vauva alkanut vierastaa - ei nukahda yksin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äippäli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äippäli

Vieras
Hei! Löytyisikö vinkkejä seuraavanlaiseen ongelmaan: 4kk vauva nukahti aikaisemmin kiltisti omaan sänkyynsä, jos ei ihan heti tissin jälkeen niin katseli sitten rauhallisena ympärilleen ja nukahti myöhemmin, välillä saattoi olla että tuttia piti käydä laittamassa suuhun. Nyt alkanut vierastaa, ja ei tahdo nukahtaa millään omaan sänkyyn. Epäilen että nämä liittyvät toisiinsa, koska heti kun äidin tai isin naama lähtee pois, alkaa kätinä. Useampana iltana on nyt tunnin yrityksen jälkeen otettu meidän sänkyyn ja viereen rauhoittuu aika pian. Toisinaan ollaan siirretty sitten omaan sänkyyn, joskus jätetty siihen odottamaan ekaa yösyöttöä joka tulee jo 3 tunnin päästä. Miten saataisiin tämä homma taas toimimaan niin ettei mene koko iltaa ja hermoja nukuttamiseen? En haluaisi opettaa vauvaa siihen että viereen pääsee kun kätisee tarpeeksi, varsinkin kun nukuttamishommat sujuivat aikaisemmin niin mallikkaasti. Mutta mitä tehdä kun ei ala olemaan pinniksessä??
 
Meillä myös vauva aikoinaan nukahti ensimmäiset kuukaudet sänkyynsä itse, mutta sitten tuli vaihe, jolloin se ei onnistunut. Otimme sen asenteen, että turvaahan vauva hakee emmekä rupea itkettämään ja nukutimme jonkin aikaa viereen, joskin lueskelin vieressä jne. Sitten rupesimme tekemään niin, että emme olleet aina vieressä vaan näköetäisyydellä samassa huoneessa, laittelin pyykkiä jne. Pikkuhiljaa siirryin tietokoneelle toiseen huoneeseen jne. ja lapsi tottui taas itsekseen nukahtamiseen. Välillä kävin silittelemässä jos lapsi huikki sängystä jotain.

Lapsi on nyt 2,5 vuotta ja nukahtaa edelleen yksin, mutta välillä on aikakausia jolloin haluaaa enemmän turvaa ja läheisyyttä. Silloin sitä annamme olemalla vieressä ja lueskelemalla nukahtamisen ajan tai hääräilemällä näköetäisyydellä erilaisia askareita. Myös tuttujen unilaulujen laulaminen auttaa, vaikka lapsi ei meitä näkisikään.

Lapsi ei ole siis koskaan tottunut siihen, että hänen vieressään "vaan" maattaisiin nukahtamisen ajan. Olen ollut tyytyväinen järjestelyyn. Lapsella on turvallinen olo ja vanhemmilla suurin osa illoista helppoja, kun pelkkä sänkyyn vienti riittää.

Toisinaan tulee sellainen olo, että haluan lapsen ottaa viereen päiväunille, koska on ihana käpertyä siihen itsellä ja lapsella. Tällaiset yksittäiset kerrat eivät ole olleet haitaksi hyvin sujuneelle "itsekseen nukahtamiselle".
 
Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä.

Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
 
Alkaa tosiaan vaikuttaa päättömältä se, millaisia ponnistuksia länsimaiset vanhemmat suorittavat yrittäessään saada vastasyntyneen tai pienen vauvan nukkumaan omassa sängyssään.

Käy muun muassa selväksi, että yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista.

”Miksi ihmeessä ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme, että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolmekymmentäviisi.

Silti vauvojen, jotka tuuditetaan uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai ne rupeavat vaatimaan sitä.”

Loput täältä: Babyidea - AP tutuksi: Deborah Jackson - Three in a Bed: The Benefits of Sleeping with Your Baby
 
Kiitos satunnaiselle pitkästä viestistäsi. Meillä nukutaan kyllä aamuisin perhepedissä, kun vauva herää viimeiselle syötölle, otan silloin viereen syömään ja nukahtaa siihen vielä n. tunniksi-pariksi. Tällöin en kuitenkaan itse saa nukuttua yhtä hyvin, koska sänky on kapea ja nukun sitten vain kyljelläni, joten yön ajaksi olen katsonut parhaaksi laittaa vauvan omaan sänkyyn. Yöthän meillä sujuvat tosi mallikkaasti omissa sängyissä, ja ongelmana on siis vain se iltanukahtaminen, ja pohdiskelen asiaa siksi, koska sekin onnistui aikaisemmin vaivatta. Ehkä kokeilemme nyt viereen nukuttamista jonkun aikaa, jospa sitten ajan kanssa tilanne helpottuisi. Ajattelin vain että jos vauva sitten tottuu siihen että saa aina nukahtaa viereen eikä suostu enää ollenkaan nukahtamaan omaan sänkyynsä ja sen opettelu täytyy sitten aloittaa taas alusta..
 
Kiitos satunnaiselle pitkästä viestistäsi.

Ajattelin vain että jos vauva sitten tottuu siihen että saa aina nukahtaa viereen eikä suostu enää ollenkaan nukahtamaan omaan sänkyynsä ja sen opettelu täytyy sitten aloittaa taas alusta..

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen.

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Lue koko juttu täältä:

Perhepeti
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja äippäli;10483203:
Hei! Löytyisikö vinkkejä seuraavanlaiseen ongelmaan: 4kk vauva nukahti aikaisemmin kiltisti omaan sänkyynsä, jos ei ihan heti tissin jälkeen niin katseli sitten rauhallisena ympärilleen ja nukahti myöhemmin, välillä saattoi olla että tuttia piti käydä laittamassa suuhun. Nyt alkanut vierastaa, ja ei tahdo nukahtaa millään omaan sänkyyn. Epäilen että nämä liittyvät toisiinsa, koska heti kun äidin tai isin naama lähtee pois, alkaa kätinä. Useampana iltana on nyt tunnin yrityksen jälkeen otettu meidän sänkyyn ja viereen rauhoittuu aika pian. Toisinaan ollaan siirretty sitten omaan sänkyyn, joskus jätetty siihen odottamaan ekaa yösyöttöä joka tulee jo 3 tunnin päästä. Miten saataisiin tämä homma taas toimimaan niin ettei mene koko iltaa ja hermoja nukuttamiseen? En haluaisi opettaa vauvaa siihen että viereen pääsee kun kätisee tarpeeksi, varsinkin kun nukuttamishommat sujuivat aikaisemmin niin mallikkaasti. Mutta mitä tehdä kun ei ala olemaan pinniksessä??

Ainoa neuvo jonka itse sulle antaisin on tosiaan hyväksyä se että vauvasi haluaa olla lähellä ja tarvitsee apua nukahtamiseen. Mikä siinä on niin työlään tuntuista?

Et siis halua "opettaa" lastasi siihen että hän saa läheisyyttä ja apua itsensä rauhoittamiseen kun on hätä ja epämukava olo? Siis täh?

Vauvasi on vielä kovin pieni ja näitä erinäisiä vaiheita ja nukahtamisongelmia kyllä tulee piisaamaan vauva -ja taaperoaikana eri kehitysvaiheissa. Joudut "kouluttamaan" vauvasi aika moneen kertaan jos haluat sille tielle lähteä, koska unirytmi muuttuu vielä ennen leikki-ikää, ja sairaudet, matkat yms helposti vielä sekaantuvat nukahtamisjuttuihin.

Jos tavoite on saada vauva nukkumaan, tyyli on vapaa. :) Lasta ei voi pilata olemalla lähellä ja vastaamalla hänen tarpeisiinsa!
 
Ainoa neuvo jonka itse sulle antaisin on tosiaan hyväksyä se että vauvasi haluaa olla lähellä ja tarvitsee apua nukahtamiseen. Mikä siinä on niin työlään tuntuista?

Et siis halua "opettaa" lastasi siihen että hän saa läheisyyttä ja apua itsensä rauhoittamiseen kun on hätä ja epämukava olo? Siis täh?

Vauvasi on vielä kovin pieni ja näitä erinäisiä vaiheita ja nukahtamisongelmia kyllä tulee piisaamaan vauva -ja taaperoaikana eri kehitysvaiheissa. Joudut "kouluttamaan" vauvasi aika moneen kertaan jos haluat sille tielle lähteä, koska unirytmi muuttuu vielä ennen leikki-ikää, ja sairaudet, matkat yms helposti vielä sekaantuvat nukahtamisjuttuihin.

Jos tavoite on saada vauva nukkumaan, tyyli on vapaa. :) Lasta ei voi pilata olemalla lähellä ja vastaamalla hänen tarpeisiinsa!

Niin. Täytyy kuitenkin ymmärtää se, että jos äiti ei pysty nukkumaan vauvan vieressä, täytyy olla muukin ratkaisu. ;) Joten älkääpä perhepetiläiset vetäkö nyt herneitä nenään tästä...

Läheisyyttä ja turvaa vauva voi saada myös tassuttelulla (katso MLL:n unikoulu-ohjeet, joita voinee soveltaa noin pienellä pelkästään nukahtamiseen), sylissä olemisella jne. Pienelle vauvalle voi riittää läheisyydeksi se, että pidät kättäsi hänen selkänsä päällä hänen nukahtaessaan omaan sänkyynsä, tms.

Meillä perhepedissä ei nukkunut äiti eikä vauva, eli ensin vauva alkoi protestoida n. 1 kk iässä (ei saanut meidän liikkeiltä nukuttua rauhallisesti) ja sitten minulle kehittyi hankalampiakin univaikeuksia. Joten 2 kk iässä vauva siirtyi lopullisesti omaan sänkyynsä ja kaikkien uni helpottui.

Tee siten, kuin sinusta itsestäsi tuntuu parhaalta. Jos viereen nukuttaminen ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, älä sitten tee niin! Kyllä muitakin tapoja löytyy, eikä vauvan perusturvallisuus kärsi siitä, etenkin kun teidän vauvanne uni tuntui olevan rauhallista pinniksessäkin. Eiköhän ongelma ratkea piakkoin...
 
Viimeksi muokattu:
Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.


Yölliset heräilyt ovat normaali osa vauvan terveellistä unirytmiä

Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista. On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä.

Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä. Monet äidit kokevat luonnollisimmaksi tavaksi nukuttaa vauvan rinnalle. Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa paikkaa, jossa vauvan pitäisi nukkua. Paras järjestely on sellainen, missä kaikki perheenjäsenet saavat riittävästi lepoa. On tärkeää, että lapsi oppii kokemaan nukahtamisen miellyttävänä asiana ja unen turvallisena olotilana. Useimmat lapset käyvät läpi eri vaiheita nukkumisen kanssa. Yritä löytää nukkumisjärjestely, joka sopii juuri teidän perheellenne. Varaudu siihen, että keinot vaihtuvat ja pidä mieli avoimena uusille ratkaisuille. Kun vauva on vielä pieni, yöheräämiset ovat luonnollinen osa arkea ja heräilyä helpottaa niihin asennoituminen rennosti ja positiivisesti.

Unilaboratoriossa tehtyjen tutkimusten mukaan perhepedissä nukkuvat äidit imettivät vauvojaan useammin yön aikana, mutta eivät aamulla muistaneet paljonkaan yöllisistä heräilyistä. He myös raportoivat saaneensa enemmän unta nukkuessaan yhdessä vauvan kanssa, kuin silloin, jos vauva nukkui eri huoneessa. Kun vauva on lähellä äiti havahtuu jo vauvan varhaisiin nälän merkkihin maiskutukseen, ähinään ja levottomuuteen. Näin vauva ei ehdi hätääntymään, ja vauvan rauhoittaminen on nopeampaa. Huomatessaan olevansa äidin turvallisessa kainalossa vauva saattaa rauhoittua uudestaan nukkumaan.

Nukkuessaan perhepedissä vauvat heräilevät useammin, kuin yksin nukkuessaan, mutta sekä vauva, että äiti saavat silti enemmän unta. Vauvat myös itkevät huomattavasti vähemmän, minkä johdosta enemmän energiaa säästyy kasvuun ja elintoimintojen ylläpitoon.

Kun vauva herää yöllä nälkäänsä, hän herää kevyen unen vaiheesta. Jos äiti ja vauva nukkuvat yhdessä ja heidän unirytminsä ovat mukautuneet samanlaisiksi myös äiti herää kevyen unen vaiheesta. Tällöin yöimetys onnistuu helposti ja myös takaisin nukahtaminen helpottuu. Jos äiti ja vauva nukkuvat erossa toisistaan, äiti joutuu joskus heräämään syvän unen vaiheesta, jolloin herääminen on paljon hankalampaa. Hän ei reagoi vauvan varhaisiin nälän merkkeihin ajoissa ja vauva ehtii alkaa itkeä. Tällöin takaisin nukahtaminenkin vaikeutuu. Kun vauva ja äiti heräävät samasta kevyestä unen vaiheesta on äidin myös myöhemmin helpompi nukahtaa kuin erivaiheessa vauvan kanssa nukkuesaan. Vauvalla on unessaan oma rytminsä, mutta äidillä on mahdollisuus sovittaa kevyen ja syvän unenvaihetta, unirytmiään vauvan rytmin kaltaiseksi.

Unikoulu ei ole hyväksi lapselle

Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.

(lähde: Tervetuloa bebesinfo-sivustolle.)
 
Ai että näen punaista kun näitä lainauksia näistä perhepeti- ja nukkumahommista ilmestyy jokaiselle vähänkin nukkumista käsitteleviin ketjuihin. Voi hanuri mitä aivopesua. Ikinä ei tule mitään omakohtaista ohjeistusta, pelkästään pitkiä lainauksia perhepetiläisyyden puolesta.

AP:lle sanoisin, että on totta, että tulevaisuudessa nukkumisen tavat ja erilaiset vaiheet vaihtelevat kovin. Meillä 1,6 vuotias ja välillä illalla ollaan jouduttu nukuttamaan tuntikin, välillä on riittänyt kun on jättänyt sänkyyn. Ja kaikkea siltä väliltä. Ja nämä tosiaan menevät vaiheissa. Jos teillä nyt menee kauan nukuttamiseen, niin nyt sitten menee. Ajattelet vain, että 1-2 kuukauden päästä voi olla jo ihan toisin. Meillä ne tilanteet ovat ainakin muuttuneet ihan itsestään aina äärilaidasta toiseen.

Ja perhepetiä en kannata jos se itsestä tuntuu epämiellyttävältä. Meillä on osittain nukuttu perhepedissä mutta se ei todellakaan ole portti autuuteen kuten täällä halutaan väittää.
 
Meidän perheestä löytyy pari koululaista, taapero ja puolivuosikas kuopus.
Vähän samoilla ajatuksilla kuin edellinen... meillä ei ole yksikään lapsista nukkunut ns. perhepedissä ihan siitä syystä että silloin kaikkien uni (minun lapsen sekä isän) oli levotonta.

Mies hätäili myös ettei vaan käänny lapsen päälle, minä hermoilin ettei lapsi vaan putoa ja lapsi heräili kun yritin saada hyvää asentoa. Meillä siis on kaikki 4 lasta nukkunut pääasiassa omassa pinnasängyssään ihan alusta saakka. Toki olen välillä nukahtanut ja nukkunut pätkiä vauvan ollessa rinnalla yöllä, mutta herättyäni olen nostanut vauvan omaan sänkyyn.

Nukkumaan mennessä kaikki lapset on menneet omaan sänkyyn vielä ollessaan hereillä, samoilla melko tarkoilla rutiineilla että nukahtamistilanne olisi turvallinen vauvalle.En ole nukuttanut lapsia rinnalle ja sitten vienyt heitä nukkuvana sänkyyn. Enkä ole nukuttanut sängyn vierellä/ensin meidän sängyssä , vaan antanut lapsen nukahtaa itse.
Tokihan aina joskus kaikenikäiset lapset ovat levottomia ja rauhattomia iltaisin nukkumaan mennessä ja tarvitsevat vanhemman lähelleen. Tällöin olen käynyt rauhoittelemassa lasta omassa sängyssään ja vaikka kääntänyt toiselle kyljelle ja tarjonnut tuttia, riepua ym. Yleensä tämä riittää. Jos lapsi ei rauhoitu otan hetkeksi syliin rauhoittumaan, sitten uusi yritys.

Kaikki lapset menevät meillä rauhallisesti nukkumaan omiin sänkyihin ja nukkuvat sinne iltarutiinien jälkeen ihan itse
Olen tähän tapaan tyytyväinen ja tämä toimii meidän perheessä, elämä olisi paljon vaikeampaa jos taaperoa pitäisi nukuttaa iltaisin pitkiä aikoja ja vauvaa samaan aikaan...

Mutta pointtini on se: että se mikä käy toiselle perheelle ei välttämättä käy toiselle niin hyvin. Tähänkään asiaan ei ole yksiselitteistä tai vain yhtä oikeaa tapaa toimia. Kokeilemalla jokainen löytää sen oman sopivan tyylin!

Kyllä sinä äitinä tiedät mikä on parasta teidän perheelle! tsemppiä ap! =-)
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippäli;10483203:
Hei! Löytyisikö vinkkejä seuraavanlaiseen ongelmaan:

heti kun äidin tai isin naama lähtee pois, alkaa kätinä.

Useampana iltana on nyt tunnin yrityksen jälkeen otettu meidän sänkyyn ja viereen rauhoittuu aika pian.

Mutta mitä tehdä kun ei ala olemaan pinniksessä??

Etköhän jo itse vastannut kysymykseesi. Tee niin, miten homma toimii. Eli otat viereen. Sitenhän se teillä toimii! :)

Tehkää siitä vain turvallinen paikka. Eli ei vanhempien keskelle (isiin ei päde hormoonien tuoma herkistyminen vauvalle ja voi kääntyä vauvan päälle), vaan vauva äidin ja seinän väliin (parisänky seinään kiinni), ei pääse putoamaan. Pinnasängyn voi laittaa esim. jalkopäätyyn.
Tai sitten otatte pinnasängystä yhden laidan pois ja sänky kiinni äidinpuoleiseen laitaan. Kun vauva nukkuu vieressä, on hyvä pitää vauva äidin pään vieressä, ei vartalon vieressä. Ja oma unipussi on kanssa turvallinen. Eli ei äidin peiton alle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja uniongelmainen äiti;10486139:
Niin. Täytyy kuitenkin ymmärtää se, että jos äiti ei pysty nukkumaan vauvan vieressä, täytyy olla muukin ratkaisu. ;) Joten älkääpä perhepetiläiset vetäkö nyt herneitä nenään tästä...

Läheisyyttä ja turvaa vauva voi saada myös tassuttelulla (katso MLL:n unikoulu-ohjeet, joita voinee soveltaa noin pienellä pelkästään nukahtamiseen), sylissä olemisella jne. Pienelle vauvalle voi riittää läheisyydeksi se, että pidät kättäsi hänen selkänsä päällä hänen nukahtaessaan omaan sänkyynsä, tms.

Meillä perhepedissä ei nukkunut äiti eikä vauva, eli ensin vauva alkoi protestoida n. 1 kk iässä (ei saanut meidän liikkeiltä nukuttua rauhallisesti) ja sitten minulle kehittyi hankalampiakin univaikeuksia. Joten 2 kk iässä vauva siirtyi lopullisesti omaan sänkyynsä ja kaikkien uni helpottui.

Tee siten, kuin sinusta itsestäsi tuntuu parhaalta. Jos viereen nukuttaminen ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, älä sitten tee niin! Kyllä muitakin tapoja löytyy, eikä vauvan perusturvallisuus kärsi siitä, etenkin kun teidän vauvanne uni tuntui olevan rauhallista pinniksessäkin. Eiköhän ongelma ratkea piakkoin...


Heh, en nyt tarkoittanut kuulostaa niin paatokselliselta, lähinnä vaan tarkoitin että mielestäni edes oman kaksivuotiaani ei tarvitse osata nukahtaa yksin. Ei meilläkään perhepedissä nukuta, silloin tällöin nukutaan vierekkäin kun lapsi on sairas tai silloin kun on levottomampia öitä ollut jaksottain. Itse nukkuisin mielelläni lapsen kanssa mutta tyttö ei kovin hirveästi siitä nukkumisseurasta välitä muuten kuin poikkeustilanteissa ja nukahtaessa. Valitettavasti :)

Tässä nyt kuitenkin meidän kaksivuotiaan nukahtamishistoria, ja miten meillä on nämä muuttuvat kuviot ratkaistu:

0-3 kk nukkui sivuvaunussa pinnasängyn laita alhaalla, heräsi 2-3 kertaa yössä syömään eikä tarvinnut paljoa nukutella kun kuukahti täyden masun kanssa samantien unten maille. Nukkui syöttöjen välit rauhallisesti, yhteensä 20-07

3-4 kk sivuvaunussa. Helvetilliset nukuttamiszembalot ja huutoa, kanniskeltiin sylissä uneen asti iltaisin. Alkoi tosin nukkumaan 20-05 yhtäjaksoisesti jonka jälkeen maitoa ja tunti-pari lisää unta.

5-8 kk, yhä sivuvaunussa. Tämä jakso alkoi kun iltahuudot loppui ja kokeilin jos nukahtaisi kun jäi hyvillään jorisemaan omiaan sänkyyn. Nukahti sitten itsekseen viitisen minuuttia joristuaan. Nukkui n. 19-07, kausittain viideltä ylös ja täysi vauhti päälle.

8-11kk sivuvaunussa pinnasängyn laita nostettuna. Armoton yökitinä, maidontankkaus (4-5 kertaa yössä). Nukahti kuitenkin heti tankkauksen jälkeen, nukkui 19-07.

11 kk siirtyi omaan huoneeseen kun yötankkaukset loppui uudelleen. Nukahti iltamaidolle syliin ja veteli sikeitä n 20-08 (ihanaa aikaa.......) Jos ei uni tullut syliin niin kävelin muutaman minuutin kanniskellen ja nukahti öristen ja kuolaten olkapäälle.

1v 5 kk Kieltäytyi "nukuttamisesta", ei saanut enää kanniskella jos ei uni tullut. Armottomia nukahtamistaisteluja (pahimmillaan 3 h) ja vaikka silmät ei meinanneet pysyä auki niin periksi ei annettu :) Nukahti lopulta äidin kädestä pitäen omaan pinnasänkyyn. Alkoi heräämään kahden-kolmen aikaan ja nukahti maitoa saatuaan uusiksi.

1v 6kk ei enää suostunut jäämään pinnasänkyyn vaikka olin itse vieressä vierassängyssä ja silittelin. Siirtyi isojen tyttöjen sänkyyn ja vaihtelevalla menestyksella nukahti laulamiseen ja silittelyyn. Tämä jakso on nyt 2v1kk vieläkin menossa, nukahtaminen kestää mitä tahansa 10 minuutista puoleentoista tuntiin. Tuttipullosta vieroitin kuukausi sitten ja se on rauhoittanut unta, nyt nukkuu aamuun asti (useimmiten) nukahdettuaan.

Mitähän siis seuraavaksi ? :) jos tämä alkais olla jo voiton puolella... heh
 
Pakko vaan kommentoida, että ainakin lastenpsykiatri Jukka Mäkelän mielestä sivuvaunu = perhepeti. Että kyllä te taidatte perhepedissä nukkua :) Sivuvaunu on kuitenkin ihan kiinni parisängyssä, joten vauva varmaan mieltää nukkuvansa ainakin hyvin lähellä teitä, hänellä on vain oma pieni soppi siinä. Jos isompi lapsi (yli 2v) nukkuu samassa huoneessa omassa vuoteessaan, voidaan sekin laskea laajennetuksi perhepediksi. Perhepeti toimii munkin mielestä parhaiten silloin, kun kaikilla on runsaasti tilaa, siihen tuo sivuvaunu on kyllä kätevä!
 
Pakko vaan kommentoida, että ainakin lastenpsykiatri Jukka Mäkelän mielestä sivuvaunu = perhepeti. Että kyllä te taidatte perhepedissä nukkua :) Sivuvaunu on kuitenkin ihan kiinni parisängyssä, joten vauva varmaan mieltää nukkuvansa ainakin hyvin lähellä teitä, hänellä on vain oma pieni soppi siinä. Jos isompi lapsi (yli 2v) nukkuu samassa huoneessa omassa vuoteessaan, voidaan sekin laskea laajennetuksi perhepediksi. Perhepeti toimii munkin mielestä parhaiten silloin, kun kaikilla on runsaasti tilaa, siihen tuo sivuvaunu on kyllä kätevä!


Hehe.. no niinhän se periaatteessa sivuvaunukin on :) hyvä ystäväni jonka kaksilapsinen perhe nukkuu ihan "oikeassa" perhepedissä vaan on aina muistuttanut että se ei ole perhepeti, ehkä sieltä jäänyt mieleen.. Tosin olen sitä mieltä että nimikkeillä ei ole väliä, kunhan järjestely toimii eli kaikki saavat nukuttua :D
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

Yhteistyössä