Vauva 4kk - olen lihonut 12 kg!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Punkero"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"Punkero"

Vieras
Imetän vauvaani, ja olen lihonut 4kk aikana 12 kg! Itku tulee silmään, en tiedä miten pystyisin pudottamaan painoani. Imetys loppunee lähiaikoina (älkää takertuko syihin), ja toivoisin, että tämä hillitön näläntunne katoaa. Saatan vetää seuraavanlaisen päiväsatsin:

aamulla: puoli pussia leipää margariinilla, banaani, litra maitoa, ehkä kuppi teetä maidolla sekä muutama pulla tai muffinssi

välipala: teetä ja kahvileipää

lounas: leipää, pinaattikeittoa, maksalaatikkoa - mitä milloinkin löytyy

päivällinen: kotiruokaa, leipää, maitoa

iltapala: leipää margariinilla, maitoa

Miten ihmeessä pääsen tuosta hiilihydraattiriippuvuudesta eroon! Vatsalaukku on venynyt niin kauheasti, että mahani roikkuu jo alaspäin. Olen siis ennenkin jo ollut ylipainoinen, ennen raskautta. Yritän taistella mutta aina sorrun, ja syön kunnes olen tupaten täynnä, tai kunnes ruoka loppuu. Syöminen on ihanaa ja varmaan korvaan sillä jotain muuta, en tiedä. Välttelen tekosyiden varjolla vaunuilemista joka päivä, mutta käyn kuitenkin pari kertaa viikossa. Haaveilen syömisestä.

Mies kysyi, kun olin tuossa joku aika sitten itkuinen ja kiukkuinen, että pitäisiköhän minun käydä juttelemassa jollekin, hän epäilee masennusta. En mielestäni ole masentunut, sillä huolehdin vauvan, kodin ja muut hommat erittäin hyvin, leikin lapsen kanssa paljon, olen ihmisille ystävällinen. Saan nukuttua aina kun vauvakin nukkuu, ja hän on helppo lapsi. Synnytys oli haasteellinen, mutta toivuin siitä erittäin nopeasti, eikä siitä jäänyt kuin hyviä muistoja.

Joskus syöminen on ainoa asia, mikä tuottaa mielihyvää (vauvan kanssa olemisen lisäksi) ja siksi varmaan se ryöstäytyykin käsistä joka kerta. Voin syödä helposti lämpimän aterian jo aamuseiskalta, ei tee vaikeaa. Rasvatonta maitoa menee paljon.

Tsempatkaa minua, kun en tosissaan tiedä mitä tekisin. Olo alkaa olemaan niin onneton, että en pysty enää edes kohta peilistä katsomaan itseäni. Mies rakastaa ja kohtelee minua hyvin, mutta haluaa toki olla tukena. Mutta mistä ihmeestä aloitan??
 
mulla ainakin se ainainen väsymys, kun vauva valvottaa (on nyt 8 kk ja edelleen herätään useamman kerran yössä, yösyötöt lopetettu 5 kk iässä ja tuttikin jätetty pois) edelleen, aiheuttaa oikean naposteluhimon... herää useamman kerran yössä ja uudelleen nukahtaminen on vaikeaa..
 
Kokeile syödä aamusta heti myös jotain proteiinipitoista: vaikka leikkelettä, juustoa, jogurttia aamupalalla. Saisit leivän määrää vähennettyä ja veisi nälän paremmin?
 
Minusta sinun olisi syytä jutella vaikka terveydenhoitajan kanssa tilanteestasi, hän kyllä osaa auttaa ja tunnistaa onko sinulla masennusta. Minusta se hiukan kuulostaa siltä jos vain syöminen tuo lohtua!
Tsemmpiä, hoida itsesi kuntoon, niin kaikkien on helpompi olla ja sinulla kuulostaa oleva hieno mies!!!
 
Hätäapuratkaisu ennen kuin saat kunnon apua; jos syöminen on se kiva juttu, kokeile vaihtaa leivät ja pullat keitettyyn porkkanaan, kukkakaaliin, parsaan ym eli saat syödä luvan kanssa vaikka miten paljon vaan, mutta se ei lihota ihan yhtä paljoa.

Kannattaa kyllä hakea oikeasti apua ammattilaiselta, pääsisitkö vaikka neuvolan kautta ravintoterapeutille? :hug:

Mä käytän tuota korvikesyömistä iltaisin, keitän sellaisen porkkana-parsa-kukkis pussin illalla ja napostelen sen haaleana :ashamed:
 
Hyvä tuoda esiin se seikka että imetys ei automaattisesti laihduta kaikkia äitejä.
Itselläni ei tippunut paino juurikaan kummankaan imetysaikana. Vetelin herkkuja kaksin käsin, siinä syy. Aina vain kuulee tarinoita kuinka imetys pudotti painoa kohisten : /

Kuulostat kyllä hieman masentuneelta, ap. Ota asia puheeksi neuvolassa? :hug:
 
Liiku enemmän,ei tee mieli syödäkään niin paljoa ja napostelu jää.
Kiinnitä huomiota myös tuohon "kotiruokaan", teetkö kovin rasvaisia ruokia(esim lasagne),käytätkö vähärasvaisia vaihtoehtoja jne.?
 
Yritän nyt tosissani päästä eroon kiloista, joita on kertynyt hengenvaarallinen määrä. Tosin kuntoni on kokooni nähden hyvä ja pituuteni huijaa ihmisiä luulemaan, etten painakaan niin paljon. Näin kovilla pakkasilla en uskalla viedä vauvaa ulos kävelylle, ja sekin kyllä jo puuduttaa, se käveleminen ja samat maisemat. Pikkukylällä ei ole juurikaan harrastusmahdollisuuksia. Suksien ostoa harkitsin, mutta kyllästynköhän siihenkin.

Annan itseni syödä aamiaisella runsaasti, sillä minulle on aamiainen tärkeä. Nipistän sitten muista aterioista. En mielelläni menisi juttelemaan näistä kenellekään, sillä en halua masentuneen "leimaa" enkä sitäpaitsi tunne itseäni masentuneeksi, turhautuneeksi ja surulliseksi vain tuon käsistä ryöstäytyneen syömisen takia..
 
Ei tästä tule mitään! Tänään olen syönyt niin hillittömästi, että itkettää!

Aamulla maksalaatikko, raejuustopurkki, maitoa, kuppi teetä ja 5 voisilmäpullaa.
Aamupäivällä lautasellinen jauhelihakeittoa, juustovoileipä, maitoa.
Iltapäivällä leivitetty possunleike, valkosipuliperunoita, kasviksia, 3 isoa palaa leipää, maitoa.
Juuri vedin kupin teetä ja 7 voisilmäpullaa!

Mitä ihmettä mä teen, en pysty hillitsemään! Mies lähti vauvan kanssa asioille ja minä alan heti ahmia, kun tulee pienikin hetki. Hän käski levätä ja nukkua, mutta suunnistin suoraan pullia kaivelemaan pakkasesta (leivoin viikonloppuna).

Eikä olo ole yhtään ähky. Hävettää ja on hirveä morkkis, mutta maha ei ole edes täyden oloinen. Ihmekös jos minua nukuttaa aina ruoan jälkeen, kun tuollaisia määriä vedän.

Kaipailen neuvoja.. please!
 
Kokeile naposteluun niitä "rehuja" tai koita keksiä jotain muuta tekemistä kun alkaa tylsistyttää. Käsitöitä, jumppaa, tietokonejuttuja, opiskelua, kirjan lukemista tms?
 
Mitä ihmettä mä teen, en pysty hillitsemään! Mies lähti vauvan kanssa asioille ja minä alan heti ahmia, kun tulee pienikin hetki. Hän käski levätä ja nukkua, mutta suunnistin suoraan pullia kaivelemaan pakkasesta (leivoin viikonloppuna).

!

Et yksinkertaisesti osta kotiin mitään herkkuja etkä myöskään leivo niitä. Piste. Kaupassa on huomattavasti helpompi kieltäytyä kun siinä vaiheessa, kun pulla on siinä kahvipöydällä valmiina. Samoin jätät leipomisen kokonaan ja kapasta kannat kotiin vain ruisleipää ja jotain leikkelettä, esim. kinkkua.
 
Uloskaan ei pääse kun on niin kovat pakkaset ja mies kun tulee illalla kotiin, ei vain viitsi lähteä yksin sitten. Pakko tehdä jotain, en tiedä vain että mitä! Mutta terapeutille en mene, en halua mitään leimaa.. Ei millään pahalla heitä kohtaan jotka käyvät, en halua loukata.

Eipä minulla täällä kotona ole hirveästi tekemistä, koska olen niin pirun tehokas tekemään kaikki kotihommat (työ kouluttanut tehokkaaksi) ja ei sitä jaksaisi 24h leperrellä lapsellekaan, vaikka älyttömästi leikinkin hänen kanssaan. Luen mielelläni, mutta mieluiten ennen nukkumaanmenoa.

Jumppa olisi ok, mutta kyllästyn niin kamalan nopeasti kaikkeen sellaiseen.

Hävettää, miten olenkaan niin hankala ihminen..
 
Päiviin sisältöä ja mielekästä tekemistä. Sen täytyy olla sellaista itselleen tärkeää ja johon oppoutuu mielellään ja helposti. Mä itse olin lohtu-/tylsyyssyöppö, mutta en enää. Olen huomannut että elämä on tässä ja nyt, eikä se ruoka pidemmän päälle helpota huonoa oloa. Kun tekee kaikenlaista muuta, ei tule sitä ruokaa niin paljon miettineeksi.
 

Similar threads

Yhteistyössä