Onhan tuo jo paljon,
onlydream, kun miehesi on kuitenkin luvannut vauvan tulla vielä joskus! =) Lasten ikäerot on teillä samanlaiset kuin meillä kahdella ensimmäisellä, sitten tuoli pikkuisen vajaa kolme vuotta ikäeroa pienimpään. Ja se oli kyllä rankkaa! Että siinä mielessä täältä toivottelen, että jaksaisit odotella ja nauttia kuumeesta vielä hetken! Sitten vähän myöhemmin ehdit paremmin nauttia vauvasta! Tuo leikki-ikä kun on sellainen ikä, että silloin vaaditaan vanhemmaltakin aika paljon huomiota. Sisarukset riitelee ja tekee tuhojaan. Jos on vauva, niin ei voi niin keskittyä vain vauvanhoitoon. Kun kasvavat isommat vähän isommiksi, niin eivät sitä äidin huomiota ihan kaikkeen tarvitse.
Olikohan vähän sekavaa.. Niin, meilläkin on "tehty" vain tuota ensimmäistä lasta. Toinen on tullut, kun on ollut lupa tulla ja kolmas on oikea ihme - ei ollut tarkoitus lasta siinä vaiheessa tehdä, mutta niin se vain yhden joulun aikaan ilmoitteli, että syksyllä tavataan!
Itse ajattelen nyt, että ensi vuonna olisi hyvä aika saada neljäs. Kun nuorimmainen täyttää ensi vuonna 5vuotta, niin ehkä se alkaisi olla jo riittävän suuri ikäero. Jospa vain tuo mieskin antaisi myöten asialle. Toiveissa on hyvä elää!
Nyt olen muistellut noiden kolmen vauva-aikaa ja nauttinut niistä muistoista! Olivat niin ihania, pieniä, lämpöisiä tuhisijoita! Melkein tunnen sen ihanan vauvan lämmön ja haistan vauvan tuoksun, kun vain niitä hetkiä muistelen!
KyyneltenHymy mullakin on tuo laihdutusprojekti ollut meneillään, vielä muutama kilo pitäisi tiristää ja sillä minäkin koitan lohdutella, että sitten näkyisi vauvamaha paremmin!
Tosin mulla on vauvat olleet pieniä ja syvällä, niin ei ole ollut koskaan kovin isoa vauvamahaa. Siitä onkin yksi kiva ajatus tullut, että jos ja toivottavasti kun vielä joskus odotan, nautitaan siitä odotuksesta miehen kanssa täysillä -kahdestaan! Eikä kerrota kenellekkään, ennen kuin joku asiasta kysyy! Viimeisestä kun jäi ikävät muistot, kun kukaan ei raskaudesta kuultuaan edes onnitellut saatikka kysynyt laskettua aikaa! Kauhistelivat kai, että KOLME on kamalan paljon... Osa oli ehkä kateellisiakin. Mutta jotenkin se suhtautuminen tuntui pahalle, kun itsekkin koitti asiaa sulatella ja hyväksyä, ja yritti tsempata itseään, että ihanaahan se on vauva saada. Oisi ollut oikein mukavaa, jos joku muukin kuin terveydenhoitaja olisi onnitellut.
Mutta eipä siitä sen enempää. Kuopus on todella ihana pikkuinen, joka valloitti niin isän kuin minunkin sydämen heti ensi katseestaan täydellisesti. =) =)