V
"vaavi"
Vieras
ja kyllä, kun levitin reiteni, niin en osannut aatella pikkuvauva kanssa olevan ihan tälläistä, mutta tästä nyt tietoisena levittäisin uudelleen. Tämä vaan kun joku palstaidiootti tulisi kuitenkin sanomaan "kannattiko levittää reidet".
Mutta siis asiaan.. onhan se siis yllättänyt, että kun on vähänkin itkuisempi päivä niin mitään et pysty tekemään ilman että vauva on käsissä. Toki olisi helpompaan jos en välittäisi yhtään miltä koti näyttää, mutta haluan vähän puuhailla sitä ja tätä kotona päivälläkin ennen kuin mies tulee kotiin. Mutta mitään ruokaa tai imurointeja en kuvittelekaan tekeväni.
Rytmiä ei vauvan kanssa vielä ole ja vaikka miten äitiä nukuttaisi vielä puol kuudelta niin ei auta kuin ryömiä nakit silmillä ylös ja vauvalla silmä niiiiin kirkkaana, että jos ei aamuaurinko paistais niin tää vauva valaisisi koko korttelin.
Sitten pienellä kikkailulla saan vauvan vielä simahtaamaan ja torkuttelen kymmeneen. yö ollaan siis syöty 2,5h välein. Vauva herää sillä sekunnilla kun itse yrittää hiljaa hiipien nousta ylös. Ilmeisesti näihin on sisäänrakennettu joku lämpö-tai äititunnistin joka hälyttää välittömästi kun äiti poistuu viereltä. Oisin vain voinut tehdä aamupalan ja pestä naaman ja pukea rauhassa. Mutta ei sitten, vauva käsissä voileivän voitelu on yllättävän haastavaa. Toisaalta lähteepä läskiperse nopeempaa kun ei syö...mut niin sitä ruokaa tarvittiin kuitekin maidon tuloon.
Tässä vauvassa on monena aamuna, ei nyt ihan kaikkiana, mutta usein semmoinen toiminto, että kun lasket vauvan käsistä vaaka-asentoon vaikka esim. pukeaksesi päälle niin vauva herahtaa itkemään. Aamuiselle naaman pesulle ja sängyn petaukselle on usein aikaa se 10 sekuntia kun vauvan huomio herpaantuu punaisiin verhoihin. Ja huom. olen jo luopunut päiväpeiton laitosta kokonaan, että sängyn petaus sisältää meillä vain peittojen oikomisen.
Siitähän se päivä jatkuu, arpoen mikä on vauvan kitinän aihe, nälkä, nukku, vai harmitus. Jatkumoa tissi suuhun -ei auta, hetkuttelua ja vatkailua, että nukku tulis -ei auta, ai niin vaippa...- ei auta. Sitten katellaan huoneet läpi ja esitellään se samat punaiset verhot, mutta ei auta sekään. Mutta sitten vauva päättää "armahtaa" äidin ja simahtaa. Välillä vartiksi ja toisinaan jopa tunniksi tai kolmeksi. Tässä kohtaa fiksu äiti menis ite nukkumaan. Mutta koska tunnun suorittavan äitiyttä ja olen aina ollut pedantti luonteeltani, alan häsäämään pyykkejä, ja pyyhkimään pölyjä (enjokapäivä) tai jos ei muuta niin viikkaan vaikka roskapussit (en oikeesti, mutta kärjistäen)
Sitten helpottaa kun mies tulee kotiin. Eilen tosin kysyin, kun lähti viemään roskapussia, että tuletko takaisin.. ettei kävis vanhan aikaisesti.
Onpa kuitenkin aikaa olla koneella, no on, kun vauva sammu tissille.. ja nyt heräs.
mutta vaavi on maailman ihanin.
Mutta siis asiaan.. onhan se siis yllättänyt, että kun on vähänkin itkuisempi päivä niin mitään et pysty tekemään ilman että vauva on käsissä. Toki olisi helpompaan jos en välittäisi yhtään miltä koti näyttää, mutta haluan vähän puuhailla sitä ja tätä kotona päivälläkin ennen kuin mies tulee kotiin. Mutta mitään ruokaa tai imurointeja en kuvittelekaan tekeväni.
Rytmiä ei vauvan kanssa vielä ole ja vaikka miten äitiä nukuttaisi vielä puol kuudelta niin ei auta kuin ryömiä nakit silmillä ylös ja vauvalla silmä niiiiin kirkkaana, että jos ei aamuaurinko paistais niin tää vauva valaisisi koko korttelin.
Sitten pienellä kikkailulla saan vauvan vielä simahtaamaan ja torkuttelen kymmeneen. yö ollaan siis syöty 2,5h välein. Vauva herää sillä sekunnilla kun itse yrittää hiljaa hiipien nousta ylös. Ilmeisesti näihin on sisäänrakennettu joku lämpö-tai äititunnistin joka hälyttää välittömästi kun äiti poistuu viereltä. Oisin vain voinut tehdä aamupalan ja pestä naaman ja pukea rauhassa. Mutta ei sitten, vauva käsissä voileivän voitelu on yllättävän haastavaa. Toisaalta lähteepä läskiperse nopeempaa kun ei syö...mut niin sitä ruokaa tarvittiin kuitekin maidon tuloon.
Tässä vauvassa on monena aamuna, ei nyt ihan kaikkiana, mutta usein semmoinen toiminto, että kun lasket vauvan käsistä vaaka-asentoon vaikka esim. pukeaksesi päälle niin vauva herahtaa itkemään. Aamuiselle naaman pesulle ja sängyn petaukselle on usein aikaa se 10 sekuntia kun vauvan huomio herpaantuu punaisiin verhoihin. Ja huom. olen jo luopunut päiväpeiton laitosta kokonaan, että sängyn petaus sisältää meillä vain peittojen oikomisen.
Siitähän se päivä jatkuu, arpoen mikä on vauvan kitinän aihe, nälkä, nukku, vai harmitus. Jatkumoa tissi suuhun -ei auta, hetkuttelua ja vatkailua, että nukku tulis -ei auta, ai niin vaippa...- ei auta. Sitten katellaan huoneet läpi ja esitellään se samat punaiset verhot, mutta ei auta sekään. Mutta sitten vauva päättää "armahtaa" äidin ja simahtaa. Välillä vartiksi ja toisinaan jopa tunniksi tai kolmeksi. Tässä kohtaa fiksu äiti menis ite nukkumaan. Mutta koska tunnun suorittavan äitiyttä ja olen aina ollut pedantti luonteeltani, alan häsäämään pyykkejä, ja pyyhkimään pölyjä (enjokapäivä) tai jos ei muuta niin viikkaan vaikka roskapussit (en oikeesti, mutta kärjistäen)
Sitten helpottaa kun mies tulee kotiin. Eilen tosin kysyin, kun lähti viemään roskapussia, että tuletko takaisin.. ettei kävis vanhan aikaisesti.
Onpa kuitenkin aikaa olla koneella, no on, kun vauva sammu tissille.. ja nyt heräs.
mutta vaavi on maailman ihanin.
Se kuvailu tuntuu niin tutulta, kun kuopus on juuri saman ikäinen vaaveli. Kauniita kesäpäiviä teille!
ja sitten siihen vaikka pari siideriä tai lonkeroa päälle.. Oooooh!