Vauva 2,5kk, esikoinen tottakai. ;) Mitä teen väärin kun hädin tuskin saan syötyä päivän aikana?

Tsemppiä!
Meillä oli ainakin ekat puoli vuotta aivan helvettiä. Jos sillä ei ollut tissiä/pulloa suussa, niin kirkui suoraa huutoa.
A ja O on mielestäni se, että onko vauva nk tyytyväinen vai koskeeko siihen.
Itse yritin saada neuvolasta ja kaikkialta apua, että onko tää nyt normaalia ja kaikki lässytti kuin vähä-älyiselle sarkastisesti juurikin, että onko tää eka lapsi ja vauvat itkee jos et tiedä...
JA SITTEN siltä helvetti soikoon löydettiin MAITOALLERGIA!
Nukuin ekaa kertaa lapsen syntymän jälkeen tuntia pidemmän pätkän!

ELI onko lapsi tyytyväinen vai ei?
Muista: sä oot paras asiantuntija oman lapsesi kohdalla!

 

Ihan normaalia Itse kyselin täällä samaa vuosi sitten esikoisen ollessa 1,5 kk, ja osa vastauksista oli tosi ilkeitä, älä välitä. Meidän vauvalla olikin kyllä sit koliikki, ja huusi keskipäivästä iltaan saakka :/

Eikä ollut kyse siitä että olisin jotenkin liikaa paaponut lasta tai jättänyt totaalisesti rytmittämättä tms, meille vaan sattui haastava tapaus. En liioin syönyt mitään lämmintä ekaan puoleen vuoteen kun olin yksin vauvan kanssa. Suihkussakin käynti oli hankalaa, puhumattakaan että olis vaatteet päällensä saanut ja esim. vähän ehostettua itseään. Vauvan tarpeet nyt vaan tuli ensin, ja niitä riitti!

Nyt jätkällä ikää 9 kk ja edelleen on aikamoinen ini ini ja nari nari, mutta nyt jo sentään voi hetken häntäkin odotuttaa kun vauva ymmärtää jo ettei ole kuolemassa, vaikka äiti ei heti paikalle pyyhälläkkään palluttamaan

 

Osta eineksiä helpottamaan arkeasi.
Paista jauhelihaa pakkaseen. Saat nopeasti keiton tai makaroonilaatikon tehtyä.
Pidä makkaraa jääkaapisa ja napostele sitä leivällä ja sinapilla

 

[QUOTE="vieras";28374126]Vauva haluaa olla lähellä, pienen vauvan ei kuulu "osata" olla yksin. Osa tietysti viihtyy, mutta kaikki ei, ja se on ihan normaalia Ota vauva sitterissä ihan viereen niin että hän näkee sinut, ja juttele vauvalle samalla kun teet kotitöitä. Siiirrä sitteriä aina niin että näkee sinut. Tai ota vauva kantoliinaan tai kantoreppuun, se on monille vauvoille se paikka missä viihtyy parhaiten
.......
Ei haittaa jos vauva vähän joutuu itkemään sen ajan että saat itsellesi ruokaa; jotta jaksat pitää huolta toisesta, sun täytyy pitää huolta myös itsestäsi.[/QUOTE]

Näin. Kunhan vauva näkee sinut tai on lähellä ja juttelet hänelle niin ei sellainen tekoitkuilu tai pieni kitinä haittaa eikä siihen tarvitse heti rynnätä sylittelemään tms. Ja se hätäitku on sitten tietty eri asia, varmaan pitää mainita ettei joku tulee syyttelemään että neuvon itkettämään vauvaa...

 

[QUOTE="a p";28374325]Tosin nytkin vauvan mentyä parvekkeelle nukkumaan minun täytyy alkaa lämmittämään taloa (vauvan kanssa polttopuita on hankala kantaa :/ ) ja käyttää koira takapihalla, joten pidetäänhän peukkuja, että unta riittää niin pitkään, että ehdin muutakin!
[/QUOTE]

Oikeesti liputan edelleen tässä kohtaa sen kantoliinan (tai kunnollisen repun) puolesta! Mulla on iso takki (äitiystakki/miehen takki) joka mahtuu päälle vaikka vauva on liinassa. Jos tarvii käydä ulkona nopeasti, ei tarvitse laittaa vauvalle kuin lakki ja töppöset ja vetää meidän päälle se takki. Voin käydä kantamassa vettä, puita jne. vauvan kanssa, eikä aikaa mene esim. pukemisen takia sen kauemmin kuin jos menisin yksin Meillä on isompi lapsi, lemmikkejä ja maatila, enkä tiedä miten pärjäisin ilman liinaa.

Mieti myös, voisitko helpottaa jotenkin pakollisia kotitöitä niin että ne on helpompi/nopeampi tehdä. Voisko esimerkiksi puita tuoda johonkin lähemmäksi aina seuraavaa päivää varten jne. Mun mielestä kaikki paljon kumertelua tai lattialla könyämistä vaativa on hankala vauva sylissä/liinassa, joten likapyykit laitetaan nykyään meillä pyykkikorin päällä pidettäviin pyykkikasseihin, joista voin poimia sopivan väriset pesuun ilman että tarvii kumartua. Imuria pidetään yleensä näkyvillä sellasella paikalla josta sen saa nopeasti käyttöön silloin kun tarvii. Tuollaisilla pikkujutuilla voi koittaa helpottaa kotitöitä niin että niitä pystyy tekemään vauvan kanssa

[QUOTE="a p";28374325]
En mielestäni ole mikään stressi-erkki tms, mutta jotenkin en osaa ajatella, että vauvan voi antaa tylsistyäkin. Että häntä ei ehkä ihan joka hetki tarvitse viihdyttää. [/QUOTE]

Pieni vauva ei osaa "kiukutella", vaan kitinän/itkun taustalla on aina joku tarve. Vauvalla myös läheisyydenkaipuu ja seurusteluhalukkuus ovat tarpeita, jotka pitää täyttää siinä missä nälkäkin, mutta ei vauva siitä traumatisoidu jos hetken joutuu odottamaan. Ei ole olemassa mitään aikarajaa kauanko vauvaa voi odotuttaa, ja tietysti tarpeisiin kannattaa pyrkiä vastaamaan mahdollisimman pian, mutta ei niin että laiminlyöt itsestäsi huolehtimisen toistuvasti. Sinä tarvitset ruokaa, hampaat pitää pestä, hygieniasta pitää huolehtia jne. Useampien lasten äidit joutuvat huolehtimaan niistä muistakin lapsista. Mulla vauva huusi tänään sitterissä kun laitoin vastaan tappelevan uhmaikäisen päiväunille...

 

[QUOTE="vieras";28374986]Kyllä voi jättää itkemään joksikin aikaa, ei se vauveli siitä traumatisoidu. Opettaminen on totuttamista tiettyihin asioihin. Vauva oppii, että ei ole mitään hätää olla yksin. Jos koko ajan ottaa syliin kun itkee ja alkaa hyssyttelemään, niin sehän on vauvalle merkki, että jokin on vialla kun joutuu olemaan pois sylistä. Silloin opetetaan hätääntymään. Voi aloitta pienistä ajoista sen yksinoloon totuttelun, ensin vaikka vain 2 minuuttia, sitten 5 minuuttia jne. vauva oppii, että äiti tulee kuitenkin ennen pitkää takaisin. Eri asia on ns. "haastavat" vauvat, mutta voihan tuota tekniikkaa ainakin kokeilla, sehän jopa saattaisi toimia [/QUOTE]

No tää on kyllä niin paksua bullshittiä kuin olla voi!
Ei kai joku oikeasti ajattele näin. Sairasta!

 

up

 

siihen, että minkä aloitat keskeytyy noin sata kertaa.

Nyt on 3s vauva 5vuoden sisään ja ihan hyvin ehin tehdä ruuan itselle ja lapsille ja syödä plus muut hommat vauvan ja isompien lasten hoidon ohella. Elämässä on tällä hetkellä jokin asia jatkuvasti tekeillä ja se keskeytyy lasten tarvitessa jotain ja jatkuu sitten. Esikoisen synnyttyä tämä oli vaikein ja ahdistavin asia hyväksyä/oppia.

Kantoliina ja vauvan pitkät päikkärit on helpottavia tekijöitä.

 

[QUOTE="joku";28372468]Meillä oli jo 2-kuiselle tarkka rytmi jota noudatettiin, noustiin puoli 8, ekat päikkärit klo 9 kesto 1,5 h, tokat päikkärit 2h klo 12 ja vikat 45 min klo 16. Ja sitten yöunet klo 19.30. Kyllä siinä ehti äitikin vaikka mitä Nyt poika jo kohta 4kk ja ekoja päikkäreitä ollaan lyhennetty kun unentarve on pienentyny.Öisin herää vain kerran syömään.[/QUOTE]








No helppohan se on tommosen kans rytmejä tehdä, joka nukkuu kunnolla. Mulla on yks lapsista ollut ap:n kuvaileman kaltainen, paitsi meillä vauva torkahteli vain 15min, eikä viihtynyt hereillä ollessaan sekuntiakaan itsekseen. Mieluiten halusi olla pysty asennossa. Yöllä heräili pahimmillaan 5-10 kertaa. Voin sanoa,että meinasi epätoivo iskeä. Kanniskelin häntä kaikki hereilläolo ajat 8kk ikään saakka. Sitten oppi ryömimään ja vähän helpotti elämä. Liikkeelle lähtökin meni niin myöhään, kun vauva ei suostunut olemaan yhtään lattialla. Onneksi kolme muuta lastani ovat olleet normaalin "helppoja".
Mut kyllä on ihan normaalia, ettei vauvan kans ehdi mitään muuta!

 

Mulla vissiin olleet helpot vauvat, kun olen saanut tehdyksi vaikka mitä proggiksia siinä samalla? Mulla ollut periaatteena se, että kunhan vauvan perustarpeet on tyydytetty niin ei hänellä ole syytä olla harmissaan mistään ja voimme ihan hyvin vaan olla vierekkäin - minä tehden omia juttujani.

Sama juttu täällä, tosin kuopus oli esikoista vaativampi mutta silti ei ollut ongelmia ehtiä myös itse syömään kunnolla muun puuhailun lomassa.

Kuopuksen otin ruoka-aikoina toiselle käsivarrelle imemään pullosta ja esikoinen tuossa vaiheessa jo osasi itse syödä.

Kolmas tulossa ja uskon että ruokailut onnistuvat (toivottavasti ) samalla tavalla kuten viimeksikin, sillä tällä hetkellä kuopus harjoittelee itse syömistä ja vauvan syntymään mennessä varmasti jo osaa hyvin.