvaa kerran viikossa kun menisin itse isosisaruksen/isosisarusten kanssa jonnekin jne. Siinä vaiheessa kun vauva alkaa olla 9kk hän pärjää isän kanssa silloinkin kun itse alan keikkatyöt ja siinä 1v paikkeilla isä voisi jäädä kokonaan koti-isäksi minun lähtiessäni töihin.

Eli en näe imetyksen ja sen että alkuun olen vauvalle se ensisijainen vanhempi estävän (tämänkään lapsen kohdalla) isän ja lapsen suhteen kehittymistä.

Sä olet kyllä niin rohkea ja vahva. Kaksi erityislasta ja vielä neljäs. Nostan hattua ja tykkään susta niin! Kaikkea hyvää perheellenne!

 

[tytsi-89]

Ja kyllä, mä äitinä kuvittelen tietäväni jotain siitä jota MINUN vauvani ajattelee/tuntee/viestittää. Entäs mitä sinä kuvittelet siitä tietäväsi?

Tietysti omat vanhemmat (yleensä...) tuntee omat lapsensa parhaiten. Et kuitenkaan voi esim. vauvan stressitasoa mitata tms. Ei vauvat sentään samalla tavalla kommunikoi kuin isommat lapset. Tuskin kukaan jättäisi vauvaa esim. muille kuin isälle hoitoon, jos osaisivat aina etukäteen ennustaa, itkeekö vauva koko sen ajan tms.

 

[tytsi-89]

tytsi-89 puhuu siitä, miten muut eivät osaa kyseenalaistaa omia mielipiteitä, mutta samaahan sinä nyt teet, koska oletat, että sinun mielipiteesi ja faktasi ovat ainoat oikeat. En ymmärrä mihin yrität pyrkiä sanomalla, ettei isä ja äiti voi olla tasavertaisessa suhteessa lapseensa? Tarkoitatko, ettei isä voi hoitaa alle vuoden ikäistä vauvaa yksin, ilman äitiä?

Sitä kanssa mietin, että miten baarissa käyminen eroaa äidin iltalenkinstä yksin? Miksi on kamalampaa viettää pari tuntia omaa aikaa yöllä, kuin pari tuntia omaa aikaa päivällä? Voisko joku selventää..

Olen sitä mieltä, että lapsi (etenkin vauva) kiintyy siihen, jolta ensisijaisesti saa turvan ja aikaa. Jos toinen vanhempi on läsnä lapsen arjessa selvästi enemmän, ei molemmat voi alussa olla yhtä läheisiä. En usko ns. laatuaikaan. Jos isä lähtee yöksi pois vauvan ollessa vaikka 2 kk, en usko vauvan tästä kärsivän, jos on silloin äitinsä kanssa ja isä on muutenkin päivisin töissä, eli säännöllisesti pitkiä aikoja poissa vauvan luota. Äidin poissaolo taas aiheuttaisi erilaisia reaktioita.

Tässä ei taidettu puhua parin tunnin reissusta vaan yön yli kestävistä.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27457988]No enkö minä juuri kyseenalaista sun höpöjuttuja? Mielestäni vanhemmuutta ja tasavertaisuutta ei voi mitata millään sekuntikellolla, ei se tarkoita mitään aikaa, joka ollaan lapsen kanssa.

Jos äiti ajankäytöllisesti onkin lapsen kanssa äippäloman aikana enemmän, ei se tarkoita sitä että lapsi leimaantuisi yhtään vähemmän siihen isään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että äiti tekee hommat nopeammin ja näppärämmin, isällä saattaa vaipanvaihto ja muut hieman kestää. Lisäksi äiti voi lukea lasta paremmin joissain tilanteissa, joissain taas isä vaistoaa paremmi, mitä lapsi haluaa.

Sulla on outoja kokemuksia ja oudot mielipiteet, ei voi muuta sanoa.[/QUOTE]

Täh? Sinusta ei kiintymisen kannalta ole merkitystä, kuinka paljon viettää vauvan kanssa aikaa? Silloinhan vauva on mielestäsi yhtä leimaantunut myös kaikkiin sukulaisiinsa kuin äitiinsä, jos ei ole väliä, kuinka paljon vauvaa näkee/hoitaa? Sehän sen läheisyyden ja kiintymyksen vauvan kohdalla määrittää, läsnäolo. Isomman lapsen kohdalla jo luonne-erot ym. vaikuttaa enemmän. Siis se, miten paljon synkkaa eri ihmisten kanssa.

 

[vierailijam]

Olen sitä mieltä, että lapsi (etenkin vauva) kiintyy siihen, jolta ensisijaisesti saa turvan ja aikaa. Jos toinen vanhempi on läsnä lapsen arjessa selvästi enemmän, ei molemmat voi alussa olla yhtä läheisiä. En usko ns. laatuaikaan. Jos isä lähtee yöksi pois vauvan ollessa vaikka 2 kk, en usko vauvan tästä kärsivän, jos on silloin äitinsä kanssa ja isä on muutenkin päivisin töissä, eli säännöllisesti pitkiä aikoja poissa vauvan luota. Äidin poissaolo taas aiheuttaisi erilaisia reaktioita.

Tässä ei taidettu puhua parin tunnin reissusta vaan yön yli kestävistä.

Et vastannut kysymykseeni, voiko mielestäsi alle 1 vuotiaan vauvan jättää isälle hoitoon esimerkiksi neljäksi tunniksi?

 

["vieras"]

Uskon aika paljon evoluutiopsykologisiin käsityksiin. Yhtään tutkimusta en ole nähnyt, jonka mukaan joku muu kuin ensisijainen hoitaja voisi pienelle vauvalle olla yhtä läheinen. Jos siis lapsella on se ensijainen hoitaja. Päinvastaisia vaan. Siitä on sentään todisteita, että vauva tunnistaa mm. äitinsä hajun, äänen, maidon tuoksun, sydänäänet, säätelee hengityksensä ja ruumiinlämpönsä äidin avulla, äiti herää yleensä paremmin vauvan ääniin yöllä, äiti on biologisesti herkempi tunnistamaan vauvan tarpeet, imetys edistää kiintymyssuhdetta, kun erittyy oksitosiinia jne. jne. Sitä ei siis voi kiistää, että äidillä on biologisista syistä etumatka eikä isä ole heti samalla viivalla vauvan hoitajana. Se vaatii enemmän tietoista panostusta. Kyseenalaistan kyllä paljonkin, en ole ollenkaan varma, minkä ikäinen vauva voi mitäkin aikoja olla äidistä (tai ensisijaisesta hoitajastaan) erossa ja muutenkin isän ja vauvan suhde on vaikea asia. Siitä on ollut monia näkemyksiä, voiko vauva pienenä kiintyä kahteen ihmiseen tasavertaisesti.

Mullakin on läheiset välit molempiin vanhempiin. Totta kai olen tavannut paljonkin lapsia, joille isä on tärkeä ja läheinen, mutten ihan pientä vauvaa, jolle äiti ei olisi läheisempi.

Nykypsykologian käsityksen mukaan vauva voi kyllä muodostaa läheisiä suhteita useampaan kuin yhteen henkilöön.

 

[Puh ja pöh]

Mua ei olisi saanut kirveelläkään yöksi pois kun vauva oli pieni (alta vuoden). (Ja nyt joku tule sitten selittämään, kuinka olen tuhonnut isän ja vauvan suhteen, kun ne ei ole saanut sitten oikeanlaista laatuaikaa keskenään.)
Koirat räkyttää ja karavaani kulkee. Tehdäänpä kukin kuten tuntuu oikealta.

 

[tytsi-89]

Et vastannut kysymykseeni, voiko mielestäsi alle 1 vuotiaan vauvan jättää isälle hoitoon esimerkiksi neljäksi tunniksi?

Totta kai. Onhan moni 9 kk ikäinen jopa tunteja päiväkodissa 5 kertaa viikossa.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27458120]Nykypsykologian käsityksen mukaan vauva voi kyllä muodostaa läheisiä suhteita useampaan kuin yhteen henkilöön.[/QUOTE]

Niin voi. Voiko kuitenkaan yhtä läheisiä? Siis ettei ihan pieneenkään vauvaan vaikuttaisi ensisijaisen hoitajan poissaolo?

 

["vieras"]

Pitääkö isän siis jäädä kotiin äidin kanssa ja jättää työt tauolle? Millään muulla keinolla isä ei voi olla tasan yhtä paljon vauvan kanssa. Pitääkö ruokkia lapsi pullosta, jotta isä ei vaan jää mistään paitsi? Miksi suurin osa äideistä jää kotiin väh. 9 kuukaudeksi, jos isä on yhtä hyvä ensisijaiseksi hoitajaksi? Etenkin, jos äiti ei imetä. Miksi päiväkodeissa lapset itkevät oikeastaan AINA päivän aikana vain äidin perään? Ja kyllä, isästä voi tulla jo taaperolle yhtä läheinen kuin äidistä. Vauva on aivan eri asia kuin isompi lapsi.

Selittääkö joku nyt, millä logiikalla voi olla vauvalle tasavertaisia ne vanhemmat, joista toinen on vauvan kanssa lähes 24/7 ja toinen arkisin ainakin 8h/päivä poissa? Ette siis ole huomanneet, että vauva olisi enemmän äidin kuin isän perään? Tällä logiikalla väitätte myös, ettei ole mitään väliä, onko lapsen kanssa kotona vai päivisin töissä...mihin sitten hoitovapaitakaan tarvitaan?

Meillä vauva heräsi 10 aikoihin ja nukkui parin tunnin päikkärit ennen isän töistä tulemista. Illalla oli pisin hereilläoloaika ja nukkumaan meni 22-22.30. Isä lähti aamulla kuuden aikoihin töihin ja tuli neljän aikoihin kotiin. Eipä isä kauhean pitkää aikaa siis ollut poissa lapsen hereilläoloajasta. Tähän päälle viikonloput kotona ja usein teki kotona vielä etäpäiviä. Tällä logiikalla siis ainakin meillä.

 

["utelias"]

millä alalla opiskelet/työskentelet tytsi?oletko erikoistunut lapsiin?

 

[tytsi-89]

[QUOTE="utelias";27458140]millä alalla opiskelet/työskentelet tytsi?oletko erikoistunut lapsiin?[/QUOTE]

Kasvatustiedettä opiskelen neljättä vuotta, eli en varsinaisesti. Teen lisäksi sijaisuuksia päiväkodissa. En siis ole mitenkään "pätevä".

 

["vieras"]

Niin voi. Voiko kuitenkaan yhtä läheisiä? Siis ettei ihan pieneenkään vauvaan vaikuttaisi ensisijaisen hoitajan poissaolo?

Voi yhtä läheisiä ainakin siinä tapauksessa, että lapsella on monta ensisijaista hoitajaa. Siis jos äiti ja isä ovat viettäneet yhtä paljon aikaa vauvan kanssa, tämä on tietysti harvinaista.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27458153]Voi yhtä läheisiä ainakin siinä tapauksessa, että lapsella on monta ensisijaista hoitajaa. Siis jos äiti ja isä ovat viettäneet yhtä paljon aikaa vauvan kanssa, tämä on tietysti harvinaista.[/QUOTE]

Tämä onkin mielenkiintoinen aihe. Siis se, voiko kiintyä yhtä paljon vanhempiin, jotka ovat oikeasti yhtä paljon läsnä ja paljonko odotusaika ja imetys sekoittavat pakkaa.

 

[Minuli]

Uskon aika paljon evoluutiopsykologisiin käsityksiin. Yhtään tutkimusta en ole nähnyt, jonka mukaan joku muu kuin ensisijainen hoitaja voisi pienelle vauvalle olla yhtä läheinen. Jos siis lapsella on se ensijainen hoitaja. Päinvastaisia vaan. Siitä on sentään todisteita, että vauva tunnistaa mm. äitinsä hajun, äänen, maidon tuoksun, sydänäänet, säätelee hengityksensä ja ruumiinlämpönsä äidin avulla, äiti herää yleensä paremmin vauvan ääniin yöllä, äiti on biologisesti herkempi tunnistamaan vauvan tarpeet, imetys edistää kiintymyssuhdetta, kun erittyy oksitosiinia jne. jne. Sitä ei siis voi kiistää, että äidillä on biologisista syistä etumatka eikä isä ole heti samalla viivalla vauvan hoitajana. Se vaatii enemmän tietoista panostusta. Kyseenalaistan kyllä paljonkin, en ole ollenkaan varma, minkä ikäinen vauva voi mitäkin aikoja olla äidistä (tai ensisijaisesta hoitajastaan) erossa ja muutenkin isän ja vauvan suhde on vaikea asia. Siitä on ollut monia näkemyksiä, voiko vauva pienenä kiintyä kahteen ihmiseen tasavertaisesti.

Mullakin on läheiset välit molempiin vanhempiin. Totta kai olen tavannut paljonkin lapsia, joille isä on tärkeä ja läheinen, mutten ihan pientä vauvaa, jolle äiti ei olisi läheisempi.

Isän osallistuminen ja sitoutuminen lapsen hoitoon :: Terveyskirjasto
Monia näkemyksiä on ollut, mutta nykytutkimusten valossa molemmat voivat olla tasavertaisia hoitajia vauvalle ja vauva pystyy kiintymään useampaan hoitajaan, jos isä(tai kuka se toinen onkaan) vaan haluaa ja äiti antaa tilaa.

En tiedä mikä lasketaan pieneksi vauvaksi, mutta meille ainakin voi tulla katsomaan 3kk vanhaa vauvaa, jolle isä on ihan yhtä tärkeä ja läheinen, kuin äiti. Tosin tätähän emme voi tietää, voi olla että isä onkin tärkeämpi, koska emme voi vauvelin ajatuksia lukea

Ja minusta tuo terveyskirjaston linkin "hoivaava isyys" on hyvinkin kuvaava ja ihana termi, ei pelkästään se että isä osallistuu vauvan hoitoon, syöttää ja vaihtaa vaipat. Tärkeämpää on, että hän hoivaa, antaa rakkautta ja hellyyttä.

 

["vieraana"]

Oon vasta tällä palstalla törmännyt näkemykseen että äiti ei saisi käydä yhtään missään ilman vauvaa ainakaan ekan vuoden tai puolen vuoden aikana ilman että aiheuttaa vauvalle jonkinlaisia traumoja. Ei oo tullut aiemmin mieleenkään, etteikö nyt tuntia-paria-muutamaa voisi olla silloin tällöin poissa, jos isä sillä välin vauvaa hoitaa.

 

[Mäkin]

kävisin,mutta vauva ei huoli pulloa jotenka multa se on niin kauan pannassa kun vauva syö tissiä. Isi lähti just äsken viihteelle kun ei jaksa olla kotona kun on töitä ma-pe ja sit illalla pitää istua vaan kotona kun väsyttää,plaaplaaplaa...mikä ääliö!
Mut enivei,saa äitikin mennä ja pitääkin,että jaksaa arkea pyörittää. Ja vain siis jos pullosta maitoo tai muuten ruokapuoli kunnossa.

 

[KääKKä de la KääKKä]

kävisin,mutta vauva ei huoli pulloa jotenka multa se on niin kauan pannassa kun vauva syö tissiä. Isi lähti just äsken viihteelle kun ei jaksa olla kotona kun on töitä ma-pe ja sit illalla pitää istua vaan kotona kun väsyttää,plaaplaaplaa...mikä ääliö!
Mut enivei,saa äitikin mennä ja pitääkin,että jaksaa arkea pyörittää. Ja vain siis jos pullosta maitoo tai muuten ruokapuoli kunnossa.

No eipä meidän kuopus huolinnut multa pulloa, mutta isältään huoli, kun en ollut paikalla.

 

[Mäkin]

Ei ota vaavi isältäänkään pulloa eikä mummoltakaan kun kerran huvikseen testattiin. Olin tuolloin koiran kanssa ulkona. Ei osaa jotenkin lutkuttaa sitä pulloa. Ja ollaan tietty kokeiltu useemmin kun kerran tai kaksi.

 

["Yksinhuoltaja"]

[QUOTE="näin on";27455091]Monet äidit ja isät eivät käy vauva-aikaan viihteellä, ollaan perheenä kotona. Eri ovat nää yksinhuoltajat, jotka lähtevät heti iskemään iitta.
Kun lapsen tekee, kuuluu ensimmäiset vuidet lapselle, että saat hänelle hyvän itsetunnon. Ei se synny hoitopaikoissa eikä mummolassakaann.
Vanhempien kuuluu olla pienten lapsiensa kanssa j isompienkin. Lapset tarvitsevat joutenoloa, kun ei tarvitse lähteä minnekään, eikä tehdä miitään, ollaan vain perheenä.[/QUOTE]

Eri ovat nää yksinhuoltajat, jotka lähtevät heti iskemään uutta?! Itse olin yh:na vuosia vauvan syntymän jälkeen ja olin aina kotona! Ei käynyt mielessäkään, että olisin lähtenyt viihteelle tai iskemään uutta! Kyllä siinä meni useampi vuosi selibaatissa, koska lapsi menee kaiken sellaisen edelle! Kyllä ne av-mammat enemmän käyvät ja ruikuttavat miehelleen jos eivät pääse lapsesta eroon omaa aikaa viettämään.

Minäkin olisin kyllä ilman miestäkin päässyt viihteelle tai mihin vaan, mutta lapsi meni aina edelle. Vielä nytkin vaikka olen jo parisuhteessa (enkä tosiaan iskenyt mistään baarista tms.) saan milloin vaan omaa aikaa, mutta ei kiinnosta. Ihaninta aikaa on olla lapsen ja perheen kanssa!

 

["vieras"]

mun mielestä ei ole normaalia jos äiti ei käy missään kauemmin kuin kahta tuntia ekan vuoden ajan. Ja niin pitää mun kaikki tututkin, meillä vauva nyt 3 kk ja monet kyselee että koskas sää sit meet johonkin kun isikin on jo mennyt, ja todenneet että tietty säkin saat jossain käydä vähän tuulettumassa! Ja ihan vanhempikin sukupolvi on näin todennut.

Ne on jotain netin supermammoja jotka mainostaa että lapsen kanssa pitää olla symbioosissa ekat 3 vuotta, tai sit ne on jotain rassukoita joilla ei ole mitään mihin menis tai ketään kenen kanssa menis...