Vauva 10 kk huutaa kaupungilla

[G-Minor]

Tämä äiti pelkää mennä vauvan kanssa kaupungille. Poikani saa kiukkukohtauksen bussissa ja kahvilassa. En kaipaa mitään shoppailumaratonia vauvan kanssa, mutta olisi ihanaa olla joskus muuallakin kuin kotona.

Kun vauva huutaa, minua alkaa hävettää kauheasti ja pelkään esim. kanssamatkustajien bussissa pitävän minua surkeana äitinä. Tänään tuli tippa linssiin kahvilassa kun puin kiukkuista vauvaa haalariin, enkä ehtinyt itse syödä muruakaan.

Miten te muut äidit saatte lapsenne pidettyä niin rauhallisina? Olen ihan kateellinen...Vauva oli tänään kylläinen, vaipa kuiva, ei kuuma eikä kylmä...Joskus itku tuntuu olevan kiukutteluitkua. Vauva vetää selän kaarelle ja huutaa kiukkuisena, jos en uskalla päästää esim. lattialle konttimaan.

Pelottaa millainen on tulevaisuus kun en pärjää edes vauvan kanssa.

 

[Ultsu]

Nuo "huono äiti"-fiilikset kannattaa unohtaa vaikka ymmärrän tunteesi oikein hyvin. Itsekin joskus huomaan ajattelevani, mitä muut ajattelevat. Bussi on hirveä paikka kun tila on pieni ja matka joskus tuntuu pitkältä. Bussissä on tärkeätä, että muistaa vauvalla vähentää vaatetusta melkein heti kun bussiin astuu. Jos olet niin tehnyt, oletko joskus ottanut vauvasi syliin ja mennyt istumaan itse "kunnon" matkustajapaikalle. Meillä huomasin joskus, että tyttöä selvästi harmitti kun ei nähnyt kunnolla mitään vaunuista/rattaista vaikka ovet aukesivat ja ihmiset vaihtuivat kokoajan. Ainakin näin tulkitsin. Tietysti tuo on huono idea, jos lapsesi on valmiiksi jo ärtynyt ja vetää selän kaarelle.

Pieni puuhastelu voisi myös helpottaa eli jotain näperreltävää käsiin ts. hanskat pois ja lelu/mainoslehti tms. käteen, jota hän voi tutkia.

Kahvilassa tuo näpertely tai esim. maissinaksujen mussuttelu tms. toimii ainakin meillä. Juotavaa esim. vettä/maitoa tarjoan myös usein vaikkei ole ruoka-aika. Eli jotain kivaa puuhaa tai mukavaa katseltavaa. Meillä (reilu vuoden ikäinen) olen huomannut senkin, että tyttö tykkää seurata muita vauvoja/pieniä lapsia eli käännä rattaat/syöttötuoli sinne suuntaan, missä tapahtuu jotain mielenkiintoista. Olemme joskus käyneet pikaravintolassa syömässä ja siellä neiti rakastaa esim. katsella pallomeressä peuhaavia muita lapsia.

Voi olla, ettei nämä keinot tepsi ja/tai olet jo kaikkea kokeillut, mutta ainakin halusin yrittää auttaa. Tsemppiä äläkä vaan jää kotiin tämän takia!! Voihan se olla ohimenevä vaihe...

 

[Aioli]

Siinäpä kysymys, kuinka pitää kymmenkuinen rauhallisena Jos on vauhdilla ja temperamentilla siunattu ja sattuu vielä olemaan kymmenen kuukautta vanha, niin äidin osaksi jää kertailla vanhaa hyvää sananlaskua: "Kyllä maailmaan ääntä mahtuu"

Meilläkin tyttö on ruvennut heittämään välillä kaarella, kun oikein kismittää. Oma tahto on nyt löytynyt uudella tavalla ja sitä pitää tietysti sitten ilmaista äidille. Mutta samoin näyttävät tekevän monet muutkin ikäisensä, joten enpä olisi huolissani. Ihan hyvää luonteenkasvatusta itsellekin joutua miettimään, miten pienen raivottaren kanssa toimii. Ja yleensä kiukkupussiin saa ainakin meillä kuitenkin kontaktin, kun ottaa syliin ja juttelee. Silloin voi suunnata huomion jonnekin muualle ja ärhentely unohtuu nopeasti.

Edellisen kirjoittajan neuvomat pienet näperreltävät ja mutusteltavat ajanvietteet on tietty hyvä varata mukaan bussiin, kahville ja vaikka kauppaankin. Olen huomannut, että äidin pitää tässä vaiheessa olla aina askel edellä ja ennakoida tilanteita. Silloin kiukku ei ehkä ehdi päälle ja vältetään turhat raivarit.

Tsemppiä vaan ja huumoria mukaan kaikille tahtoihmisten vanhemmille

 

[niiin]

Kyllähän kaupungille huutoa mahtuu, eri juttu sitten haluaako äiti lähteä kiertelemään vauvan kanssa, joka karjuu suoraa huutoa koko reissun. Kenen "iloksi" siinä sitten lähdetään?
Pienelle lapselle kaupungin hulina ja vilinä voi aiheuttaa jopa liikaa aistiärsytystä kerralla. Jotkut on herkempiä kuin toiset, se on yksilöllistä. Voisiko järkätä hoitajan kotiin että äiti pääsee tuulettumaan, ja hoitaja ulkoilee vaikka rauhallisemmassa puistossa lapsen kanssa sillä välin?
Joskus tietenkin on pakko lähteä esim. lääkärin, mutta se on tietenkin eri juttu kuin istua kahvilassa vauvaa huudattamassa.

Kyllä lasten kanssa sitten kerkee kierrellä kun ne alkaa itsekin siitä tykätä. Ja tokihan se aikanaan ohi menee, oletko nähnyt kovin usein selkä kaarella parkuvia aikuisia kaupungilla?

 

[Aioli]

En saanut ap: n viestistä sitä kuvaa, että lapsi karjuisi suoraa huutoa koko reissun tai ettei lainkaan pitäisi kaupungilla liikkumisesta. Oli puhe, että bussissa tai kahvilassa, esim. pukiessa voi tulla kiukkukohtaus. Minusta se ei kuulosta kovin kummalliselta, helpostihan tuon ikäiselle tulee tylsää em. paikoissa, etenkin ilman omaa puuhaa/virikkeitä.
Totta, lapset on erilaisia. Joku ehkä tosiaan hermostuu kaupungin "hulinasta". En tällaista vaihtoehtoa osannut edes ajatella, kun Helsingin kantakaupungissa asutaan ja kaupunki on meille se luonnollinen arkimiljöö. Itse olen halunnut, että lapseni tottuu meille normaaliin elämäntapaan eli liikkumiseen julkisilla, ravintoloihin ja kahviloihin, leffassa käymiseen jne. Meille arki olisikin hankalaa, jos lapsi voisi liikkua vain rauhallisissa puistoissa tms.

 

[Kolmen Äippä]

Hei vaan !

Ihan on tuoreessa muistissa itselläkin noi kiukkujutut,
vaikka tyttö on jo 3,5-vuotias neitonen.
Meillä pojat oli aina ihan nätisti, mutta tämä tyttö huusi ja rähjäsi aina, kun päästiin esim. kauppaan sisälle.
Kahvilassa ei tarvinnut käydä ollenkaan, ei sillä, että olisin tuntenut olevani huono äiti, ei, vaan en kertakaikkiaan enää jaksanut kun joka mummeli tuli jakelemaan neuvojaan, vaikka tytön huutoon ja kiukkuun ei mikään auttanut.
Ei lelut, rusinat, naksut eikä mikään leikkitavara / kirja, tms. kiinnostanut, kun tyttö päätti ettei vaan viihdy !
Muuten tyttö on aina ollut oikein iloinen ja aurinkoinen, ei vaan suostunut shoppailemaan eikä kahvilakäynteihin ollenkaan.

Edelleen on kaupassakäynnit aika tuskaa mutta kun lupaan jotain yllätyksiä,
sujuu pakolliset ostokset jotenkuten.Kännykällä leikkiminen kiinnostaa tyttöä, joten sillä saa "ostettua" aina hieman aikaa...

Mutta ; Älä vaan kuvittele, että olisit jotenkin huono äiti !
Ei ei ei.
Sitä se todellakaan ei ole !

JA kyllä se ajanmyötä sujuu, opit jossain vaiheessa "sulkemaan korvat" , tai keksit muuta tekemistä.Toi vaihe ei kestä ikuisesti ( meillä harvinaisempaa sorttia, kun vieläkin inhoaa kauppa/kahvilareissuja) ja usein menee jo 1-1,5-vuoden iässä ohi.
( Mutta sitten on tietty se vaihe jo, kun saat juosta lapsen perässä itään ja länteen....)
Aikansa kutakin, eiks niin ?

Huonoa äitiä sinusta kuitenkaan ei tee se, ettei lapsi viihdy joissain paikoissa.

Aijuu; meillä muuten huomasin esim.pizzapaikkojen uunin sellaisen hennon "vinkunan" ärsyttävän erityisesti tyttöä....tyttö ei siedä föönin ääntä eikä pölynimurin ääntä edelleenkään ( jotenkin se käy hänelle korviin ), vaikka ihan normaalisti meillä niitä ollaan aina käytetty.
Lapsi sopeutuu kyllä, mutta väkisin ei kannata ärsyttää tietenkään.

TZEMPPIÄ arkiseen uurastukseen !!