Arki kaksosten kanssa, onko mielestäsi rankkaa?

[Tuplaäiti]

Eli olisi kiva kuulla kaksosten vanhempien kommentteja ja kokemuksia arjen pyörityksestä.

Meidän vauvat ovat nyt neliviikkoisia, vielä vaan nukkuvat ja syövät ja tuntuvat olevan muutenkin aika leppoisia tapauksia, eivät turhista huutele.
Mies palaili jo viime viikolla töihin, kotosalla on kaksi isompaa lasta, toinen eskarissa, toinen kotihoidossa. Tuntuu että arki on lähtenyt sujumaan ihan ok, ei tunnu erityisen raskaalta, toistaiseksi ainakaan. Syötän kumpaakin max kolmen tunnin välein, öisin toinen vauva saa jo nukkua haluamansa ajan. Eihän tässä juuri "omaa aikaa" jää, mutta eipä sitä osaa kaivatakaan, elämähän on tässä ja nyt.

Muita kaksosten äitejä, kertokaahan miten teillä sujuu.

 

[sivusta seurannut]

siskolla on vuoden ikäiset kaksoset, heillä ainakin on sujunut hyvin. täysimetti puoli vuotta, edelleen syövät rintaa. lapsia entuudestaan kolme, luulen että tuokin vaikutttaa paljon onko kyseessä esikoiset vai onko lapsia jo perheessä. silloinhan vauvanhoito on tuttua puuhaa, sujuu ns. vasemmalla kädellä. siskoni ei ole kokenut kahta kovin paljoa työläämmäksi kuin yhtä vaavia, he käyttävät kestovaippoja jne.

onhan se eri jo on esim. koliikkivauvat, pulloruokitut vauvat tai paljon sairastavat vauvat. varmasti on rankempaa. siskon mies myös osallistuu vauvanhoitoon, mutta touhuaa myös paljon isompien kanssa jolloin etenkin vauva-aikana äiti sai keskityttyä vauvoihin rauhassa.

eli kyllä uskon että kaksostenkin kanssa voi olla muutakin kuin tosi rankkaa
siskoani kyllä muistettiin varoitella paljon etukäteen tuosta rankkuudesta.

niin ja onnea tuplista ap:lle!

 

[vieras]

Meillä ensimmäiset olivat kaksoset ja meni todella hyvin, vuoden ikäisenä jo leikkivät toistensa kanssa lähes koko ajan, eivätkä roikkuneet mun lahkeessa Nyt tämä kolmas on vuoden ja roikkuu koko ajan mussa kiinni.
Muutenkin kaksosten kanssa kaikki oli paljon helpompaa kuin yhden
Onnea kiireiseen arkeen

 

[tuplatkin]

Ei pelkästään kaksosten kans rankaa ole. Mutta kun siinä on päälle 1,5v ja 6v vanhempi sisaruskin, niin järki meinaa lähtee välillä :/ Varsinkin nyt kun kolme on uhmassa ja yks murkkuiässä. Yhtä tappelua... Helppoahan se VAIN kaksosten kansa ois

 

[hei]

Liity paikkakuntasi monikkoyhdistykseen, siellä on mm. tapaamisia yms. saat ihan oikeaa vertaistukea sieltä.

 

[Eviltwins]

Minulla on kaksoset ja uhmaiässä oleva esikoinen. Meillä meni tosi kivasti joku kuukauden verran ja sitten alkoi toisen tuplan vatsaongelmat joka vei ison osan ajasta päivällä ja yöt oli ihan huttua. Sitten alko 1 1/2 kk sairastelujakso. Täytyy sanoa että rankkaa oli. Ei menny meikäläiseltä vasemmalla kädellä! Vei kyllä kaiken ajan, pinnan ja voimat. Kaikista kamalinta oli ettei esikoiselle jäänyt tarvitsemaansa aikaa ja kyseenalaisin keinoin haki huomionsa. Nyt kun tuplat on jo yli vuoden on elämä jokseenkin helpompaa. Erotuomarina saa olla jatkuvasti, mutta tytöt alkavat nyt koko ajan enemmän nauttia toistensa seurasta. Rakastan lapsiani mutta voin sanoa että kaksi EI mene siinä missä yksi. Ennemminkin kaksi tuo kolminkertaisen työn. Sitä ei ymmärrä ennenkuin on kokenut sen. Ei tämä toki pelkkää puurtamista ole ollut! <3

 

[Vieras]

Tulee sellasia ongelmia joita en etukäteen ajatellu niin hankaliksi kuten jos toinen herää yöllä herättää tämä usein huudolla toisenkin. Kumman sitten tyynnytän ensin ja pahimmillaan molemmat saa lisää vauhtia kun toinen huutaakin kovempaa. Yökukkumiset kun sängynlaidalla keikutaan ja höpistään ja toinenkin herää eikä saa toista takaisin uneen kun toinen pitää niin kovaa meteliä ja mahd. Villitsee tämän toisenkin ja sitten ei taas nuku kukaan. Sairastelut 8/ . Kun molemmat haluu syliin mutta yhtäaikaa ei kelpaakkaan= tuplahuuto. Mahd. allergiat. Yksiin päikkäreihin siirtyminen kun eivät molemmat olekkaan samasta puusta veistettyjä. Yksi leikkii sohvanreunalla ja toinen keittiön tuolilla . Rattaat ei mahdu kauppoihin tai sieltä pois. Kun eivät osanneet kävellä oli hankalaa siirtyä vaunuista paikkaan b jos välimatkaa enemmän. Jne. Näihin sitten keksii omat keinonsa ja menettelytapansa mikä saattaa viedä vähän aikaa ja vaatii totuttelua.

 

[mammis]

Meillä kaksoset 10 kk , eikä tosiaan kaksi mene siinä kuin yksi. Tuossa edellä Vieras jo kuvailikin kaikkia arjen haasteita. Liikkuminen paikasta toiseen ja se, että pitäisi riittää molemmille yhtä aikaa, ne ovat mielestäni isoimmat jutut.

Koko ajan on menossa jotain, joten työ on tosiaan kolminkertainen, kun välilä ei hengähdysaikaa ole. Tämä lienee tuttua monen lapsen vanhemmille, mutta usein isommat sentään osaavat itse edes vähän tehdä jotain: syödä, kävellä, pukea, leikkiä, hakea tavaroita...

Jos lapset ovat täysin eri rytmissä, on elo raskasta. Minä olen herätellyt toisenkin ynilta syömään siinä vaiheessa, kun kiinteisiin ruvettiin siirtymään. Muuten elämä olisi yhtä syöttämistä. Se on hyvä tiedostaa että monet asiat tosiaan täytyy tehdä kaksi kertaa, kuten esim kakkavaipan saattaa joutua vaihtamaan 10 kertaa vuorokaudessa...

Ihanaa on se että nyt jo lapset tykkäävät leikkiä "keskenään", siis ovat yleensä aina samassa paikassa touhuilemassa juttujaan. Yhdessä tyhjentävät vaatekaapin hyllyä tai lehtikoria. Lisäksi on kiva katsoa kun toinen lohduttaa toista - tai aloittaa sympatiaitkun...

Meidän lapset ovat olleet melko terveitä, joten se on ollut helppoa. Ja koska isä osallistuu niin paljon kuin voi, ei äiti ihan ratkea. :heart:

Mutta onneksi meillä on kaksoset, ne ovat aivan ihanat!

 

[Timppa]

En ole äiti mutta vastaanpa kuitenkin. Meidän stereot on nyt reilut 3v ja suht "helpolla" ollaan päästy vaikka samalla on mennyt 3 vuotta vanhempi isosiskokin. Raskaus meni liki loppuun ja molemmat olivat ihan ihmisen kokoisia, n. 3 kiloisia. Tyttö alkoi nukkumaan ynsäkin läpeensä 3 kuisena, poika reilun 5 kuun iässä. Minä olin alkuu kotona muutaman viikon ja vajaat kaksi kuukautta vanhempainvapaan lopusta. Molemmat ovat olleet yllättävänkin terveenä ja kaikin puolin reippaina. Ikuista tappeluahan tuo arki on, varsinkin lasten kesken! Mutta jos yksi uupuu joukosta niin johan on sisaruksilla ikävä...Ja kannattaa tosiaan mennä mukaan paikallisen monikkoyhdistyksen toimintaan.

 

[mii]

tällä hetkellä kun pojat on 2v ja todella kovia menijöitä ja kiipeilijöitä niin on aika rankkaa, järkeä kun ei ole mutta vauhtia sitäkin enmmän. ovat vielä molemmat todella vilkkaita. mutta on se kuiteski niin ihanaa seurata poikein touhuja ja miten tärkeit ovat toisilleen ja miten leikkivät yhdessä. tosin odaavat myös tapella ihan kunnolla.

haastetta meillä tietty lisää sekin, että pojat syntyi jo viikolla 26 ja pikkukeskosuus on jättänyt omat jälkensä, mutta kuten sanottu on päiviä jollon tyrkkäisin noi ekalla vastaantulijalle mukaan ja jolloin kaatu reporankana sänkyyn. vaikka kuina siivoais niin aina täällä onku pommin jäljitlä onnoi sen verta tehokkaita laatikon tyhejntäjiä. mut kun kaks pientä tunkee syliin halimaan ja pussailemaan se korvaa kaiken. ja tää ikä on myös tosi herkullinen kun ovat alkaneet puhua

älä pelkää pyytää apua jos siltä tuntuu mekin saatiin sillon ekanan vuonna siivoja palveluseteleillä ja muutenki monet ovat apua tarjonneet

onnea vielä kaksosista!

 

[...]

Siitä eteenpäin, kun saivat jalat alleen ON ollut rankkaa, kyllä. Vauvavuosi oli ihanaa aikaa, nauti <3.

 

[Ap kiittää vastauksista]

Tosiaan varmastihan tämä tästä muuttuu erilaiseksi tämä arki, sitä en epäilekään.
Kiva kuulla miten muilla menee, millaisia "ongelmia" sitä joutuu ratkomaan jne.

Isommilla lapsilla on ikäeroa ainoastaan 1v2kk:tta, joten on aika tuttua tuo koheltaminen, esikoinen oli vailla järkeä mutta kova menemään kun tuo kakkonen syntyi.

Kiitos vielä vastauksistanne. Pitääkin liittyä tuonne Helsingin monikkoperheisiin mitä pikimmiten.

Oikein mukavaa kesän odotusta teille kaikille.

 

[kaksosten mama]

Meillä on puolitoistavuotiaat kaksoset ja kolme vuotias esikoinen. Hyvin on arki sujunut pieniä kiukkukohtauksia lukuunottamatta. Välillä on ollut vähän rankkaakin.