H
Huolehtija
Vieras
Esikoinen siis kyseessä ja kokoajan murehdin jos vauvalla ei olekkaan kaikki hyvin tai ei kehity normaalisti mutta minä en vain huomaa sitä. Neuvolassa tai lääkärin tarkistuksissa ei ole koskaan huomattu mitään poikkeavaan viittaavaakaan ja poika syntyi hyvinvoivana. Ainut "ongelma" on vähän kuivaniho muutamassa kohdassa mutta nekin pysyvät siistinä kunhan pyyhkii ceridalilla kerran päivässä.
En tiedä johtuuko huoleni eniten siitä, että vauva nukkuu vieläkin aikapaljon vuorokaudessa ja pitkiä pätkiä yhteenmenoon. On kyllä virkeäkin välissä jokeltelee, hymyilee ja katselee kaikkea ympärillä olevaa tarkkana. Viihtyy sylissä mutta myös nykyään lattialla esim. Lelujaan katsellen. Vauva itkee kyllä heti jos on jokin hätä (nälkä, vaippa tai haluaa seuraa) mutta rauhoittuu heti kun saa tarvitsemansa. Kaikki varoittelivat etukäteen kuinka rankkaa vauva-arki on ja kuinka väsynyt olisin. Rankkaa on ainoastaan se, että murehdin onko kaikki hyvin. Esim. Kaverini vauva kitisee ja itkee melkein kokoajan ja on vain harvoin tyytyväinen, kun meillä itkua tulee vain "aiheesta". Lisäksi en osaa ollenkaan olla rauhassa vauvan nukkuessa vaan kokoajan mietin jos lopettaakin hengityämisen tai tukehtuu nukkuessaan jos pyörähtääkin jotenkin naama kiinni peittoon tai pinnasängyn pehmusteisiin yms. Tykkään kävellä paljon mutta vaunuilu on yhtä painajaista kun saan kokoajan tarkistaa ettei ä-pakkauksen makuupussi ole kiinni naamassa tai ettei nuku käsi nenän edessä. Kokoajan pitää käydä katsomassa nukkuvaa vauvaa ja silloin kun en katso murehdin näistä asioista kokoajan. Lisäksi vauva nukahtaessaan hengittää nopeammin ja aina pitää katsoa niin kauan, että hengitys tasaantuu.
Jotenkin järki sanoo, ettei vauvassa välttämättä ole vikaa vaikka ei itkekkään paljoa ja että tukehtumiset tai kätkytkuolemat ovat kai suht harvinaisia, mutta silti pelottaa, että jokin tälläinen sattuu meidän kohdalle koska sellaista en tiedä kenellekkään tutulle sattuneen mutta lukenut olen netistä varmaan kaikki kauhutarinat.
Helpottaakohan tämä murehtiminen koskaan? Pahinta on tuo hengittämisen tarkkailu. Mieheni on jo ihan ärtynyt tähän kun en osaa keskittyä mihinkään muuhun kun vauvan tarkkailuun joka lisääntyy joka päivä
En tiedä johtuuko huoleni eniten siitä, että vauva nukkuu vieläkin aikapaljon vuorokaudessa ja pitkiä pätkiä yhteenmenoon. On kyllä virkeäkin välissä jokeltelee, hymyilee ja katselee kaikkea ympärillä olevaa tarkkana. Viihtyy sylissä mutta myös nykyään lattialla esim. Lelujaan katsellen. Vauva itkee kyllä heti jos on jokin hätä (nälkä, vaippa tai haluaa seuraa) mutta rauhoittuu heti kun saa tarvitsemansa. Kaikki varoittelivat etukäteen kuinka rankkaa vauva-arki on ja kuinka väsynyt olisin. Rankkaa on ainoastaan se, että murehdin onko kaikki hyvin. Esim. Kaverini vauva kitisee ja itkee melkein kokoajan ja on vain harvoin tyytyväinen, kun meillä itkua tulee vain "aiheesta". Lisäksi en osaa ollenkaan olla rauhassa vauvan nukkuessa vaan kokoajan mietin jos lopettaakin hengityämisen tai tukehtuu nukkuessaan jos pyörähtääkin jotenkin naama kiinni peittoon tai pinnasängyn pehmusteisiin yms. Tykkään kävellä paljon mutta vaunuilu on yhtä painajaista kun saan kokoajan tarkistaa ettei ä-pakkauksen makuupussi ole kiinni naamassa tai ettei nuku käsi nenän edessä. Kokoajan pitää käydä katsomassa nukkuvaa vauvaa ja silloin kun en katso murehdin näistä asioista kokoajan. Lisäksi vauva nukahtaessaan hengittää nopeammin ja aina pitää katsoa niin kauan, että hengitys tasaantuu.
Jotenkin järki sanoo, ettei vauvassa välttämättä ole vikaa vaikka ei itkekkään paljoa ja että tukehtumiset tai kätkytkuolemat ovat kai suht harvinaisia, mutta silti pelottaa, että jokin tälläinen sattuu meidän kohdalle koska sellaista en tiedä kenellekkään tutulle sattuneen mutta lukenut olen netistä varmaan kaikki kauhutarinat.
Helpottaakohan tämä murehtiminen koskaan? Pahinta on tuo hengittämisen tarkkailu. Mieheni on jo ihan ärtynyt tähän kun en osaa keskittyä mihinkään muuhun kun vauvan tarkkailuun joka lisääntyy joka päivä
