Vauva exän kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "heidi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"heidi"

Vieras
Ei, älkää tulko sanomaan että ex on ex täysin syystä. Ne kommentit jätän huomiotta!

Mutta onko kukaan ihan täysin suunnitellusti tehnyt lasta exän kanssa? Ja tietysti niin, että se on molemmille ok.

Meillä on yksi yhteinen lapsi, jolle nyt sisarusta suunnitellaan. Me molemmat ollan exän kanssa sinkkuja. Ei haluttaisi jättää tuota jo olemassa olevaa lasta ilman sisarusta.

Mulla on takana muutama km ja sairastan endometrioosia. Tuo endo vaikeuttaa raskautumista, ja mulla on kova pelko että en enää pysty lasta saamaan.

Ex on hyvä isä. On aina saatavilla ja huolehtii lapsestaan hienosti. Huolehtisi myös siitä mahdollisesti tulevasta lapsesta.

Mitä mielipiteitä herättää eronnut pariskunta joka suunnittelee toista yhteistä lasta?
 
Minusta hieno ajatus. Sisaruus on onni ja ilo.

Kunhan mietitte suuntaviivat pääpiirteissään valmiiksi. Ota huomioon, että odottaisit sitä lasta kuitenkin yksin ja ymmärrät, että eksälläsi saattaa olla vaikka joku uusi kuvioissa raskautesi aikana. Kestäisitkö sen, että et voisi odottaa häneltä kumppaninpalveluksia?
 
Olet siis kuitenkin käytännössä yksinhuoltaja. Kaksi lasta ei mene siinä kuin yksi.
Sitten kun kuopus ei syö tai nuku, sinun pitää keskittyä esikoiseen. Tarkoittaa, että sulla jää vuorokaudessa noin 4 tuntia nukkumiseen (ei yhtäpötköä) eikä minuutiakaan omaa aikaa.

Kaksi tarvitaan lasta tekemään, kaksi tarvitaan hoitamaan.

Jos esikoinen olisikin ollut "helppo" tapaus, niin entä jos kuopuksella onkin koliikki?
 
Mun yks kaveri on tehnyt kaksi lasta eksänsä kanssa ja yksi heillä oli "ennestään". Nainen ja mies ovat kumpikin halunneet lapsia ja olleet kumpikin lähempänä 35 vuotta niin tää on ollut ihan vaan järkiratkaisu. Ja hyvin heillä on mennyt ja kumpikin on ollut tyytyväinen ratkaisuun ja lapset onnellisia.

Jos se teille kummallekin sopii niin siitä vaan. Siihen on mun mielestä nykypäivänä enää aika turha vedota että lapsi tarvii kummatkin vanhemmat (saman katon alle), koska niin moni liitto kuitenkin päättyy eroon. Jos isä ja äiti ovat kunnolla mukana lapsen elämässä niin se riittää.
 
[QUOTE="ellis";24394576]Minusta hieno ajatus. Sisaruus on onni ja ilo.

Kunhan mietitte suuntaviivat pääpiirteissään valmiiksi. Ota huomioon, että odottaisit sitä lasta kuitenkin yksin ja ymmärrät, että eksälläsi saattaa olla vaikka joku uusi kuvioissa raskautesi aikana. Kestäisitkö sen, että et voisi odottaa häneltä kumppaninpalveluksia?[/QUOTE]

Ollaan mietitty ja puhuttu, paljon!
Asia on molemmille ok. Ja mä olen täysin tietoinen siitä, että ex saattaa löytää uuden naisen mun mahdollisen raskauden aikana. Sekin on ok.

Hän on luvannut olla käytettävissä niin paljon kuin vain mahdollista. Ja alkuun tietenkin hänen tarmonsa menisi tuon esikoisen kanssa. Mutta kovasti hänkin tahtosi ihan oikean sisaruksen tuolle meidän naperolle.
 
[QUOTE="vieras";24394584]Olet siis kuitenkin käytännössä yksinhuoltaja. Kaksi lasta ei mene siinä kuin yksi.
Sitten kun kuopus ei syö tai nuku, sinun pitää keskittyä esikoiseen. Tarkoittaa, että sulla jää vuorokaudessa noin 4 tuntia nukkumiseen (ei yhtäpötköä) eikä minuutiakaan omaa aikaa.

Kaksi tarvitaan lasta tekemään, kaksi tarvitaan hoitamaan.

Jos esikoinen olisikin ollut "helppo" tapaus, niin entä jos kuopuksella onkin koliikki?[/QUOTE]

Vauva-aika on loppujen lopuksi tosi lyhyt. Toki ongelmia voi jatkua vaikka koko elämän mutta jos on tukiverkkoa eikä ihan yksin niin mun mielestä turha jossitella. Ja tässähän myös isä olisi mukana silti lasten elämässä vaikkei samassa taloudessa asukaan.
 
[QUOTE="vieras";24394584]Olet siis kuitenkin käytännössä yksinhuoltaja. Kaksi lasta ei mene siinä kuin yksi.
Sitten kun kuopus ei syö tai nuku, sinun pitää keskittyä esikoiseen. Tarkoittaa, että sulla jää vuorokaudessa noin 4 tuntia nukkumiseen (ei yhtäpötköä) eikä minuutiakaan omaa aikaa.

Kaksi tarvitaan lasta tekemään, kaksi tarvitaan hoitamaan.

Jos esikoinen olisikin ollut "helppo" tapaus, niin entä jos kuopuksella onkin koliikki?[/QUOTE]

Mä tossa ehdin jo vastaamaan, että ex on niin paljon käytetävissä kuin vain mahdollista. ja onhan myös papat ja mummut.

Ja tämä kaikki on siis exän kanssa yhdessä suunniteltua, hän kantaa vastuunsa. Kuin myös minä.

Mä en lähtis toista koittamaan jos ei olisi varmaa toisen vanhemman osallistumisesta.
 
Kannatan ja vielä jos teillä asiat sujuvat hyvin. Mun lasten isä jäi kiinni meidän rakentaessa ja mun odottaessa kolmatta. Luottamus meni täysin ja avasi silmät myös monen muun jutun kohdalla. Kuitenkin teimme vielä kaksi lasta tämän kolmannenkin jälkeen. Toki mun tahdosta... Mä olin aina kuvitellut saavani paljon lapsia, mutta kaksi ensimmäistä kesti pitkään saada alulle. Sen jälkeen kaikki onkin sitten tärpänneet lähes kerrasta. Ja koska mä ovulaatioaikani tiedostan tuntemuksista niin on ollut toisaalta helppo tähdätä siihen. Jos miehen lapsirakkaudesta olisi kyse, niin ei mulla olisi yhtäkään lasta. Nyt olen ajatellut, että onneksi lapsilla on sama isä. Lasten isä osallistuu aika minimaalisesti lasten elämään, mutta minä heidät olen halunnut, joten minä heidät myös elätän ja kasvatan. Sinä olet onnellisessa asemassa, jos yhdessä päätätte tehdä tällaisen päätöksen. Ainut huono puoli on se, että jos odotusaikana sattuisit tavata jonkun mielenkiintoisen ihmisen, niin raskautta voi olla aika vaikea ymmärtää ulkopuolisen silmin. Ja täällä ainakin lasten isän lähipiiri ilmeisesti olettaa meidän elävän onnellista perhe-elämää, vaikka miehellä on täysin oma elämänsä : )
 
Vauva-aika on loppujen lopuksi tosi lyhyt. Toki ongelmia voi jatkua vaikka koko elämän mutta jos on tukiverkkoa eikä ihan yksin niin mun mielestä turha jossitella. Ja tässähän myös isä olisi mukana silti lasten elämässä vaikkei samassa taloudessa asukaan.

Meidän lapsilla on 2 vuotta ikäeroa ja olemme siis naimisissa ja kokonainen perhe, mies täysillä mukana lastenhoidossa, teki varmaan 80% kotitöistä, nukutti esikoisen ja kävi töissä...
Mä olin silti aivan läpipuhkiuupunut. Koska en saanut nukkua kuin 5 tuntia/vrk eikä sitäkään yhteen pötköön. Eikä minuuttiakaan omaa aikaa. (siis vaikka mies ois ollu kotona, minussa ne roikkuivat.)
Olin ihan zombi.
 
[QUOTE="vieras";24394584]Olet siis kuitenkin käytännössä yksinhuoltaja. Kaksi lasta ei mene siinä kuin yksi.
Sitten kun kuopus ei syö tai nuku, sinun pitää keskittyä esikoiseen. Tarkoittaa, että sulla jää vuorokaudessa noin 4 tuntia nukkumiseen (ei yhtäpötköä) eikä minuutiakaan omaa aikaa.

Kaksi tarvitaan lasta tekemään, kaksi tarvitaan hoitamaan.

Jos esikoinen olisikin ollut "helppo" tapaus, niin entä jos kuopuksella onkin koliikki?[/QUOTE]
Vaikka mies olisi kuvioissa raskautuessa. Ei se tarkoita sitä että se on kuvioissa vielä synnyttäessä. Monet erotkin tapahtuvat parin kuukauden päästä siitä kun toinen lapsi syntynyt. Joten aina on mahdollista tuo yksinhuoltajuus. Tai vaikka mies olisikin niin saattaa olla paljon töissä, reissuhommissa yms. yms. Ei voi koskaan tietää. Ja aapeelle, anna mennä vaan! :)
 
En tekisi missään nimessä lasta tuossa tilanteessa, enkä ole kuullut kenenkään tekevän noin. Toisaalta, en tekisi lasta uusperheeseenkään (liian läheltä liian montaa uusperhettä seuranneena..) Mutta tämä on vain minun mielipide ja jokainen tietää ojman tilanteensa (toivottavasti) parhaiten
 
Mun yks kaveri on tehnyt kaksi lasta eksänsä kanssa ja yksi heillä oli "ennestään". Nainen ja mies ovat kumpikin halunneet lapsia ja olleet kumpikin lähempänä 35 vuotta niin tää on ollut ihan vaan järkiratkaisu. Ja hyvin heillä on mennyt ja kumpikin on ollut tyytyväinen ratkaisuun ja lapset onnellisia.

Jos se teille kummallekin sopii niin siitä vaan. Siihen on mun mielestä nykypäivänä enää aika turha vedota että lapsi tarvii kummatkin vanhemmat (saman katon alle), koska niin moni liitto kuitenkin päättyy eroon. Jos isä ja äiti ovat kunnolla mukana lapsen elämässä niin se riittää.

Niin, voihan se ero tulla muutenkin raskausaikana.
Mä olen todella iloisesti yllättynyt, että tätä meidän ratkaisua ei haukuttu heti umpimädäksi.

Tosissaan me ajatellaan tässä ensisijaisesti tuota meidän esikoista, kuinka hänelle olisi sisko tai veli tärkeä. Ja tuo mun endo tuo oman haasteensa tähän projektiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no minä;24394664:
En tekisi missään nimessä lasta tuossa tilanteessa, enkä ole kuullut kenenkään tekevän noin. Toisaalta, en tekisi lasta uusperheeseenkään (liian läheltä liian montaa uusperhettä seuranneena..) Mutta tämä on vain minun mielipide ja jokainen tietää ojman tilanteensa (toivottavasti) parhaiten

Vaikka sä tietäisit, että sulla on sairaus joka vaikeuttaa raskaaksi tulemista, tai jopa estää sen, niin et siinäkään tapauksessa?
Jäisitkö tosissaan odottamaan muutaman vuoden, ja koittaisit sitten uudestaan uuden miehen kanssa?
 
Kuulostaa hurjalta, mutta toisaalta tosi järkevältä. Jos sisarusta pitää lähteä tekemään, niin mielestäni samat vanhemmat ovat kummankin lapsen kannalta ihannetilanne. Lomat, vkonloput, reissut, sukulaiset jne ovat aina samat eikä uusperhehärdelliä pääse syntymään. Olisipa enemmän lapsia ajattelevia vanhempia, kuten te! Onnea yritykseen! Lapset kiittävät vielä, uskokaa pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no minä;24394664:
En tekisi missään nimessä lasta tuossa tilanteessa, enkä ole kuullut kenenkään tekevän noin. Toisaalta, en tekisi lasta uusperheeseenkään (liian läheltä liian montaa uusperhettä seuranneena..) Mutta tämä on vain minun mielipide ja jokainen tietää ojman tilanteensa (toivottavasti) parhaiten
No tällä perusteella ei kannattaisi lapsia tehdä ollenkaan, kenenkään kanssa. Montaa ydinperhettä olen seurannut läheltä......
 
[QUOTE="mimmu";24394714]Kuulostaa hurjalta, mutta toisaalta tosi järkevältä. Jos sisarusta pitää lähteä tekemään, niin mielestäni samat vanhemmat ovat kummankin lapsen kannalta ihannetilanne. Lomat, vkonloput, reissut, sukulaiset jne ovat aina samat eikä uusperhehärdelliä pääse syntymään. Olisipa enemmän lapsia ajattelevia vanhempia, kuten te! Onnea yritykseen! Lapset kiittävät vielä, uskokaa pois.[/QUOTE]

Kiitos! Melkein päästin itkun :hug:

Sekin tietysti pönkittää meidän ratkaisua, että lapsilla olisi samat isovanhemmat. Kumpikaan lapsista ei olisi eriarvoisessa asemassa.
 
[QUOTE="vieras";24394720]Ihan ot, mut pakko kommentoida sen verran, että musta on hienoa jos eron jälkeen ollaan väleissä, etenkin jos on yhteisiä lapsia. :) Kaikki ei pysty![/QUOTE]

Kiitos tästäkin! Meille on lapsi tärkein, aina. Ja ihan senkin vuoksi meillä on lämpimät välit exän kanssa.

Toivottavasti me saadaan tuolle esikoiselle vielä se sisko tai veli.
 
[QUOTE="heidi";24394623]Mä tossa ehdin jo vastaamaan, että ex on niin paljon käytetävissä kuin vain mahdollista. ja onhan myös papat ja mummut.

Ja tämä kaikki on siis exän kanssa yhdessä suunniteltua, hän kantaa vastuunsa. Kuin myös minä.

Mä en lähtis toista koittamaan jos ei olisi varmaa toisen vanhemman osallistumisesta.[/QUOTE]

Ne mummot, papat ja se ex eivät ole käytettävissä klo 02.10 kun ripuli+oksennustauti alkaa. SE on se ero.
Ekaan vuoteen et pääse suihkuun etkä paskalle, koska se esikoinen on heti kimpussasi kun vauva irrottaa tissistä. Aivan heti ja aivan koko ajan.


Tyydy nyt vaan yhteen lapseen ja hoida sairautesi. Ota koira kun lapsi on 10.
 
[QUOTE="vieras";24394824]Ne mummot, papat ja se ex eivät ole käytettävissä klo 02.10 kun ripuli+oksennustauti alkaa. SE on se ero.
Ekaan vuoteen et pääse suihkuun etkä paskalle, koska se esikoinen on heti kimpussasi kun vauva irrottaa tissistä. Aivan heti ja aivan koko ajan.


Tyydy nyt vaan yhteen lapseen ja hoida sairautesi. Ota koira kun lapsi on 10.[/QUOTE]

Onko sulla paha olla? Lapsiluku riitävä?

Mä tiedän mitä on vauva-aika. Mä myös tunnen esikoiseni. Viisi(?) vuotta tuskin on paha ikäero..
Tähänkin asti olen päässyt käymään suihkussa ja kakalla, tuskin vauva sitä muuttaa :)

Tiedän, että tauti kuin tauti voi iskeä koska vaan, ei se mua pelota.
 
[QUOTE="vieras";24394824]Ne mummot, papat ja se ex eivät ole käytettävissä klo 02.10 kun ripuli+oksennustauti alkaa. SE on se ero.
Ekaan vuoteen et pääse suihkuun etkä paskalle, koska se esikoinen on heti kimpussasi kun vauva irrottaa tissistä. Aivan heti ja aivan koko ajan.


Tyydy nyt vaan yhteen lapseen ja hoida sairautesi. Ota koira kun lapsi on 10.[/QUOTE]

Ja p.s. raskaus on endon luonnollisin hoitomuoto =)
 
[QUOTE="vieras";24394824]Ne mummot, papat ja se ex eivät ole käytettävissä klo 02.10 kun ripuli+oksennustauti alkaa. SE on se ero.
Ekaan vuoteen et pääse suihkuun etkä paskalle, koska se esikoinen on heti kimpussasi kun vauva irrottaa tissistä. Aivan heti ja aivan koko ajan.


Tyydy nyt vaan yhteen lapseen ja hoida sairautesi. Ota koira kun lapsi on 10.[/QUOTE]

Mistä sä tiedät miten ovat käytettävissä? Tunnetko heidät?
 

Yhteistyössä