Ihan tuttua minullekin! Siinä vaiheessa, kun muu maailma alkoi avautua neitoselle (pari-kolmekuisena), on vaunuissa viihdytty vaihtelevalla menestyksellä... Enimmäkseen meilläkin on ulkoiltu kantorepun kanssa, siinä kun ei itkuja ole tullut. Nyt ollaan taas innostuttu vaunuilemaan, kun siellä vaunuissa olisi tuolta napakalta ilmalta vähän paremmin suojassa. Typy on nyt 6kk, joten virkeänä ollessaan vaunuissa viihtymistä on helpottanut puoli-istuva asento. Olen minäkin ottanut syliin, jos on pikkuista oikein kunnolla alkanut vaunuissa olo harmittaa, ja kantoreppua olen myös pitänyt mukana varmuuden vuoksi, sillä toisessa kädessä on koira ja toisella pitäisi sitten työntää niitä vaunuja... Pienet protestoinnit tulee joskus vaunuihin laittaessa, mutta liikkeelle lähtö helpottaa asiaa. Yleensä olen ajoittanut lenkit siten, että typy joko valmiiksi nukkuu tai on sen verran valmista kauraa, että nukahtaa alkulenkistä. Tsemppiä vaan, ulkoilu tekee molemmille hyvää, eikä tosiaan kannata ajatella, että "muut vauvat" tykkäisivät vaunuiluista jotenkin enemmän (näin minäkin aluksi luulin).