Vauva-arki on rankkaa!

[väsynyt mamma]

Täällä 5-viikkoisen vauvan äiti joka todella yllättyi että vauva-arki onkin näin rankkaa. Ajattelin sinisilmäisesti että vauvat vaan syö ja nukkuu ja että sitä kerkeää tekemään omiakin juttuja kun vauva nukkuu. Aattelin että univaje olisi rankinta, mutta kyllä se on tämä jatkuva syöttö, vaipanvaihto tai vauvan kanniskelut. non-stop. Ja yksinäisyys on yllättänyt;sitä on yksin päivät ja yöt, koska mies on töissä, pystyy hän auttamaan vain iltaisin, jotka nekin menee sitten monesti itkeskellessä, on sekin kiva..

Meillä vauva on koko ajan nukkunut vain 12h/vrk ja päivällä vetelee 30min. päiväunia ja on monta tuntia putkeen hereillä. Tänä aikana joko seurustellaan sylissä, kitistään, itketään ja välillä onneksi viihtyy sitterissäkin jotta saan edes syötyä tai juotua kahvin.

Vauva on vatsavaivainen, epäilen jopa maitoallergiaa. Nyt on aloittanut itkeskelyn kesken ruokailun ja sen jälkeen. Ilma kiertää vatsassa ja kerran päivässä tulevaa kakkaa ähistellään ja puhistellaan naama punaisena pitkin päivää. Lisäksi vauvalla on VSD eli reikä sydämessä kammioiden välillä joka myös huolettaa ja lisää stressiä..

Tuntuu kauhealta ootella että vauva kasvaisi ja vaivat loppuisivat/helpottaisivat. Tuntuu välillä, että äidit kauhen vähän tuntuu puhuvan rehellisesti siitä kuinka rankkaa pikkuvauvan kanssa on. Vai olenko ainoa? Helpottaako tämä siinä 3-4kk paikkeilla?

 

[as if]

:hug:

Esikoinen?
Kyllä se siitä pian helppaa. Jaksamista.

 

[Nepparipoks]

Kyllä se helpottaa, vaikka ei siltä nyt tunnu.

Ensin lapsi painaa syliä ja sitten sydäntä. Näin äitini minulle opetti.

 

[väsynyt mamma]

juu.. esikoinen

 

[4:n äiti]

Kyllä se siitä.

Kun lapsia on enemmän huomaa, kuinka helppoa se aika esikoisen kanssa oli. Sitä ei vaan valitettavasti tajua siinä tilanteessa itse. Voimia, aika menee lapsen kanssa todella nopeasti.

 

["..."]

On rankkaa. Ei ollut kovin mukavaakaan aikaa, kun näin jälkeenpäin katselee taakse. Nykyään on ihanaa, mutta vauva-aikaa en kaipaa yhtään. Se tolkuton väsymys, syöttämisongelmat, moni asia ei toiminut tai meni hankalasti. Miehen kanssa tapettiin väsyneinä. Olisin myös mieluusti lukenut edes jonkun "erilaisen" kertomuksen äitiyden alusta, kuin ne ruusunpunaiset lässytykset. Jostain syystä silmiini ei muuta osunut, joten kaiken lisäksi vielä syyllistyin, kun en tuntenutkaan onnea ja auvoa ja jotain ainutlaatuisen ihanaa. Koita jaksaa ja anna lupa kaikille tunteile! Silloin pystyt nauttimaan myös niistä onnellisesti hetkistä, mitä sinne väliin tupsahtelee

 

[Väsynyt mamma]

ja jos nyt kysytään niin myös viimeinen. Mutta eikai sellaista voi vielä päättää. Pelkään, että aika kultaa muistot...

 

[rockyroad]

:hug: Kyllä se sitovuus on välillä raskasta. Onko sulla kantoliinaa? Viihtyiskö vauva siinä? Saisit kädet vapaaksi.

 

[as if]

Mulla on kuus lasta ja olin kyllä kaikista väsynein esikoisen kanssa. Silloin se muutos entiseen oli niin suuri ja tosiaan ei tiennyt kauanko valvomiset, vatsavaivat ja kaikki kestää.

 

[Señora]

Voisi olla suoraan minun kirjoittamaa tekstiä Myös 5-viikkoinen vauva ja sama homma meillä noiden nukkumisten kanssa. Mulla mies onneksi tekee lyhennettyä päivää vielä pari kk.

Olen vaan itse yrittänyt asennoitua siihen, että ei tämä ikuista ole Olen pitänyt yhden vapaaillan jo ystävien kanssa ja vauva jäi miehelle, lisäksi se muutama tuntikin päivässä on auttanut. Kuukauden päästä olisi tarkoitus jättää lapsi yökylään mummolleen, jotta saadaan ihan yhteinen vapaailta.

VSD täälläkin, sitä en kauheasti stressaa, kun sille ei voi mitään, toivotaan, että sulkeutuisi itsestään, 3-kuisena tarkastetaan uudelleen. Ja vatsavaivoja meilläkin, auttoi kyllä huomattavasti, kun vaihdoin tuttipullot Anti-Colic-malliin:

Ainu MAM Anti-Colic-tuttipullo 160ml / Tuotteet / Etusivu - Ainu

Mutta jaksamisia, kyllä se varmasti pian helpottaa


Muoks. Piti vielä lisätä, että koliikkia vauvallani ei kuitenkaan ole.

 

['*]

Itse aina odotin lapsen vauva-aikana, että kyllä se koliikki 3 kk:n jälkeen helpottaa tai kunhan tää täyttää ½-vuotta, niin alkaa sujumaan ja sitten vasta helpottaakin, kun on vuoden ja oppii kävelemään jne. jne. NO EI! Aina oli/on joku "vaihe" päällä... mutta mulla/meillä helpotti vasta, kun aloitin taas työt ja lapsi meni hoitoon. Valitettavasti.

 

[mum for four]

Yes, oon ihan samaa mieltä. Jotenkin vielä neljännenkin kanssa se iski silmille: mä en saa tehtyä mitään. Ja sama se oli jo yhden kanssa vaikka sitä hommaa oli vähemmän kuin mitä neljän lapsen kanssa. Mutta ei mullakaan ole ollut lapsilla mitään säännöllisyyttä ennen 3kk ikää eikä välttämättä sen jälkeenkään. Se miten ihmiset sanoo, että vauvat vaan syö, kakkaa ja nukkuu, niin joo... Mutta kun ne syö sen 15 tuntia päivässä. Meillä saatto ainakin olla tissillä pitkiä aikoja alussa, kun tilasi sitä maitoa. Sit ku ne nukkuu paljon. Mutta kun ne nukahtaa 5min. ja on taas 20min. hereillä, nukahtaa 15min. jne. Siis tuttu tunne, että juuri ja juuri sai syötyä, ei tosin sitäkään aina. Tai joskus sitä oli niin väsyny ettei edes jaksanu syödä jos vauva nukkui vaan sitä nukkui itekin.

Mutta, jos mä kerron tästä jollekin, lähinnä kaikki äimistelevät miten se voi olla mahdollista, kun "meillä söi 4h välein alusta saakka, laittovat nukkumaan aina kello X ja meillä on niin rauhallinen jne.". Edelleen, neljännen vauvan äitinä, olen sitä mieltä, että kai mussa vain sitten on jotain vikaa, kun mä en osaa hoitaa näitä oikein, jotta meilläkin olisi noin. Piste ja aamen.

Jaksamista!

 

["vieras"]

Itse aina odotin lapsen vauva-aikana, että kyllä se koliikki 3 kk:n jälkeen helpottaa tai kunhan tää täyttää ½-vuotta, niin alkaa sujumaan ja sitten vasta helpottaakin, kun on vuoden ja oppii kävelemään jne. jne. NO EI! Aina oli/on joku "vaihe" päällä... mutta mulla/meillä helpotti vasta, kun aloitin taas työt ja lapsi meni hoitoon. Valitettavasti.

Tää oli kuin mun näppikseltä Meillä meni juuri noin myös.

 

[vieras7]

mullakin vauva nyt 5 vko ja raskasta välillä on juu, kun toisella on koliikki mutta ei mulla ollut ruusunpunaisia kuvitelmiakaan, päinvastoin. Kaikki toitotti että vauva huutaa yöt läpeensä jne, odotin jotain ihan karseeta mutta kyllä tämä ihan kestettävää on. Meidän pojalla on alkanut myös tulla ekoja hymyn harjoituksia ja voi että ne lämmittää äidin sydäntä <3 tekee kaikesta sen arvoista.

 

[as if]

Meillä kolmas lapsi oli vauvana ihan äärettömän helppo tapaus, mä jopa soittelin neuvolaan että onko lapsi normaali kun se ei itke, no minähän kuvittelin olevani niin pro-äiti että ihan mun ansiosta olin osannut vauvaa hoitaa niin että se oli vaan koko ajan kamalan tyytyväinen.
Neljäs lapsi sitten tiputti mut takaisin maan pinnalle kun oli todella vaativa vauva
Viides olikin helpompi ja tyytyväisempi tapaus taas ja tämä kuudes (nyt 2kk) on siitä väliltä.

Niin ne vauvatkin vaan on pienestä asti erilaisia =)

 

[..]

Voimia!! Ajattele et onneks on vaan 1, ni pystyt ehkä ite lepäämään kun vauva nukkuu.

 

[Hilppa]

Mulla on kuus lasta ja olin kyllä kaikista väsynein esikoisen kanssa. Silloin se muutos entiseen oli niin suuri ja tosiaan ei tiennyt kauanko valvomiset, vatsavaivat ja kaikki kestää.

Tähän peesi kahden lapsen jälkeen. Meidän esikoinen ei nukkunut yöllä edes 12 h, mutta 9 h nukkui lähes aina PUTKEEN. Siksi en kehdannut koskaan valittaa oman ajan puutetta. Kantoreppu on hyvä hankinta, vaikka vauva yleensä viihtyy siinä vain silloin kun kantaja liikkuu... Kyllä se siitä. Pientä baby bluesiakin varmaan on tuossa vaiheessa, ehkä ei tuu ulkoiltua tarpeeks jne.
Vinkkinä vielä että meillä esikoinennukkui lopulta melko hyvät päikkärit ulkona vaunuissa.

 

["taaperon äiti"]

jotkut ovat vaativampia! Kuulostaapa hyvin samanlaiselta kuin meillä oli. Ja me veimme 5 viikoisen lääkäriin juuri maitoallergiaepäilyn vuoksi, ja allergia todettiin heti maitoaltistuksessa. Siitähän se itkuisuus, tyytymättömyys, valvominen, ilmavaivat, näppylät johtui. Että ei kaikki vauvat vaan valvo ja huuda kurkku suorana 24/7. Hieman siksi ärsyttää tollaiset kommentit, että "esikoinen kyseessä?". Mullakin oli usein sellainen tunne, ettei kukaan uskonut millaista se elämä oli, kun kyläilytkin ajoitettiin just parhaimpaan hetkeen päivässä. Mutta joo, meilläkin nukkui vain 12h/vrk, yöunille nukahti klo 2 ja heräili oikeasti 20 kertaa. Päivällä nukkui kans sen 30min valvottuaan ensin useamman tunnin. Herättyään oli tyytyväinen n. 30min, sitten alkoi itku. 2kk:n iässä vasta pystyi laittamaan hetkeksi lattialle yksin, sitä ennen kyllä istui lyhyitä aikoja sellaisessa tärisevässä sitterissä, muuten oli sylissä ja kanniskeltiin.

Tilanne alkoi helpottaa ekan kerran siinä 3kk:n kohdalla, kun oli kokeiltu korvikemaitoa ja itse olin myös maidottomalla dieetillä, kun vielä imetin osittain. Mutta kaiken kaikkiaan tilanne parani kun imetyskin loppui 6kk:n kohdalla ja lapsi alkoi saada kiinteää ruokaa..Myöhemmin lapselta löytyi myös muita allergioita, joita en osannut ajatella, ja lapsi oli saanut imetyksessä allergeenejä..Ilmankos ei enää kiinnostanut tulla rinnalle, kun siitä tuli huono olo.

Toivotan sinulle voimia! Ja jos epäilet allergiaa, niin varaa aika lasten allergialääkärille. Jos vakuutus löytyy lapselle, niin kannattaa mennä yksityiselle, selviää ehkä nopeammin. Sitten jos tuntuu, että alkaa oma jaksaminen olla heikkoa, niin soitat heti neuvolaan. Neuvolan kautta voidaan ohjata esim. lapsiperheiden kotipalveluun, neuvolapsykologille tai perheneuvolaan. Itse kävin aluksi neuvolapsykologilla ja sitten perheneuvolan vauvaperhevastaanotolla juttelemassa psykologin kanssa, koska sairastuin masennukseen tästä vauva-ajan rankasta alusta. Vaikka en hankkinut mitään apuja kotiin, niin koin että sain tuosta keskustelustakin apua tilanteeseeni.

 

[--]

Saattaa helpottaa siellä 3-4kk iässä, mutta meillä on kyllä ollut aika rankkaa sinne puolen vuoden paikkeille, jolloin lapset yleensä pikku hiljaa alkaa vähän viihtymään yksinään lattiallakin lelujen parissa. 6kk-12kk aika helppoa, kun isosisar viihdyttänyt pikkusisarta. Esikoista toki joutui sitten vanhempi viihdyttää enemmän...

Kyllä väsymys on kuitenkin omaa luokkaansa sitten kahden pienen kanssa, kun ei olekaan edes sitä 30min lepohetkeä siinä vauvan nukkuessa... jos hirveän rankkana kokee pikkuvauvavaiheen, niin suosittelen ainakin 3v ikäeroa sisaruksille. Silloin isompi osaa jo käydä potalla yksin, pukee itse, todennäköisesti nukahtaa helposti ja ymmärtää jo vanhemman puhetta, voi jopa auttaa pienissä pyynnöissä.

Tsemppiä!

 

["vieras"]

Jaksamisia!

Esikoinen joutuu opettamaan vanhemmilleen vauvojen hoidon, joten tuntuu siksikin rankimmalta . Katsoin vähän kieroon, kun esikoisen ollessa vajaa puolivuotas, tuttu kaupungilla tavatessa kehotti mua nauttimaan lomasta. Nyt katsottuna, kun koululaisia on kaksi ja yksi vauva, se tosiaan oli lomaa esikoisen kanssa . Silloin voi vauvan nukkuessa keskittyä itseensä. Kävelylle voi lähteä kun siltä tuntui, kyläilyt oli helppo sopia ihan omien aikataulujen ja vauvan aikataulujen mukaisesti. Vauvan kanssa on nyt tosi helppoa (no rehellisesti, ei meillä ole yksikään vauva ollut ns. haastava) mutta muiden aikataulujen yhteensovittaminen on työläämpää. Mun kohdalla on enää asenteesta kiinni, ei mun koululaiset näänny vaikka mä lähtisinkin vauvan kanssa kävelylenkille tosta vaan. Jotenkin itsestä vaan tuntuu, että pitää olla kotoa tavoitettavissa aina kun isommatkin on kotona . Ehkä mä vielä opin...

 

[väsynyt mamma]

juu, käytiin jo yksityisellä ja saatiin resepti neocateen että voidaan ensin itse kokeilla josko oireet loppuisivat. Lääkäri sanoi, etä jos näin käy niin sehän on selvä peli ja sitten kannattaa mennä niihin testeihin jotta saa kelakorvauksen.

ja meillä vauva on siis täysin korvikkeella, nutrilon omneolla on nyt menty. sekin siis meni persiilleen kun olisin halunnut täysimettää, mutta maito ei ikinä noussutkaan eikä määrät riittänyt pojulle kun sai jo sairaalassa pulloa. Osaimetin kuukauden ja päätin lopettaa lääkärin suosituksesta.

 

[väsynyt mamma]

Vielä VSD:tä; meillä eka kontrolli 2 viikon päästä. Reikä 5-6mm. Mua on huolettanut siksi, että vauva alkoi viime viikolla hikoilemaan välillä syödessä ja välillä muutenkin, niska on hiestä märkä ja jalat ja ohimot nihkeät. Mitään muita oireita ei ole, jaksaa syödä, paino nousee ja ei tosiaan ole väsynyt tai yleiskunto laskenut mutta silti ton hiloilun vuoksi pelkään sydämmen vajaatoimintaa...

 

["vieras"]

Juu, kaikki vauvat vaan nukkuu ja syö- meillä ei kyllä ainakaan... Ihan pienenä ei osannut nukkua päikkäreitä ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja vauva huusi kun ei nukkunut ja raivosi rinnalla. Nyt puolivuotiaana päivät menee kivasti, kun vauva on itsenäisempi, mutta nyt se ei nuku enää öisin kuin tunnin pätkiä. Että juu, väsyttää ja jotenkin osasin odottaa rankkaa alkua, mutta että tässä vaiheessa jo helpottaisi hiljalleen, mutta pahempaan suuntaan näyttää vaan menevän.

 

[oikaisu]

kyllä maito voi riittää vaikka sairaalassa saa pulloa. Harmi jos niin ei sinulla käynyt vaikka olisit niin toivonut. Vauva kyllä pysyy hyvänä vaikka mistä joisi, eli turha siitä asiasta lisästressiä tai itsesyytöksiä ottaa.

Tsemppiä! Toivottavasti sinulla on tukiverkkoa eli apuja ympärillä.

 

[Anatolia]

Jotkut vauvat on vaativampia. Ja esikoisen kanssa kaikki on uutta, on itse ehkä hieman epävarma, ja kokematon ainakin on (tietysti, kun kyse on ekasta omasta vauvasta).

Mun esikoiseni oli varmaan aika monella mittarilla mitattuna helppo vauva, mutta meidän vauvoista mielestäni se hankalin. Keskimmäinen tuntui paljon helpommalta, vaikka hänellä oli mm. kovia iltaitkuja 4-12 viikon iässä, ja hän nukkui täysiä öitä vasta liki 2 v iässä. Kolmas vauva on nyt 10 viikkoa, ja on hävettävän helppo; nukkuu parisenkymmentä tuntia vuorokaudessa, itkee kovin vähän, jatkoin juuri opintojakin kun piti saada tekemistä äitiyslomalle ettei aika tule pitkäksi.

Sitä, millaisen vauvan saa, ei voi koskaan tietää. Mutta yksi asia on varma: vaativankin vauvan kanssa arki helpottuu joskus :hug:. Toivottavasti sinulla on hyvät tukiverkot, ja rohkeutta pyytää apua/ottaa tarjottu apu vastaan. Ja joskus vielä huomaat ikävöiväsi niitä aikoja, kun esikoisesi oli ihan pikkuinen :heart: