Vauva ei viihdy kylässä

[Dolly04]

Meillä 3kk vanha poika ja juuri kun koliikki-itkuista aletaan päästä voiton puolelle, on edessämme taas uusi "ongelma"

Eli tosiaan, vauva on alkanut huutamaan kaikki kyläilyreissumme. Kotona ei moista ongelmaa ole vaan viihtyy sitterissä, leikkikaaren alla, sylissä tyytyväisenä, eikä hirveesti enää itkeskelekkään ns. turhia vaan on muuttunut aina karjuvasta vauvasta suorastaan hymypojaksi :heart:

Mutta, mutta.. ongelma on siinä, että poika tuntuu viihtyvän vaan kotona. Eilenkin oltiin isälläni kylässä (jossa siis ravattu viikottain vauvan syntymästä asti) n. kuusi tuntia ja melkolailla koko sen ajan poika huusi kurkku suorana. Poika ilmeisesti raivostui, kun annoin hänet mummipuolen syliin, jotta saisin syödä rauhassa ja loppujenlopuksi edes minä en saanut poikaa rauhoittumaan :ashamed: Koko kyläilyreissun ajan poika oli hereillä, huomasi että toinen on ihan kuolemanväsynyt, muttei suostunut nukkumaan viittä minuuttia kauempaa ja senkin sylissäni.

Viime viikonloppu oltiin äitini luona (jossa myös ravattu melkein viikottain) ja perjantaina poika huusi siellä melkein koko päivän, lauantaina oli jopa ripauksen oma itsensä, pääsin jopa salilla käymään äitini vaihtiessa poikaa ja heillä oli mennyt oikein hyvin. No sunnuntaina taas huudettiin... kunnes tultiin kotiin ja taas kaikki oli hyvin :|

Ei tosiaan voi olla siitäkään kiinni, ettei poika olisi tottunut kyläilemään, sillä me on tosiaan liikuttu pitkin poikin kaks viikkosesta lähtien ja nykyään harvemmin on päivääkään ettei jossain käytäs. Tuntuu vaan inhottavalta mihinkään mennä, kun tietää että toinen alottaa huudon samantien, kun johonkin päästään..

Mitäs tässä nyt pitäs tehdä?? Jättää kokonaan kyläilyt ja kökkiä vaan täällä neljän seinän sisällä vai olla antamatta periksi ja viedä vieraille tuliaisina kuulosuojaimet?

 

[elisar]

Meillä hieman samaa "ongelmaa", kyläreissut tuppaa olemaan yhtä huutoa. Sama tilanne jos meille tulee vieraita. Meillä myös lapsella alkuun koliikkia, ja tuossa vähän ennen 3kk alkoi myös huutaa aina kun ollaan kylässä tai meille tulee vieraita.

Se mitä pitäis tehdä, on varmaan eniten siitä kiinni mitä sä haluat. Jos haluat olla kotona, olkaa kotona. Mutta jos kotonaolo alkaa ahdistaa, liikut ihan reilusti huutavan vauvan kanssa, tuskin se vauva siitä kärsii... enemmänkin siitä jos äiti tulee kotona hulluksi

Mua itteeni ei oo huvittanu paljo liikuskella huutavan vauvan kanssa, jonkin verran ollaan tietty menossa, muttei läheskään joka päivä. En jotenka usko, et näin pienen vauvan kanssa se on siitä tottumuksestakaan kiinni. Isommalla sitten ehkä voi jo vaikuttaakin. Mä ite tulkittin asian niin, että lapsukainen jo tunnistaa kodin ja sen tutut paikat ja reagoi huutamalla kun ei ollakaan kotona. Mut eiköhän tääkin oo vaan joku vaihe, joka menee ohitse, ennemmin tai myöhemmin...
Mutta jaksamista sulle pienen huutavaisen kanssa :hug:

 

[Pikkupee]

Meidän poika vissiin viihtyy liiankin hyvin kylässä, ei kylläkään itke mutta unet on lyhyitä. On kai niin kiva katsella uusia paikkoja ja ihmisiä.

Viikonloppuna oltiin minun vanhempien luona yötä ja siellä ei huonessa ollut pimennysverhoja, kuten kotona. Niinpä poika havahtui ihan liian hereille yöllä syödessään ja katseltavaahan riitti. Kotona hädintuskin herää, ähinällä ilmoittaa nälkänsä ja unissaan syö. Aamuyöstä en meinannut saada sitä enää nukkumaan, alkuyönkin nukkui jotenkin levottomasti. Sitten päivällä nukkui vain kolmen vartin unia (normaalisti 1-3 tuntia), kotimatkalla 2 tuntia kaukalossa. Illalla tuntui olevan yliväsynyt, ja epäilen, että myöskin imemislakkoa on kuvioissa mukana. Tuntui, ettei mikään auta... Itkettiin jossain vaiheessa molemmat.

Viime yön nukkui kuitenkin suht normaalisti, nyt aamupäivällä en meinannut taas saada rinnalle huudoitta. Lopulta lähdin vaunulenkille, ja tuolla se nyt nukkuu jo neljättä (vai liekö jo viidettä ) tuntia... Toivottavasti lähtee univelat ja päästään takaisin normaaliin rytmiin.

Jotenkin pelottaa lähteä seuraavan kerran yökylään... Kun sitä ajattelee, että jos käydään aina vain harvemmin, niin onko se mummola sitten aina vain vieraampi. Jos taas käydään useammin ja rytmi menee aina sekaisin, on sitten jaksamista tämän iltahuudon kanssa. Muutoin poika on ollut alusta asti perustyytyväinen vauva, kaikki on ihmetelleet että eikö se koskaan itke. Sitä on kai niin hyvälle tottunut, että on sitten ihan käsi, kun tulee tuollainen kauhea itkuilta.

 

[Kauniskuu]

Meillä alkoisama juttu kutakuinkin samoihi aikoihin,erityisesti tietyt paikat sai itkua. Meillä se johtu siitä (luulen)ett maailma alkoi kiinnostaa nii paljo ettei malttanu nukkua vaikka väsytti sikana. Tikut silmissä valvoi ja tottakai oli väsy (meil ei siinä iässä muutenkaa jaksettu valvoa ku max 1-1,5h) . Syliin ei enää nukkunu niinku pienenä. Vahingoista viisastuneena otin vaunut aina mukaan ja nukutin ulos niissä välillä (siis jos pitkä kyläily). Toki jotku vauvat aistii hajut (hajusteet, kasvit, lemmikit yms) sun muut tavallista "herkemmin" joten vieraat paikat "pelottaa" helpommin.
Ajan kanssa homma tasottui kun jaksaminenki alkoi parantua. Vieläki väsyneenä /nälkäsenä inhoaa vieraita ihmisiä herkästi vaikka muuten normisti hymyilee kaikille ja viihtyy tosiaan monesti paremmi ku kotona koska ei oo tylsää
Tsemppiä!
Homma tasottui ajan kanssa, oli aikoja ettei huvittanu ton takia minnekää lähtee..

 

[Kauniskuu]

lisäys: toi unien rytmi oli ehdoton pitää tosiaan myös kyläillessä koska illat oli ihan hirveetä huutoa. Moni ei tätä tajunnu ja piti mua tylsänä niuhona mut jokaisen vauva on erilainen. Myös matkat kylään ajotettiin uniaikaan..sekin autto.

 

[Pikkupee]

Mekin lähdetään autoon aina syönnin päälle ja ikinä ei olekaan autossa valvonut. Uskoisin, että huoneen pimentäminen mummolassakin auttaa asiaa, kun on alusta asti kotonakin hämärässä oltu yöt.

Poika nukkui tosiaan 5 tuntia nyt päivällä ja söi hyvällä ruokahalulla sen jälkeen. Leikki n. 1,5 h sen jälkeen ja alkoi kitistä. Yritin tissille, mutta heti käänsi päänsä pois. En sitten tuputtanut, silittelin jalkaa ja päätä siinä sylissä tyynyn päällä. Siihen sitten nukahti ja otti puolen tunnin tirsat ennenkuin taas söi hyvin. Nyt alkaa siis olla taas oma itsensä.

On se vain niin vaikeaa välillä, kun sitä luulee vauvan olevan nälkäinen (kuolaa, imee nyrkkejään jne.) ja sitten tissillä saakin kauhean raivarin. Ilmeisesti poika on nyt harventamassa syöntikertojaan, ainakin vaikuttaa siltä.

Kyllähän sitä kohtuudella jaksaa, jos se valvominen ja mahdollinen huuto ajoittuu päivään, kuitenkin viime yön nukkui hyvin. Ja eihän minun pitäisi yhdestä illasta valittaa, tähän asti on kuitenkin mennyt loistavasti...

 

[Kauniskuu]

PIKKUPEE joo..ja muista että tuo vaihe on lyhyt.. Kyl se reissaaminen siitä taas helpottaa. Etenki sit ku yösyötöt vähenee.. Ja muutenki ehke pienenä vauva aistii herkemmin ettei olla tutussa paikassa.. Tottakai vieläkin, jos herää, niin pää pyörii ku pöllöllä ja yrittää etsiä tuttuja juttuja, mut on helpommin rauhotettavissa takas uneen.
Mä muistan kans, ku ihan ihan pienenä yökylät meni ok, sit ne meni ihan hirveeks paniikkihuudoks kunnes taas ollaan siinä tilanteessa et nykysin se jännytys yökyläilystä on enää äidin päässä

 

[Pikkupee]

Niin, kyllä minä alan itsekin taas uskoa, että tästä vielä hyvä tulee. Yösyöttöjähän meillä ei ole enää aikoihin ollut normaalisti kuin yksi. Ja sehän on tosi, ettei me todellakaan voida tänne kotiin hautautua, siitähän tulee mökkihöperöksi. Jossain vaiheessa vain tuo oma mieli ja hormonit saa aikaan sen, että melkeen järki katoaa. Ja miksi ihmeessä äidin aivot on rakennettu niin, että sitä ajattelee aina pahinta?

Ja kyllähän tähän maailmaan huutoa mahtuu, eikä vauva siihen kuole, mutta se tuntuu vain niin käsittämättömän pahalle tietyssä pisteessä. En käsitä, miten esim. koliikkivauvojen vanhemmat pysyy täysjärkisenä! Todellakin nostan heille hattua!

Ja kiitos paljon kannustuksesta, tästä on ollut apua! Vaikka olenhan minä tiennyt, että ihan taatusti muillakin on ongelmia ja vielä pahempia, mutta kun se pää sumenee joskus itsellä... =)