Vauva 8kk ja ero taitaa tulla :(

En vaan jaksa tota äijää enää
Harmittaa todella paljon jos en pysty pitämään perhettä kasassa!!!

 

Ei yksi ihminen voi pitää perhettä kasassa.

 

En vaan jaksa tota äijää enää
Harmittaa todella paljon jos en pysty pitämään perhettä kasassa!!!

Mitäs sun äijä on sitte tekemättä jättäny, vai onko tehny liikaa?

 

Tuo vauvavuosi on niin uskomattoman rankka, että silloin monet eroavatkin. Ei kannata erota, jos yhtään oikeasti on toivoa.

 

suostuisko esim parisuhdeterapiaan?

 

Jos suhde kaatuu vauvan tuloon, se ei ole koskaan kunnossa ollutkaan.

 

Alle 1v lapsen vanhempien ei kannata erota, silloin on niin hormoneissa ja väsymyksessä ym. Monella rupeaa sujumaan arki taas 1v jälkeen.

 

Niin... oli se tähän asti kunnossa. Tiedän kyllä että vauvavuosi on rankka
Tässä muutaman kuukauden aikana koettu erittäin vaikea synnytys, koliikki, vauvan uniongelmat, vitt*ileva kiukutteleva anoppi, taloudelliset ongelmat ja sitten tämä kai seksin puutetta kiukutteleva nälvivä avomies.

 

Jotenkin vaan tuntuu että olisi parempi ilman tuota miestä. Eikä todellakaan ole ensimmäinen kerta kun ajattelen näin Häät aion perua. En tasan menen tuon ihmisen kanssa naimisiin!

 

Kai tästä pitää mennä sen ääliön viereen pian nukkumaan

 

Alle 1v lapsen vanhempien ei kannata erota, silloin on niin hormoneissa ja väsymyksessä ym. Monella rupeaa sujumaan arki taas 1v jälkeen.

Ja sitäpaitsi siitä joutuu tilastoon
Me sovittiin miehen kanssa jo odotusaikana, että kitkutellaan vaikka väkisin yli 1-vuotissynttäreitten, ettei jouduta siihen "nuoret parit eroavat ennen kuin lapsi on 1v."-tilastoon.

Ei vaan. Ap:lle paljon voimia :hug: Kannattaa tosiaan yrittää selvittää asiat jos on minkäänlaista roivoa. Ja tsemppiä myös eroon jos siihen lopulta päädytte.

 

Kiitos ruttis!

 

:hug: kuulostaa aivan siltä että lapsen tulo on vain ollut viimeinen niitti. Mutta kun vauvan tulo aina hankaloittaa ja muuttaa asioita mutta sen ei tarvitse olla pysyvää, eikä yleensä olekaan. Kannattaa kannatella vauva-ajan yli ja katsoa asiaa sitten. Mutta sitä ennen, jotta jaksaisit, menkää johonkin ammattiauttajalle :hug: :flower:

 

En haluaisi kuulostaa ilkeältä, mutta minun on pakko sanoa että säälittävää kun se lapsi pitää vääntää maailmaan aivan väenväkisin ( yrityshän alkaa mielellään jo ensimmäisten treffien jälkeen ) ja sitten heti erotaan.

 

Nämä vuodet kun lapset ovat ihan pieniä on todettu olevan ihmisen elämässä kaikkein epätyydyttävintä aikaa. Jos jaksaa niistä läpi niin sitten se ei mene kuin ylöspäin. Toivon että jaksatte, nuo koliikit ja hankaluudet vetäisivät kenen tahansa pinnan kireälle. Toivottavasti sinä löydät aikaa tehdä jotain mistä saat voimia ja iloa, ja miehesi myös. Ja pitäkää se anoppi loitolla..

 

En haluaisi kuulostaa ilkeältä, mutta minun on pakko sanoa että säälittävää kun se lapsi pitää vääntää maailmaan aivan väenväkisin ( yrityshän alkaa mielellään jo ensimmäisten treffien jälkeen ) ja sitten heti erotaan.

Todella hienoa, että sä pystyit ap:n viestistä näkemään koko perheen elämäntilanteen ja historian. Suosittelen uraa ennustajana, mutta myös joku hoitoalan duuni vois olla sopiva noinkin empaattiselle ihmiselle.

:headwall:

 

Hyviä ajatuksia teillä on, antaa lisää ajateltavaa...

 

En haluaisi kuulostaa ilkeältä, mutta minun on pakko sanoa että säälittävää kun se lapsi pitää vääntää maailmaan aivan väenväkisin ( yrityshän alkaa mielellään jo ensimmäisten treffien jälkeen ) ja sitten heti erotaan.

Joo trendi näyttää nykyään olevan, että heti vauva kun mahdollista. Sitten yhtäkkiä yleensä mies huomaakin, ettei perhe-elämä olekaan kivaa ja jättää perheensä. Ja taas tuli yksinhuoltaja lisää.

Mitenkään ap:tä tai hänen elämäänsä kommentoimatta.

 

Meillä on ihan samanlainen tilanne, siis ero ja vauva 9kk.

Harmittaa niin pirusti, ei itseni takia vaan lapsen. On niin syyllinen olo, minä olen se joka vie lapselta ehjän perheen. Mutta meillä tilanne on ihan sietämätön, minulta on lähtenyt ihmisarvo lapsen syntymän jälkeen, kaikki on kääntynyt päälaelleen. Miehen ylpeys on hänen mielestään arvokkaampi kuin lapsen hyvinvointi.
Suhdetta ennen lasta oli 4 vuotta takana, luulin ongelmiemme olevan ratkaistavissa kun asetumme aloillemme ja alamme ottamaan yhdessä vastuuta perheestä. Mut mitä sitä tyhjää, kait mulle kävi "perinteiset" eikä miestä kiinnostanut. Kaupan päälle olen saanut vielä täyden halveksunnan, ilkeilyn ja syytökset. Huoh, kun asiat eivät ole yksinkertaisia.
Nyt onneksi meillä on lapsen kanssa kohta oma koti ja voin olla lapselleni hyvä ja juuri sellainen äiti kuin haluan.

Tsemppiä myös teille ap! Elämä on hankalaa, mutta onneksi asiat järjestyvät!

 

Tsemppiä sulle!! :hug: Itse erosin kun tyttö oli 14kk, ja oli e-rit-täin hyvä ratkaisu, olis ollu parempi jo aikaisemmin erota, varmaan vauva sai jotain traumojakin riitelyistä ja pahasta ilmapiiristä...

Hyvin/PAREMMIN pärjäät (ja JAKSAT) yksin kuin huonossa parisuhteessa!!! =)

 

Tietysti eri asia on, jos RAKKAUTTA vielä on!! Meillä se oli kuollut jo... Niin kauan kun on rakkautta kannattaa yrittää.
Mutta jos joutuu joka päivä miettimään, onko rakkautta vielä, silloin sitä ei TODENNÄKÖISESTI enää ole, ainakaan "oikealla" tavalla, vaan vihan&surunsekaista katkeroitunutta muka-rakkautta. Niinkuin omassa tilanteessa kävi.