Mieheni ottaa tosi harvoin niin paljoa, että oikein humalassa olisi. Hänen omat vanhemmat ovat alkoholisteja ja mies ottaa aina etukäteen selvää missä kunnossa ovat ennenkuin mennään kylään heille. Hän ei voi sietää edes sitä, että he puhuvat vauvallemme kännipäissään. Saatikka ottaisivat syliin..
Viime perjantaina isännälle tuli yksi kaveri meille istumaan iltaa ja mä olin ihan raivona kolmen aikaan yöllä, kun möykkäsivät. Lähdin sitten pikaiseen vessassa käymään ja sillä välin vauva pärähti itkemään (tissi hävisi
vierestä).
Kun tulin takaisin makuuhuoneeseen, niin eiköhän ukko siellä pimeessä kanniskellu ja hyssytellyt pikkuista... Kyllä mun äidilliset suojeluvaistot heräsi :kieh: Olisi voinut kompuroida, sehän siinä ekana mieleen tuli. Ja ärsytti, kun eihän sitä itse kännissä osaa tajuta mitä voi käydä. Se ajatus, että kyllähän tämä sujuu niinkuin ennenkin. Moni kännissä ajamaan lähtenytkin tuntee olevansa paras kuski .
Otettuani rauhallisesti lapsen häneltä pois, tämähän oikein suuttu ja kävi haistattelemaan. Ei ole sitäkään tehnyt koskaan aikaisemmin. Mentiin vauvan kanssa takaisin peiton alle ja tuli ihan sellainen fiilis, että ei ole pieni mitään hätää, äiti on tässä...
Onneksi tuollaista ei ole ollut eikä tule toista kertaa. On varmasti hurjaa, jos tuollainen olisi jatkuvaa
Kerran näin kun yksi pariskunta tappeli yhden kapakan pihalla ja pieni vauva oli mukana. Siinä he retuuttivat toista ja viskoivat sylistä syliin. Oli riitaa kumman "tätä ipanaa" pitikään hoitaa.
Lyhyesti: Ei, en antaisi humalaisen olla lähellä lastani.