Vauva-aika - niin lyhyt aika, sniif...

[4 kk pojan äiti]

Heippa kaikki äipät!
"Nauti vauvasta, se aika menee niin nopeasti ohi..." Sanoivat kaikki raskausaikana. Ja totta - tiesivät mistä puhuvat. Tänä aamuna iski kamala haikeus, oma vauvelini on jo 4 kk vanhan pojanvesseli. Pieni vielä, mutta kasvanut jo niin paljon.

Nyt kaipailisin teiltä kaikki äipät vinkkejä, miten olette säilöneet muistoja vauva-ajasta?
Kuvia on otettu todella paljon ja vauvakirja on käytössä, mutta onko teillä jotain muita vinkkejä?

 

[Vuosikymmen äitinä]

Muutama vauvanvaate pitää säästää, mutta ole siinä kohtuullinen. Se, kun vie ensimmäisen kerran vauvanvaatteita kirpparille on Suuri Tapahtuma. Ihan kuin myisi samalla vauva-ajan. Mutta kaikkea ei voi säästää.

Tuoksut. Mulla on yhä tallella se kosteusvoide, jota käytin synnärillä. Äitini sanoo, että ruusujen tuoksu vie hänet lapsivuoteeseen, mutta minulla se on se kosteusvoiteen tuoksu (ja muisto on yllättävä, voimakas ja kokonaisvaltainen). Hajuaistilla on suora yhteys aivoihin. Tosin noita tuoksuja ei voi niin vaan säilöä, eikä etukäteen päättää mikä on se haju, mikä herättää muistot...

Mitä merkillisimmät esineet... vanha, rikkinäinen, läpi oksennettu, maitopuklilla kuorrutettu nojatuoli sai lähteä. Ja mun teki tosi tiukkaa - vaikka se tuoli oli kamala niin siinä olin nukkunut aamuöitä vauva sylissä, siinä olin imettänyt, katsellut tekstiteeveet ja ostoskanavat läpi...

Aina voi langeta siihen, että tekee sen sisaruksen mutta ei se ole koskaan sama, kuin esikoisen kanssa.

 

[molepelo]

niin, totta. Menee kauheen nopeesti tää aika. Meidänkin perheen pieni esikoinen on JO 4kk Voispa pysäyttää ajan... Meilläkin vauvakirja ja kuvia tosi paljon. Ajattelin vielä tallettaa pienet kädet ja jalat sormiväreillä ja tehdä taulut niistä. Myös videokameralla ollaan kuvattu aina kuukauden välein kehitystä. Mutta pitää vaan kohdata tosiasiat ja se ettei meidän vauva ole aina vauva. Ja sitten tehdään uusi vauva

 

[tuoksuja juu]

tuoksut on hyviä. Herättää paljon tunteikkaammin muistoja kuin kuvat tai muut. Me säilöttiin vauvan uniriepu. Ei siis mikään kauheen likanen Mutta siinä tuoksuu vauva vieläkin. ja sitten ensisukat, jotka laitettiin jalkaan synnäriltä lähdettäessä. Ne on silitettyinä kehyksissä makkarin seinällä.

 

[tunteet muistiin]

Kirjoita rehellisesti muistiin se mitä ajattelet. Se on eri asia kuin se, että "Petteri sai tänään hampaan, jo toisen".

Kirjoita, miltä tuntuu aamuisin juoda kahvia ja katsella lasta, nukkua pidempään kuin yleensä, pestä kakkapyllyä, kuivata taipeita.

Nopeasti se menee, mutta onneksi lapsi vana paranee siitä vauvapötkylästä kehittyessään!

PS. Muutenkin kyllä hieman ihmettelen vauva-ajan korostamista. Miksi kukaan ei halua säilöä muistoja innokkaan kolmasluokkalaisen elämästä??

 

[mam11]

omasta lapsesta haluaa varmasti säilöä muistoja matkan varrella hänen kehittyessään Mutta kuitenkin vauva-aika on kaikista lyhin aika lapsen elämässä. Ehkä juuri sen takia haluaa muistella sitä aikaa, jonka koki vain pienen hetken verran. Nyt kun lapsi on 2 vuotias niin tähän verrattuna vauva-aika oli oikeesti niin nopeasti ohi! iso poika jo! Saisinpa vielä pitää sylissä sitä kolmen kilon painoista kääröä ja joka ahnaasti imi rintaa ja tuoksui niiiiiin ihanalle....

 

[kalenterissa]

Mä pidin ekan vuoden ajan kalenteria, jossa oli vähän enemmän tilaa myös kirjottamiselle. Laitoin siihen ylös meidän tapahtumat ja jotain ajatuksia ja ajankohtaisia asioita.

Ajattelin, että muksu saa sen sitten vanhempana, ehkä kun on omia lapsia hankkimassa tms. Näin jälkikäteen harmittaa, etten enempää kirjottanu uusista taidoista ja tunteista, mitä vauva herätti. Kalenterista tuli vähän turhan yleinen, ei kovin henkilökohtainen.

 

[päiväkirjaa kirjoiteltu]

Minä olen kirjoittanut päiväkirjaa välillä enemmän ja välillä vähemmän. Koko raskausajan kirjoitin ahkerasti päiväkirjaa ja sitten sen jälkeenkin se toimi varaventtiilinä, kun ei ollut juttuseuraa. Kirjoitin asioista rehellisesti, mutta kuitenkin se mielessä pitäen, että oma lapsi saattaa sitä lukea aikuisena.

Valokuvia kertyi esikoisen ensimmäisen vuoden ajalta kaksi albumillista, johon myös kirjoitin runoja, piirtelin kuvia yms. muistoja. Säilytin myös vauvan syntymäpäivän sanomalehden ja hänen syntymänsä jälkeen olen pannut sivuun aina syntymäpäivän lehden, jotta voi joskus katsoa, että mitä on maailmassa tapahtunut.

Kun menin töihin, muistojen tallentaminen vähentyi radikaalisti. Tahtoo käydä niin, että tulee taltioitua vain synttäritapahtumat, mutta esimerkiksi ihan tavallisesta arjesta jää ottamatta niitä valokuvia (esim. miltä näyttää, kun lapsi katsoo telkkaria, syö ruokaa, käy kylvyssä, nukkuu).

Toisen lapsen kohdalla päiväkirjaa ja valokuvia onkin jäänyt harmittavan vähän muistoksi. Vaikkei ole kuin kaksi lasta, niin sitä meinaa mennä sekaisin, että kumpi teki vauvana mitäkin. Siksi olisi niin tärkeää, että lapselle jäisi muistoja siitä, että millainen juuri minä olin lapsena, mitä tein, mikä oli lempiruokaa, mikä minussa oli hassua ja missä olin taitava. Moni lapsi rakastaa kuulla näitä tarinoita sitten vähän isompana, kun saa perspektiiviä siihen, että mitä kaikkea on jo oppinut. Se vahvistaa itsetuntoa roimasti.

Jos omistaa videokameran, niin ota kuvaa juuri arjesta kun hän laulaa, leikkii hiekkalaatikolla, laskee mäkeä tai ihan vain juttelee vanhempien kanssa.

 

[pointtivaan]

oli ihanaa - ihaninta - niin kauan kuin sitä kesti. Sen jälkeen tuli taaperovaihe: vielä ihanampaa!

 

[edelliselle.]

Just noin mäkin ajattelen. Ihanaa, kun se ei ole enää se pötkäle, joka ei ymmärrä mitään